Reilun vuosikymmenen aikana Suomessa toimivat metsäyhtiöt ovat lakkauttaneet suuren määrän tehtaita, jotka ovat olleet kannattavia ja tuoneet Suomeen paljon kaivattuja ulkomailta saatavia tuloja. Suljettujen tehtaiden joukossa on monia huonosti kannattavia paperitehtaita mutta myös sellutehtaita, joista jokainen on sulkemishetkellä ollut hyvin kannattava.
Monissa Euroopan maissa isojen tehtaiden sulkeminen ei ole pelkästään tehtaan omistavan yhtiön asia. Suljetuksi suunniteltua tehdasta pitää ensin tarjota ostettavaksi mahdollisille ostajille, jotka voisivat jatkaa tehtaan toimintaa. Tämä perustuu kilpailulainsäädäntöön, jolla estetään yhtiöiden mahdollisuus vääristää kilpailua sulkemalla kannattaviakin tehtaita. Meiltä puuttuu tällainen lainsäädäntö. Kannattavia tehtaita sulkemalla yhtiöt pyrkivät korottamaan myytävän tuotteen hintaa ja laskemaan raaka-aineen eli puun hintaa, mistä kärsivät metsänomistajat.
Tuorein esimerkki on Stora Enson päätös sulkea sahaa lukuun ottamatta koko Veitsiluodon integraatti. Joidenkin paperikoneiden sulkemiselle voi löytyä taloudellisia perusteita, mutta kunnossa olevan sellutehtaan sulkeminen on järjetöntä. Nykyisellä sellun hinnalla Veitsiluodon sellutehdas olisi hyvin kannattava.
Väitän, että Veitsiluodon tehtaiden sulkemista suunniteltiin Stora Ensossa vuosia ja asia kerrottiin myös kilpaileville yhtiöille. Metsä Groupin Kemin investoinnin ajoitus ei ollut sattuma. Veitsiluodon sellutehdasta ajettiin vuosia paperitehtaiden tuotannon mukaan, minkä jokainen alan ihminen tietää vääräksi. Käyttökiellossa ollutta sellunkuivatuskonetta ei korjattu, vaikka korjaus olisi maksanut alle miljoonan. Jos sellutehdasta olisi voinut ajaa kuten pitää eli täysillä, sellua olisi voitu myydä maailmanmarkkinoille koko ajan. Näin koko Veitsiluodon integraatin tulos olisi ollut reilusti voitollinen, eikä sulkemiselle olisi ollut taloudellisia perusteita.
Jos Stora Ensossa oltaisiin järkeviä, korjattaisiin Veitsiluodon sellunkuivatuskone välittömästi ja tuotantoa jatkettaisiin reilun 200 000 tonnin tuotannolla. PK 3 modifioitaisiin sellunkuivatuskoneeksi noin 50 miljoonalla muutamassa kuukaudessa, ja tämän jälkeen lähes 400 000 tonnia tuottava sellutehdas tekisi voittoa reilut 150 miljoonaa euroa vuodessa. Sellun hinnan ennustetaan pysyvän korkealla pitkälle tulevaisuuteen. Jokainen työntekijä tekisi voittoa 750 000 euroa. Ei tarvitsisi eduskunnassa isoäänisesti kinastella poliisien määrärahoista tai maastapoistumisveron 25 miljoonan euron tuotosta, kun toimivan sellutehtaan maksama yhteisövero olisi määrältään suurempi.
Suomessa kaikki eri alojen isot tehdasinvestoinnit vuosikymmenien kuluessa ovat vaatineet miljardien infrainvestointeja, jotka on maksanut Suomen valtio. Näin tehdään parhaillaan Kemin Metsä Groupin tehtaalla, ja näin on tehty myös Veitsiluodossa. Viimeksi rakennettiin muutama vuosi sitten uusi rata puutavaran kuljetuksia varten. Jos tehdas perusteettomasti suljetaan ja puun käyttö supistuu pelkän sahan varaan, jää rakennettu infra vaille käyttöä.
Pohjois-Suomessa ylivoimaisesti suurin metsänmyyjä on Metsähallitus eli Suomen valtio. Tämänkin takia on käsittämätöntä, että Stora Enso, jonka suurin omistaja on Suomen valtio, sulkee puuta käyttäviä kannattavia tehtaita.
Kun taistelimme Kemijärven sellutehtaan jatkamisen puolesta, silloinen pääministeri, keskustan Matti Vanhanen, sanoi, ettei Stora Enson tekemiin päätöksiin voi puuttua. Samaa laulua lauletaan nyt, vaikka maassa on vasemmiston johtama hallitus.
Juha Pikkarainen
Kemijärvi