Muutama viikko sitten somesyötteeni täyttyi kuvista naamiaisjuhlista. Amerikkalainen halloween-kulttuuri on rantautunut Suomeen, ja kaupat notkuvat jo lokakuun alussa muovisia kurpitsalyhtyjä ja tekohämähäkinseittejä. Vaikka monet lapset valitsevatkin hyllyiltä kummitusnaamion, viettää suuri osa nuorista aikuisista halloweeniä perinteisenä naamiaisjuhlana kauhuteeman sivuuttaen.

Kulttuurinen omiminen kuvaa tilannetta, jossa etuoikeutetusta valtaväestön asemasta ihminen ottaa toisen kulttuurin piirteitä viihdemielessä omaan käyttöönsä. Ilmiöön sisältyy usein eksotisointia ja stereotypioilla leikittelyä. Kulttuurisen omimisen ongelmallisuus ei liity siihen, että omijalla olisi pahat aikomukset. Geishaa naamiaisissa esittävä voi aidosti pitää pukua kauniina ja uskoa tuovansa sille vain arvostusta. Hyvä tarkoitus ei kuitenkaan anna synninpäästöä.

Läpi historian kulttuurien välillä ja kulttuurien sisällä on käyty erilaisia valtakamppailuja. Rakenteellista rasismia, assimilaatiota ja misogyniaa. Olemme luoneet maailman, jossa kaikki kulttuurit eivät ole tasavertaisessa asemassa. Ongelma on näiden valtarakenteiden sivuuttaminen naamiaisasua valitessa.

Geishaa esittävä ei ehkä ajatellut sitä näkökulmaa, että aasialaiset naiset kärsivät geishakulttuurin stereotypioista. Heidän oletetaan olevan hiljaisia ja alistuvia. Kaupassa ”intiaanipäähineenä” myyty sulkakoriste voi viehättää silmää, mutta miltä tuntuukaan alkuperäiskansasta, jolle vastaava pääkoriste voi olla pyhä asuste, jonka käyttö tulee ansaita? Ja tänäkin vuonna lukuisat suomalaiset pitivät halloween-naamiaisissa neljäntuulenlakkia hauskana asuna, kun samaan aikaan Suomi ei ole vieläkään korjannut YK:n ihmisoikeuskomitean 2019 toteamaa ihmisoikeusloukkausta saamelaisia kohtaan.

Meillä ei ole oikeutta ummistaa silmiämme eriarvoisuudelta edes juhlien ajaksi. Muiden kulttuurit eivät ole olemassa meidän viihteeksemme.

Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja.