Jarno Mela

– Suomessa ei edelleenkään ymmärretä, milloin asioiden edunvalvonta on kriittisimmässä vaiheessa, Merja Kyllönen sanoo.

Mistä taksonomiassa on kyse, eduskunnan suuren valiokunnan jäsen, vasemmistoliiton kansanedustaja Merja Kyllönen?

– Taksonomia on luokitusjärjestelmä. EU-taksonomia on työkalu, joka auttaa sijoittajia, yrityksiä ja liike-elämän toimijoita sekä EU:n jäsenvaltioita suuntaamaan rahaa vähähiilisten, kestävästi toimivien ja resurssitehokkaiden yhteiskuntien siirtymää edistäviin toimenpiteisiin. Taksonomian tarkoitus on luoda Euroopan unionin laajuinen yhteinen luokittelujärjestelmä, jonka perusteella sijoituksia voidaan kohdentaa kokonaisuutena kestävämpiin kohteisiin.

– Rahoitusmarkkinoilla sijoittajat hakevat yhä enemmän ilmasto- ja ympäristöystävällisiä kohteita rahoilleen. Siihen liittyvä EU:n ensimmäinen kestävien sijoitustuotteiden luokitusjärjestelmä eli EU-taksonomia-asetus astui voimaan viime vuonna.

”EU:ssa toimiessani en ole havainnut siellä haettavan erityisesti ratkaisuja, joilla tahdottaisiin tehdä Suomelle pahaa.

Miksi luokitusta tarvitaan?

– Taksonomia-asetuksen perustarkoitus on luoda vapaaehtoisesti noudatettavat kriteerit rahoitusvirtojen ohjaamiseksi ilmaston kannalta kestävällä tavalla. Taksonomian tehtävänä on siis estää mahdollista viherpesua asettamalla tiedeperusteiset raamit sille, mitä voimme kutsua ympäristöystävälliseksi. Asetus koskee rahoitusmarkkinatoimijoita ja sekä muun muassa suuria pörssiyrityksiä.

– Taksonomiassa määritetään kolme käyttäjäryhmää, joiden käyttöön luokittelujärjestelmä ensisijaisesti soveltuu. Yksi ovat rahoitusmarkkinoiden toimijat ja yksityiset sijoittajat, jotka tarjoavat rahoituksia EU-alueella.

ILMOITUS

– Toinen ovat suuret yritykset ja konsernit ja kolmas ovat EU:n jäsenvaltiot, jotka ohjaavat julkista taloutta ja asettavat standardeja vihreiksi luokitelluille tuotteille ja toimijoille sekä valtion rahoitustyökaluille.

Koska taksonomia-asetuksen valmistelu on alkanut?

– Kokonaisuus on lähtenyt rakentumaan tiiviimmin vuoden 2015 aikana ja taksonomia-asetus rakentui pitkälti valmiiksi Suomen puheenjohtajakaudella. Taksonomia asetukseen liittyvät sektorikohtaiset tekniset arviointikriteerit annetaan komission delegoiduilla säädöksillä ja valtuus delegoituihin säädöksiin on pitänyt käsitellä jo taksonomia-asetuksen valmistelun yhteydessä.

– Kokonaisuudessa olennaisimmat edunvalvontatoimet olisi pitänyt tapahtua vuosina 2016–2019 ennen kuin varsinainen asetus astui voimaan, jolloin myös säädösten kokonaisuuteen olisi pitänyt ottaa kantaa.

Miten metsät liittyvät taksonomiaan?

– Suomelle on aina ollut äärimmäisen tärkeää korostaa metsäasioissa omaa kansallista päätöksentekoa, ja metsäisenä maana se on luontevaa ja myös EU-lainsäädännön perusteiden mukaista. Metsäasiat eivät suoraan kuulu EU:n substanssiin, mutta ilmasto- ja ympäristöpolitiikan kautta nämä kysymykset ovat nousseet myös EU-päätöksentekoon mukaan.

