Lehtikuva/Timo Heikkala

123 000 lasta ja nuorta. Niin paljon vähemmän Suomessa on 0–15-vuotiaita vuonna 2040 kuin nyt. Luku pohjautuu Tilastokeskuksen väestöennusteeseen.

Muuttoliiketutkija Timo Aro kirjoitti mikroblogipalvelu Twitterissä pelkäävänsä, että Suomesta puuttuu vieläkin tilannekuva edessä olevan muutoksen suuruudesta. Näin voi olla, mutta lähestyvät sote-vaalit tarjoavat loistavan paikan keskustelulle aiheesta.

Tämä on nimittäin mitä suurimmassa määrin alueellinen asia, koska muutos ei todellakaan kohtele alueita tasa-arvoisesti. Lasten ja nuorten määrä kasvaa ennusteen mukaan ainoastaan 13 Manner-Suomen kunnassa tai kaupungissa.

Nuorten määrä puolestaan vähenee jyrkästi eli yli 30 prosenttia vuoteen 2035 mennessä kolmasosassa kunnista. Tuohon on aikaa neljätoista vuotta, eli tänä vuonna syntyneet ovat juuri ja juuri teini-iässä silloin. Se kertoo osaltaan muutoksen nopeudesta.

Ja muutos jyrkentää entisestään eroja niin sanottujen keskuskaupunkien ja pienempien alueiden välillä. Mitä kauemmas keskuskaupungista mennään, sitä jyrkemmin lasten määrä ennusteen mukaan vähenee.

ILMOITUS

Ennuste on luonnollisesti vain ennuste, ja koronakriisi on kyllä hieman muuttanut muuttosuuntia. Esimerkiksi Lapissa Kolarin kunnassa lasten määrä on noussut hurjasti.

Kolari ja Kittilä ovat esimerkkejä kunnista, joissa on monipuolinen elinkeinoelämä eli erilaisia työpaikkoja löytyy paljon. Se helpottaa Suomen erittäin sukupuolittuneilla työmarkkinoilla perheitä. Yksi tehdas saattaa tuntua lottovoitolta, mutta sen tarjoamat työpaikat harvoin kääntävät muuttoautojen suuntia.

Koronakriisin myötä Suomessa on alkanut puhe, että yhteiskunnan hajautuminen ja kaupungistumisen pysähtyminen on käsillä. Tuntematonta sotilasta lainaten: Eppäillä tuota soppii.

Helsingistä on muuttanut kyllä tuhansia pois, mutta suurimmat kasvuseudut ovat edelleen suurten kaupunkien lähellä. Muuttovirroista hyötyjiä ovat siis erityisesti paikat, joiden asukkaat puolestaan hyötyvät lähellä sijaitsevan suuren kaupungin palveluista.

Jos ennuste toteutuu edes suurin piirtein, tulee Suomi eriytymään hyvin jyrkästi. Tai pikemminkin jo käynnissä oleva eriytyminen voimistuu entisestään.

Tästä poliitikkojen soisi käyvän rohkeammin keskustelua. Koska muutos tulee varmuudella vaikuttamaan myös heihin – jyrkkenevät alueelliset erot ovat merkittävällä tavalla muuttaneet voimasuhteita Euroopassa.

Saksassa äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle -puolue keräsi syyskuun parlamenttivaaleissa isoja äänimääriä erityisesti itäisen Saksan seuduilla, joissa väestö on vähentynyt ja palvelut kadonneet. Niin sanottu alueiden kosto jyrää.

Suomessa perussuomalaiset ovat erityisesti vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla erittäin vahvoja, kun taas esimerkiksi vasemmistoliitolla on niillä seuduilla ollut vaikeampaa.

Olen käyttänyt kyllästymiseen asti vanhaa neuvostovitsiä, mutta koska se sopii niin hyvin, käytetään sitä edelleen: On aina helppoa vetää verhot rikkoutuneen bussin ikkunoiden eteen ja leikkiä, että se liikkuu. Rohkeutta on se, että sanoo, että nyt pitää alkaa työntää.

Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja