Maailman siirtymisellä kohti uusiutuvaa energiaa on valtavat taloudelliset ja geopoliittiset seuraukset, todetaan marraskuun alkupuolella julkaistussa tutkimuksessa.
Kansainväliseen politiikkaan on vuosikymmeniä vaikuttanut ajatus siitä, että jossain vaiheessa öljyn tuotanto ohittaa huippunsa. Uutta poliittista maisemaa muovaa kuitenkin se, että öljyn kysyntä kääntyy luultavasti laskuun jo ennen tuotannon ehtymisen aiheuttamaa pakkotilannetta.
Jopa puolet fossiiliseen energiaan liittyvistä omaisuuseristä on muuttumassa arvottomiksi jo vuoteen 2036 mennessä. Seurauksena voi olla vuoden 2008 finanssikriisin kaltainen talouskriisi.
Muutos on kuitenkin väistämättä tapahtumassa, ja siihen nopeasti mukaan lähtevät maat ovat suurimpia hyötyjiä. Tutkijat haluavat erityisesti korostaa, että kokonaisuutena muutos ei ole taloudellisesti haitallinen, sillä uusiutuvaan energiaan kohdistetut investoinnit ylittävät selvästi fossiilitalouden tuhosta koituvat tappiot.
Fossiilivarat arvottomiksi
Yhdentoista tutkijan Nature Energy -julkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa Reframing incentives for climate policy action todetaan, että seuraavien viidentoista vuoden aikana uusiutuva energia kehittyy yhä tehokkaammaksi, halvemmaksi ja vakaammaksi. Syynä tähän ovat sekä jo meneillään oleva investointien uudelleen suuntautuminen että valtioiden pyrkimykset kohti hiilineutraalisuutta vuoteen 2050 mennessä.
Vastaavasti fossiilisen energian hintaheilahtelut suurenevat. Monet öljy-, kaasu- ja hiilivarat jätetään hyödyntämättä, jolloin myös niitä varten hankitut koneet ja laitteet muuttuvat arvottomiksi.
Heikoimmassa asemassa ovat joko sijainniltaan syrjäiset tai teknisesti vaikeasti hyödynnettävät fossiilivarat. Erityisesti tämä koskee Venäjän arktisen alueen öljyä, Kanadan öljyhiekkaa ja Yhdysvaltain liuskekaasua. Myös kaukana merellä sijaitsevat porauslautat muun muassa Brasiliassa sekä melko kalliisti porattava Pohjanmeren öljy kuuluvat häviäjiin.
Runsaasti öljyä, kaasua ja hiiltä tuovat maat ja alueet kuten EU, Japani, Intia ja Etelä-Korea hyötyvät muutoksesta taloudellisesti, koska ne voivat käyttää tuontienergiasta säästyvät rahat investointeihin kotimaassa. Tämä luo työpaikkoja, modernisoi infrastruktuuria ja lisää energia-omavaraisuutta.
Maailman suurimmat kasvihuonekaasujen päästäjät ovat Kiina ja Yhdysvallat. Niiden kokonaistilanne on monimutkaisempi, koska ne ovat suuria tuottajia sekä fossiilisen energian että uusiutuvan energian aloilla.
Äkillisen murroksen uhka
Tutkimuksen johtaja Jean-Francois Mercure sanoi Guardian-lehden haastattelussa, että energiamurroksen tapahtuminen hallitusti olisi tarpeen, jotta ei syntyisi alueellisia ongelmakohtia. Ne voisivat pahimmillaan aiheuttaa maailmanlaajuista epävakautta.
Tutkimuksessa arvioidaan, että arvottomiksi muuttuvien omaisuuserien suuruus on 11 000:sta 14 000 miljardiin dollariin (9 600–12 200 miljardia euroa).
”Pahimmillaan investoinnit fossiilisiin polttoaineisiin jatkuvat, kunnes odotettu kysyntä loppuu äkillisesti ja tajutaan omaisuuserien olevan arvottomia. Silloin edessä voi olla vuoden 2008 kaltainen finanssikriisi”, sanoi Mercure.
Mercuren mukaan esimerkiksi öljykeskus Houston voi kokea saman kurjan kohtalon kuin Detroit koki Yhdysvaltain autoteollisuuden hiipuessa, mikäli siirtymää ei ohjata hallitusti.
Polkumyynti vai kiintiöt
Tutkimusraportin mukaan paljon riippuu siitä, millä nopeudella siirtyminen pois hiilitaloudesta tapahtuu. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, millä taktiikalla fossiilienergian tuottajat hankkiutuvat eroon omaisuuseristään ennen kuin ne muuttuvat arvottomiksi.
”Business as usual” -skenaariossa fossiilienergian varat arvioidaan vuonna 2036 yhä 25 000 miljardin dollarin arvoisiksi, mutta ne ovat yliarvostettuja. Vääjäämättä tapahtuvan kehityksen vuoksi niiden todellinen arvo on selvästi alhaisempi.
Toisessa skenaariossa öljyntuottajamaiden Opec-järjestön maat nostavat tuotantoaan pyrkien saamaan fossiilivaransa myytyä ennen kuin se on liian myöhäistä. Sen takia fossiilivarojen muuttuminen arvottomiksi kiihtyy korkeampien tuotantokustannusten maissa kuten Yhdysvalloissa.
Kolmannessa skenaariossa Opec asettaa tuotantokiintiöt välttääkseen maailmanlaajuisen polkumyynnin. Arvottomaksi muuttuvien omaisuuserien suuruus on jonkin verran pienempi kuin edellisessä vaihtoehdossa, ja tappiot jakautuvat tasaisemmin. Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina kärsivät silti jokainen yli tuhannen miljardin dollarin arvonlaskun.
Tutkimuksen mukaan maailmantalous kasvaa, vaikka eteneminen kohti hiilineutraaliutta muuttaa fossiilitaloutta arvottomaksi. Useimpien EU-maiden BKT kasvaa. Myös tuontienergian varassa nyt olevat kehitysmaat hyötyvät, jos ne saavat pääomia tarvittaviin investointeihin.
Häviäjiä olisivat Yhdysvallat, Kanada ja Euroopassa Norja, koska niiden öljy- ja kaasuvarat ovat melko kalliisti hyödynnettäviä. Norjan BKT saattaa pudota 9 prosenttia, jos se ei ryhdy nopeisiin muutoksiin.
Yhdysvaltain ja Kanadan tilanne ei suoraan riipu niiden omista ilmastotoimista, koska se on seurausta öljyn kysynnän vähenemisestä muualla maailmassa. Oman etunsa vuoksi niiden kannattaisi nopeasti vähentää riippuvuuttaan fossiilienergiasta.
Konfliktien uhka
Ratkaisevaa on se, miten alhaisten fossiilienergian tuotantokustannusten maat kuten Saudi-Arabia toimivat. Jos ne nostavat rajusti tuotantoaan ja ryhtyvät polkumyyntiin, muut tuottajat hinnoitellaan ulos ja ne kokevat äkillisen romahduksen. Esimerkiksi Saudi-Arabialle tämä vaihtoehto olisi kuitenkin taloudellisesti 400 miljardia dollaria edullisempi kuin tuotantokiintiöihin suostuminen.
Tutkijat varoittavat niistä taloudellisista ja geopoliittisista seurauksista, jos esimerkiksi Saudi-Arabian ja Yhdysvaltain sukset menevät murroksessa pahasti ristiin.
Tutkimuksen mukaan hitaat uusiutuvaan energiaan siirtyjät eivät saa pelättyä ”vapaamatkustajan etua” nopeasti ilmastotoimiin ryhtyvien kustannuksella, koska hidastelu tulee niillekin kalliimmaksi kuin nopea toiminta.
Aurinko- ja tuulienergia ovat jo tulleet tai pian tulossa tuotantokustannuksiltaan yhtä edullisiksi kuin halvin fossiilienergian tuotanto, ja lisäksi ne luovat merkittävästi työllisyyttä.
Useimmilla mailla on hyvät mahdollisuudet uusiutuvan energian tuottamiseen, joten samanlaisia hallitsevia markkina-asemia kuin fossiilitalouden aikana tuskin muodostuu. Kiistoja voi kuitenkin aiheuttaa uusiutuvan energian laitteisiin tarvittavien kriittisten raaka-aineiden epätasainen jakautuminen.
Kokonaisuutena yhteistyö ja hallittu siirtymä olisi kaikille edullisin vaihtoehto.