– Suomessa erityistä huolta on aiheuttanut se, miten taksonomia-asetus vaikuttaa metsäteollisuuden liiketoimintaan ja metsänomistajien asemaan. Ilmastohyötyanalyysistä ja metsänhoitosuunnitelmasta on esitetty kritiikkiä, mutta varsinaista analyysiä taksonomia-asetuksen vaikutuksista metsäteollisuuden arvoketjulle ei ole esitetty.

– Nyt käsittelyssä oleva kokonaisuus tuo velvoitteita pörssiyrityksille, ei suoraan metsänomistajille. Metsäteollisuus Suomessa on ilmoittanut pyrkivänsä kestävämpään toimintaan koko ajan, joten saman ajatuksen pitäisi toteutua myös puunhankintaketjun rakentumisesta ilmasto-, ympäristö ja -biodiversiteettikestäväksi.

– Jatkossakin on jäsenmaiden toimivallassa päättää, mitkä metsänhoitomenetelmät toimivat heille parhaiten. Metsästrategiassakin tehdään hyvin tarkkaan selväksi toimivaltakysymykset ja osoitetaan, että suurin osa metsiin liittyvistä päätöksistä kuuluu pelkästään jäsenmaiden käsiin.

– Taksonomia-asetuksen kriteereihin pyrkiminen on yrityksille vapaaehtoista ja ulkopuolelle jääminen ei tarkoita sitä, että rahahanat tyrehtyisivät. Pakkoa kriteereihin pyrkimiseen ei ole.

– Luokitusjärjestelmän ulkopuolelle jääminen ei tarkoita sitä, että yrityksen toiminta olisi kiellettyä ja saastuttavaa. On myös liioiteltua väittää, että rahoitus loppuisi, vaikka kriteereihin ei yltäisi.

Miksi taksonomiasta riidellään Suomessa?

– Koen, että kokonaisuudessa on paljon väärinymmärrystä tahatonta ja tahallistakin, valitettavasti. Olen hahmottanut laajasti, että Suomessa ei edelleenkään ymmärretä, milloin asioiden edunvalvonta kokonaisuuksien etenemiselle on kriittisimmässä vaiheessa. Milloin pitää ja kannattaa olla eri mieltä valmisteluvaiheessa.

– Tässäkin asiassa tärkeimmät vuodet ovat olleet jo itse taksonomia-asetuksen käsittelyn aikoihin, jolloin on väistämättä arvioitu myös delegoituja säädöksiä.

– Siitä olen huolissani, että varsin harva tuntuu edes tietävän asetuksen olevan jo voimassa ja näiden delegoitujen lisäosien olevan osa sitä laajempaa kokonaisuutta, joka tuli voimaan jo heinäkuussa 2020.

– Kokonaisuutena ei liene Suomen etu vastustaa asetusta, joka on voimassa ja jonka tarkoituksena on rakentaa elementit, joilla jäsenmaiden, sijoittajien ja EU:n rahoitusta ohjautuu nykyistä kestävämpiin kohteisiin.

– On hyvä kysymys onko tällä nyt esitetyllä delegoidulla säädöksellä tai valmistelussa olevilla säädöksillä todella tarkoitus vahingoittaa jäsenmaita. Vai halutaanko niillä enemmänkin löytää ratkaisuja, joilla ohjataan kestävästi, tiedepohjaisen arvioinnin kautta taloudellisen ohjauksen kokonaiskriteeristöön, joiden tavoitteena on varmistaa, että voimme vastata ilmasto, -ympäristö ja -biodiversiteettihaasteisiimme myös taloudellisesti kestävien investointien kautta.

– EU:ssa toimiessani en ole havainnut siellä haettavan erityisesti ratkaisuja, joilla tahdottaisiin tehdä Suomelle tai Suomen toimijoille pahaa, päinvastoin. Sen sijaan olen havainnut, että Suomi osaa kyllä varsin usein haavoittaa itseään tai sahata sitä oksaa, jolla itse istuu. Siinä meillä on edunvalvonnassa sekä ajoituksellisesti että sisällöllisesti vielä paljon tehtävää.