Neljä viidestä hallituspuolueesta piti valtuustojensa kokoukset viikonloppuna. Niiden anti oli paljon puhuvaa siitä, millä vakavuudella kukin puolue suuntaa vaalikauden jäljellä olevaan 1,5 vuoteen asiakysymyksissä, joiden pitäisi olla politiikassa ykkönen.
Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen linjasi lauantaina keinoja, joilla hallitus ehtii vielä poistaa köyhyyttä.
Sunnuntaina puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson otti kantaa ensi kevään kehysneuvotteluihin, ja sanoi vasemmistoliiton normaalin neuvotteluprosessin puitteissa esittävän riittävää ja vastuullista rahoitusta lasten ja nuorten palveluihin.
– Pidän täysin kriittisenä, että muissa hallituspuolueissa ymmärretään se tosiasia, että tämä kriisi ei lasten ja nuorten osalta ole ohi vielä. Että nyt tehtävillä päätöksillä on kauaskantoiset seuraukset. Että tehdyt määräaikaiset panostukset loppuvat ensi vuoteen.
Kepun uhkailuun on jo totuttu
Andersson vastasi puheessaan keskustan puheenjohtajalle, valtiovarainministeri Annika Saarikolle, joka lauantaina uhkaili jälleen hallituksesta lähtemisellä. Tällä kertaa siksi, jos kehyksestä ei pidetä kiinni.
– Keskusta edellyttää, että sovittuun sitoudutaan. Sovitun menokehyksen horjuttaminen on hallituksen horjuttamista. Sosialidemokraattien, vasemmistoliiton ja vihreiden joukoissa on aika lopettaa haaveilu yhteisen kehyssopimuksen rikkomisesta. Keskustalle sopii vain se, että sovitusta pidetään kiinni, Saarikko sanoi.
Kukaan ei enää pysy laskuissa mukana, monesko suora tai verhottu uhkaus hallituksen hajottamisesta keskustalta tuli, mutta on niitä riittänyt ensimmäisestä hallitussyksystä 2019 lähtien. Joku kommentoi viikonloppuna, että jos keskusta todella jossain vaiheessa toteuttaa uhkauksensa, kukaan ei osaa sanoa, minkä niistä seurauksena se lopulta lähti.
Kukaan ei ole esittänyt kehyssopimuksen rikkomista
Kepun uhkauksiin on totuttu, mutta on ikävää, että aiemmin avoimena ja suoraselkäisenä poliitikkona tuttu Saarikko syyllistyy paineiden keskellä muunnetun totuuden tai väärän todistuksen antamiseen. Kukaan ei nimittäin ole esittänyt ”yhteisen kehyssopimuksen” rikkomista tässä hallituksessa.
Kehyskeskustelun aloitti SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin 13. lokakuuta Helsingin Sanomien järjestämässä tilaisuudessa .
– Meidän pitää esittää se kysymys, onko Suomen talouden nykyinen kehysmenettely sellainen, että se mahdollistaa niiden mittavien investointien tekemisen, joita me tarvitsemme seuraavien 10–15 vuoden aikana, Marin sanoi ilmastokriisiin viitaten.
Ajatus on todella saanut tukea vasemmistoliitosta ja vihreistä, mutta koko ajan puhe on ollut koko kehysmenettelyn uudistamisesta, ei kehyksen rikkomisesta juuri nyt.
Tämän sanoi myös Li Andersson puoluevaltuuston tiedotustilaisuudessa sunnuntaina.
– Mitkä ovat ne irtiotot tai esitykset, joihin hän viittaa. Ei vasemmistoliitto, demarit tai vihreät ole missään avannut minkäänlaista keskustelua kehyksestä, Andersson sanoi ja kuvasi Saarikon puhetta varjonyrkkeilyksi.
Viime kauden oppi unohtunut
Tietenkin Saarikko tämän tietää ja ymmärtää. Puhe olikin tarkoitettu omalle porukalle ja vahvistamaan mielikuvaa, että keskusta yrittää pitää talousryhtiä tuhlarihallituksessa.
Näitä sivalluksia päin hallituskumppanien pläsiä on toden totta riittänyt, mutta se ei auta keskustaa. Uusimmassa Ylen mielipidemittauksessa sen kannatus valahti alle 12 prosentin.
Osa keskustalaisista kokee aidosti puolueen olevan vääränlaisessa hallituksessa. Nopeasti on unohtunut, että kun se johti oikeanlaista, lopputulos oli yli seitsemän prosenttiyksikön romahdus ja kaikkien aikojen huonoin vaalitulos. Silti keskustassa haikaillaan paluuta Juha Sipilän kauden politiikkaan, jonka seurauksena puolue menetti 18 paikkaa eduskunnassa.
Demareiden haalea linja
Pääministeripuolue SDP piti samaan aikaan valtuustonsa kokousta Oulussa. Puheenjohtaja Sanna Marinin puhe oli nyky-SDP:n näköinen, kuin toimitusjohtajan katsaus menneeseen ilman sen suurempia visioita tulevasta.
SDP:stä on Marinin hallituksessa tullut puolue, jolla ei ole mitään sanottavaa muusta kuin jonkin verran taloudesta. Sekin rajoittuu varapuheenjohtaja Matias Mäkysen raikkaisiin näkemyksiin.
Erityisen hiljaa ”ilmastohallitusta” johtava puolue on juuri ilmastosta, mutta myös ihmisoikeuskysymyksistä. Puolueen omassakin piirissä herätti pahaa verta, kun eduskunnan parin viikon takaisessa translakia koskevassa kansalaisaloitekeskustelussa yksikään SDP:n kansanedustaja ei käyttänyt puheenvuoroa.
Hallitusta kasassa pitävän Marinin on vaikea kovin paljon profiloitua vaikka puoluejohtaja onkin.
SDP:llä on kuitenkin suuri määrä muitakin poliitikkoja, joilla on halutessaan mahdollisuus kertoa puolueen linja. Kun niin ei tehdä, herää kysymys, onko sitä linjaa olemassakaan. Demareiden linjaa hämärtää lisäksi se, että puolue tekee yhtä hallituksessa, mutta toista kokoomuksen kanssa kaupungeissa.