Emma Grönqvist

Uutuusromaanissa pohditaan, miten elää tässä päivässä, jos menneisyys on vaiettu.

Meri Valkaman 30. syyskuuta ilmestynyt esikoisromaani Sinun, Margot (WSOY 2021) kertoo muistamisen tärkeydestä ja unelmien särkymisestä. Siitä, miten voittajat kirjoittavat historian ja siitä, miten ihmisen pitää pystyä luomaan jonkinlainen koherentti elämäntarina selvitäkseen. Muistin hauraudesta ja vaikenemisen voimasta, kustantajan mukaan.

Kirjassa särkyvä avioliitto rinnastuu Berliinin muurin murtumiseen ja isän sivusuhteesta vaietaan niin kuin muutenkin DDR:ssä vietetyistä vuosista.

Valkama on itse viettänyt Itä-Berliinissä vuosia, ensin lapsena ja sittemmin aikuisiällä opiskellessaan Helsingin Sanomain säätiön stipendiaattina Freie-yliopistossa. Siellä hän työsti myös dokumenttielokuvaa DDR:ssä työskennelleistä toimittajista.

– Berliini on toinen kotikaupunkini ja sen itäpuoli sielunmaisemani. En halunnut tehdä kuitenkaan mitään kirjallista museota. DDR on oikeastaan vain paikka ja konteksti kirjalle.

Mustavalkoinen maailma

Valkamalle DDR ei kuitenkaan ole mikä tahansa paikka. Vaikka Valkama tiedostaa hyvin Itä-Saksan ongelmat, hänen silmissään mustavalkoinen tapa, jolla maasta on sen hajoamisen jälkeen puhuttu, ei ole totuudenmukainen vaan voittajien, siis lännen, kirjoittama tarina.

ILMOITUS

– Yksi 1970-luvulta lähtien DDR:ssä asunut tuttavani kysyi kerran, että mitä luulet, miten suomalaiset suhtautuisivat, jos Suomi ja Ruotsi yhdistyisivät ja Suomesta lakkautettaisiin kaikki televisio- ja radiokanavat, kaikki instituutiot, sadattuhannet ihmiset jäisivät työttömiksi ja korvattaisiin ruotsalaisilla työntekijöillä, ja sitä kutsuttaisiin yhdistymiseksi?

– Niin DDR:lle käytännössä tapahtui, ja silti olemme omaksuneet historiankirjoituksen, jonka mukaan Saksat yhdistyivät. Sen vanavedessä on muodostunut täysin hyväksytyksi haukkua pystyyn vaikka DDR-arkkitehtuuria ja todeta, että hyi helvetti miten rumaa.

– Minusta se kertoo historiattomuudesta. Haukutut elementtikerrostalot ovat aikoinaan olleet taloja, joihin on jonotettu. Suuri osa Berliiniä oli pommitettu maan tasalle ja sodan jälkeen ihmisille piti saada nopeasti koteja. Niissä ”hirveissä” elementtikerrostaloissa oli juokseva vesi ja sähkö ja lämmitys, toisin kuin vanhemmissa taloissa, joissa paleltiin ja käytiin ulkovessassa vielä 1970–1980-luvuilla.

Kansan Voimasta päivää

Romaanissa on teemoja myös naisten työssäkäynnistä ja kirjoittamisesta.

– Itä-Saksassa päivähoito oli paremmalla tolalla kuin lännessä, joka oli ja on edelleen kotiäitiyhteiskunta. DDR oli naisen aseman kannalta kehittyneempi kuin Liittotasavalta.

Yksi kirjan henkilöhahmoista on fiktiivisen Kansan Voima -lehden toimittaja. Valkama kertoo kahlanneensa romaania varten paljon sekä vanhoja Kansan Uutisten että Tiedonantajan numeroita.

– Luin paljon vanhoja juttuja ja kävin lukuisia pitkiä keskusteluita silloin aikuisuuttaan eläneiden ihmisten kanssa. Muuten sitä ajattelumaailmaa olisi ollut mahdotonta tavoittaa enää tänä päivänä.

Kymmenvuotinen projekti

Valkama tunnetaan tutkivana toimittajana, joka on erikoistunut yhteiskunnalliseen journalismiin. Hän on kirjoittanut muun muassa Helsingin Sanomiin, Suomen Kuvalehteen, Imageen, Ylelle ja Long Playhin.

Tällä hetkellä Valkama identifioituu vapaaksi kirjoittajaksi, vaikka tekee yhä myös journalismia. Askel fiktion puolelle ei tuntunut suuren suurelta.

– Romaanin kirjoittaminen tuntui vahvasti kotiinpaluulta. Alun perin kirjoittamiseni on lähtenyt fiktion tekemisestä. Kehittelin jo lapsena henkilöhahmoja ja tarinoita. Sitten minusta tuli toimittaja, ja tein faktapohjaista tekstiä työkseni yli 15 vuotta. Kaikista mieluiten kirjoitan kuitenkin fiktiota.

Proosan kirjoittamista Valkama on opiskellut muun muassa Kriittisessä korkeakoulussa. Tutkivan journalismin metodien käyttäminen oli hänelle kuitenkin luontevaa myös romaanin kirjoittamisessa: Valkama kävi lukuisia taustakeskusteluja ja teki muuta taustoittavaa tutkimustyötä.

– Journalisti sisälläni eli koko kirjoitusprosessin ajan vahvana. Välillä jouduin jopa muistuttamaan itseäni, että hei, tässä projektissa on lupa keksiä asioita päästä.

Valkama kirjoitti romaaniaan kaiken kaikkiaan kymmenen vuotta. Vuosi sitten hän päätti omistautua vain kirjan tekemiselle ja irtisanoutui päivätyöstään vasemmistoliiton politiikka- ja viestintätiimin vetäjänä. Sitä ennen hän oli työskennellyt kaksi vuotta Helsingin vasemmistoliiton valtuustoryhmän viestintäpäällikkönä.

– Kuluneen vuoden aikana keskityin vain kirjaan ja kuntavaaleihin.

Esikoiskirjailijan asema

Valkama valittiin vasemmistoliiton varavaltuutetuksi Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2021 kuntavaaleissa. Hän toimii myös sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsenenä.

– Tulevaisuus on tällä hetkellä suuri kysymysmerkki, Valkama sanoo ja nauraa.

– Se on samaan aikaan sekä ihanaa että pelottavaa, jälkimmäistä erityisesti taloudellisessa mielessä.

Kuluneen kirjoitusvuoden hän rahoitti myymällä asuntonsa ja hankkimalla tilalle asumisoikeusasunnon.

– Kirjoittamisvuosi ei olisi ollut mitenkään muuten mahdollinen. Ajattelin, että kirjan laatu on suoraan verrannollinen siihen, paljonko aikaa pystyn siihen panostamaan. Halusin panostaa siihen kaikkeni.

Valkama korostaa, että mahdollisuus realisoida asunto, jotta voisi kirjoittaa, on tietenkin etuoikeus. Samalla se on kuitenkin myös iso päätös ja painava arvovalinta.

– Kymmenen viime vuoden aikana olen pohtinut paljon sitä, elänkö sellaista elämää kuin itse haluan vai teenkö asioita yhteiskunnan odotusten mukaan. Omistamisen tärkeys esimerkiksi on ulkoa istutettu ajatus. Itse olen nykyisessä kodissani ja elämässäni onnellisempi kuin aiemmin, enkä koe joutuneeni luopumaan mistään.

Valkama puhuu painokkaasti siitä, miten tukala on varsinkin uransa alkupuolella olevien kirjailijoiden taloudellinen asema. Esikoisromaaneille irtoaa harvoin apurahoja, mikä vaikuttaa paljon siihen, kenellä on mahdollisuus kirjoittaa tavoitteellisesti ja tulla kirjailijaksi.

– Minusta on perusteltua kysyä, miten tilanne vaikuttaa siihen, millaista kirjallisuutta esikoiskirjailijoiden on mahdollisuus tuottaa. Onko mahdollisuus panostaa vuosia ja tutkia aihetta vai ohjaavatko taloudelliset realiteetit niin sanotun helpomman kirjallisuuden tekemiseen. En tiedä vastausta, mutta olisi kiinnostavaa tutkia sitä.

”Kirjoittaminen on minulle samaan aikaan sekä pakko että vaikeinta mitä tiedän.”

Romaaninsa kirjoitusprosessia Valkama kuvailee kauttaaltaan tuskalliseksi.

– Kirjoittaminen on minulle samaan aikaan sekä pakko että vaikeinta mitä tiedän.

Pelottavaa oli myös käsikirjoitusluonnoksen lähettäminen kustantamoon, kun tekstiä oli työstetty yhdeksän vuotta. Hän kiittelee kustannustoimittajiaan, jotka patistivat rimakauhusta huolimatta viimeistelemään romaanin sovitussa aikataulussa.

Tällä hetkellä hän suunnittelee jo seuraavaa romaania.

Meri Valkama puhuu kirjastaan tänään perjantaina Helsingin kirjamessuilla KU:n osastolla klo 15–16. Osaston osoite on 6b81.

Meri Valkama: Sinun, Margot. WSOY 2021.

KU on mukana kirjamessuilla. Katso ohjelma tästä.