Lehtikuva/Vesa Moilanen

1990-luvun lamasta tiedetään, että esimerkiksi ylivelkaantuminen ja pitkäaikainen toimeentulotuen tarve voivat lisääntyä useita vuosia sen jälkeenkin.

Koronakriisi kasvattaa hyvinvoinnin vajeita eli sosiaalista velkaa, joka näkyy monin tavoin suomalaisten elämässä: heikentyneenä toimeentulona, hoitojonoina sairaaloissa, oppimisvajeina kouluissa ja lisääntyvänä psyykkisenä pahoinvointina.

Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi aamulla sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon raportin , jossa tarkastellaan koronakriisin vaikutuksia suomalaisten hyvinvointiin. Raportti nostaa esiin kysymyksen, joka määrittää pandemian jälkihoitoa tulevina vuosina: miten ja millä resursseilla valtio voi purkaa kriisin jättämää sosiaalista velkaa?

Koronakriisin vaikutukset ovat pääosin hyvinvointia heikentäviä. Ilman korjaavia toimenpiteitä suomalaisten hyvinvointiin saattaa jäädä pitkäkestoisia vaurioita, kuten kävi 1990-luvun lamassa. 1990-luvun lamasta tiedetään, että esimerkiksi ylivelkaantuminen ja pitkäaikainen toimeentulotuen tarve voivat lisääntyä useita vuosia sen jälkeenkin.

Hyvinvointivaltio toimii historiallisessa kriisissä kuin vakuutusyhtiö – sen odotetaan korjaavan pandemian aiheuttamia vahinkoja. Tarve esimerkiksi terveys-, sosiaali-, opetus- ja mielenterveyspalveluille tulee olemaan suurta.

Hiilamo kirjoittaa, että koronakriisin jälkihoito kasvattaa julkisia menoja lähivuosina tuntuvasti.

ILMOITUS

”Menojen kasvu johtaa keskusteluun säästöpaineista. On tärkeää peilata jälkihoidon vaatimia menoja niihin hyvinvointivajeisiin, joita pandemia aiheutti”.

Nyt nähty vasta lyhytaikaiset vaikutukset

Hyvinvoinnin vajetta on Hiilamon mukaan syytä tarkastella laajasta näkökulmasta, joka huomioi ihmisten toiminnan työssä, kotona, harrastuksissa, ihmissuhteissa, erilaisissa yhteisöissä sekä viime kädessä yksilön henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Pandemia on haitannut suuresti esimerkiksi harrastuksia, kulttuuria sekä koulutusta ja opiskelua. Henkinen kuormitus on ollut merkittävää etenkin nuorten ja työikäisten keskuudessa. Nämä hyvinvoinnin vajeet ovat osa koronakriisin aiheuttamaa sosiaalista velkaa.

”Toistaiseksi olemme nähneet vain koronapandemian lyhytaikaiset vaikutukset kestävään hyvinvointiin”, Hiilamo toteaa.

Myös Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Mikko Lievonen korostaa pitkän aikavälin näkemystä.

– Näin suuri kriisi jättää syviä jälkiä. Toimimalla nyt voimme estää eriarvoisuuden lisääntymistä ja pahoinvointia. Vaihtoehtoisesti voimme jättää sosiaalisen velan hoitamatta, jolloin maksettavana on muutaman vuoden päästä entistä suurempi lasku.