Romuttavatko Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden uudet työmarkkinastrategiat suomalaisen sopimisen mallin? Pyrkivätkö työnantajan paikallisen sopimisen varjolla heikentämään palkkoja ja muita työehtoja?
Työelämän suuresta murroksesta debatoivat torstaina Politiikan toimittajien tilaisuudessa Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Minna Helle ja SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
Metsäteollisuus luopui vuosi sitten kokonaan työehtosopimusten tekemisestä. Paperiliitto ja Pro ovat tehneet yrityskohtaiset sopimukset Stora Enson kanssa. Neuvottelut UPM:n kanssa ovat täysin jäissä.
Teollisuusliitto on juuri aloittanut neuvottelut Teknologiateollisuuden uuden työnantajayhdistyksen kanssa.
Mistä muutoksessa on kyse, siitä Helle ja Eloranta olivat luonnollisesti eri mieltä.
SAK:n Eloranta sanoi, että Suomi on nytkin täynnä paikallisia sopimuksia. Siihen ei olisi tarvittu uutta työnantajayhdistystä.
– Tämä kuvio on kummallisesti rakennettu. Kun oikeastaan mikään ei muutukaan, niin iso kysymys meidän puolella on, että miksi se tehtiin. Se on aiheuttanut aikamoista turbulenssia ja ehkä tietyntyyppistä luottamuspulaa, ja kysymyksiä, että mitä tässä oikeastaan on taustalla.
Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtajan Minna Helteen mukaan työnantajan strategiamuutoksen ymmärtämiseksi pitää ymmärtää, mitä työelämässä tapahtuu. Keskeisiä asioita ovat teknologian nopea kehitys, maailmanmarkkinoiden kova kilpailutilanne, ilmastonmuutos ja kova osaajapula.
– Nämä ovat taustatekijöitä sille, että eivät työmarkkinat voi elää jossain omassa kuplassaan omaa elämäänsä vanhojen sääntöjen mukaan.
Sopiminen säilyy, mutta sille on vaihtoehtoja
Paikallisen sopimisen lisääntymisen tarve johtuu Helteen mukaan siitä, että niin yritysten kuin työntekijöidenkin tarpeet ovat erilaisia. Siksi tarvitaan vahvempi sija sille, että yritykset ja henkilöstö sopivat asioita yhdessä.
– Tähän suuntaan me haluamme viedä asioita Teknologiateollisuudessa, mutta sopiminen säilyy. Se ei ole muuttunut.
Teknologiateollisuuden strategiamuutoksessa on Helteen mukaan kyse myös siitä, että tarjotaan vaihtoehtoja sopimiselle. Ammattiliitoilla on silti jalansija myös yrityskohtaisessa sopimisessa.
Elorannan mukaan iso osa yrityksistä haluaa, että joku muu eli liitot tekevät sopimukset, ettei niiden tarvitse itse ruveta paikallisesti vääntämään.
– Aika iso yrityksistä haluaa keskittyä bisneksen tekemiseen eikä siihen, että neuvotellaan työntekijöiden kanssa erilaisista asioista.
”Ay-liike keskustelee palkkojen alentamisesta keskenään”
Helle kiisti, että tavoitteena olisi palkkatason tai työehtojen romuttaminen.
– Keskustelua palkkojen alentamisesta käy ay-liike ihan itse.
Elorannan mielestä työnantajien tavoitteena on alentaa työn hintaa, tai ainakin pystyä laskemaan sitä tilanteissa, joissa työnantaja kokee vaikeuksia markkinoilla.
– Okei, palkat eivät laske, mutta kysymys on siitä, kuinka paljon tehdään työaikaa ja mistä työehtosopimusten säädöksistä halutaan ehkä eroon. Voi olla näin, että palkkanauhassa ei näy mitään, mutta työaika pitenee X-määrän tunteja viikossa, Y-määrän vuodessa, kopaistaan ehkä vähän vuosilomamääräyksiä, tehdään muutoksia sairasajan palkkoihin.
– Täytyy muistaa, että työehtosopimus ei ole vain palkka. Se sisältää paljon laadullisia ja muita rahanarvoisia määräyksiä.
Helle piti Elorannan näkemystä yksioikoisena.
– En näe, että ollenkaan tavoitteena olisi heikentää työehtoja. Kysymyshän on siitä, että rakennetaan kombinaatioita, joissa on erilaisia palikoita, jotka ovat molemmille osapuolille hyviä ja siellä voi olla myös palikoita, jotka ovat kummallekin vähän huonoja. Minkälainen kombinaatio milloinkin syntyy, riippuu taloustilanteesta, yrityksen tilanteesta ja siitä, minkälaisia toiveita henkilöstöllä on.
– Voi olla myös niin, että työntekijöillä on halu tehdä pidempää päivää ja tienata enemmän, ja kyllä tämäkin pitää sallia. Ja taas toisissa tilanteissa vähän keventää työtä. Myös näitä pystytään ottamaan enemmän huomioon, kun toimitaan paikallisesti.
Olennaisena Helle piti luottamusta. Molempien pitää pystyä luottamaan siihen, että tässä tehdään yhteistä juttua.
Helle sanoi, että strategiamuutoksessa ei ole keskusteltu ollenkaan palkkojen alentamisesta. Sen sijaan on puhuttu siitä, että miten palkankorotukset kohdennetaan. Siinä pitäisi entistä enemmän ottaa huomioon, miten voidaan edesauttaa yrityksen tuottavuutta, työntekijöiden osaamisen kehittämistä ja ylipäätään yrityksen strategisia tavoitteita.
Jarkko Elorannan mukaan tänäkin päivänä osa palkankorotuksista jaetaan paikallisesti. Lisäksi työnantajalla on aina halutessaan mahdollisuus palkita työntekijöitä suuremmilla korotuksilla.