”Perhe ja verstas” on mielenkiintoinen teos Itämeren kaupunkien käsityöläisistä, joista tiedetään varsin vähän.

Keskiajan erityisenä piirteenä olivat kaupungeissa kehittyneet ammattikunnat, jotka vaikuttivat jäsentensä ja heidän perheittensä elämään syntymästä kuolemaan asti. Ne säätelivät koulutusta, avioliittoja ja sairaanhoitoa aina hautaukseen asti.

Maija Ojala-Fulwoodin teos Perhe ja verstas käsittelee Itämeren kaupunkien käsityöläiselämää 1400–1600-luvuilla. Vaikka keskiajalla monet asiat olivat toisin kuin nykyään, niin Ojala-Fulwoodin mukaan modernissa hyvinvointivaltiossa voi nähdä kaikuja keskiajan porvariyhteisöstä. Kaikkien on kannettava kortensa kekoon esimerkiksi maksamalla veroja, jotta yhteisö voi menestyä.

Itämeren kaupunkeja hallitsi kauppiaiden Hansa. Tämä tarkoitti, että raadit muodostuivat kauppiaista. Vain hyvin harva käsityöläinen pääsi raadin jäseneksi. Hansa ei kuitenkaan tullut toimeen ilman käsityöläisiä. Nämähän muun muassa rakensivat laivat, tynnyrit ja hoitivat kaupunkien sisäistä ja ulkoista huoltoa.

Tutkijatohtori Ojala-Fulwood onkin perehtynyt käsityöläisten historiaan keskiajalla ja kirjassaan hän on perehtynyt Tallinnan, Riian, Lyypekin ja Tukholman käsityöläisiä koskeviin aikakauden lähteisiin. Turku olisi myös voinut olla mukana, mutta niin vanhoja lähteitä ei Turun osalta ole säilynyt.

Käsityöläisillä on ollut kymmeniä eri ammattikuntia. Arvokkaimpina pidetään kultaseppiä, mutta ammattikuntansa on muun muassa kirvesmiehillä ja lastaajilla. Ammatti hankittiin oppisopimuksen kautta. Ensin oltiin vuosia oppipoikana, sitten kohottiin kisälleiksi, jotka toimivat varsinaisina työmiehinä. Parhaimmat suorittivat sitten mestaritutkinnon, joka merkitsi kaupungin porvariksi pääsyä.

ILMOITUS

Ammattikuntakiltojen elämä oli värikästä. Oli hengellisiä ja maallisia ryhmiä, joissa harjoitettiin suoranaisia juominkeja. Monilla ammattikunnilla oli sairaskassoja tai ne huolehtivat muutoin sairastuneista jäsenistään. Useat pitivät huolta myös leskistä ja orvoista. Myös leski saattoi jatkaa miehensä työtä vuoden tai kaksi. Naiset toimivat käsityöläisperheessä usein tasa-arvoisina tukijoina ja hoitivat esimerkiksi myymälän toiminnat. Vaikka käsityöläiset olivat miehiä, myös muutama naismestari tunnetaan.

Kauppiaiden ja käsityöläisten lisäksi kaupungeissa oli vaatimattomampaa väkeä, kuten palkollisia, irtolaisia tai kerjäläisiä. Heidän elämästään ei kuitenkaan paljoa tiedetä, mutta useimmiten he olivat etnistä paikallisväestöä. Saksan ja Baltian kaupunkien porvarit ja käsityöläiset olivat pääosin etniseltä taustaltaan saksalaisia. Heidän osuutensa oli iso myös Tukholmassa ja Turussakin.

Perhe ja verstas on mielenkiintoinen teos Itämeren kaupunkien käsityöläisistä, joista tiedetään varsin vähän. Kuitenkin juuri käsityöläisten verstaista syntyi vuosisatojen aikana se teollisuus, jonka meidän aikamme tuntee.

Maija Ojala-Fulwood. Perhe ja verstas. Itämeren kaupunkien käsityöläiselämää keskiajalla ja uuden ajan alussa. Gaudeamus 2021.