Lehtikuva/Mikko Stig

Hornetien hankinta 1990-luvun alussa kytki meidät Natoon ja vei sotimaan Afganistaniin. Tuskin on päästy eroon tästä harharetkestä, kun suomalaisia joukkoja on päätetty lähettää Maliin, Ranskan entiseen siirtomaahan. Siellä lienee ranskalaisilla yhtiöillä etuja valvottavanaan. Mitä näkymiä mahtaa vielä avautuakaan HX-kaupan kautta?

Tämä Suomen historian suurin yksittäinen asekauppa etenee vakaasti kuin juna. Kriittistä keskustelua on hyvin vähän, ja poliitikot laidasta laitaan vaikenevat. Ilmavoimat on saamassa mitä haluaakin.

Iltapäivälehdet ovat antaneet sivustatukea hankkeelle pelottelemalla meitä Venäjän uhalla. Hesarikin uutisoi puolustuspoliittista selontekoa myyvästi ”puolustusyhteistyö on pelote Venäjää vastaan”.

Varustautuuko sotilaallinen ja poliittinen johtomme Venäjän uhkaan? Onko Suomella ja Venäjällä mitään selvittämättömiä raja- tai muitakaan kysymyksiä? Nato-jäsenyyteemme Venäjä suhtautuisi kielteisesti ja sanoo vastaavansa siihen omalla tavallaan. Mutta asian päättäminen on Suomen vallassa. Paradoksaalista kyllä haikailu Natoon turvallisuuden nimissä saattaakin heikentää turvallisuuttamme.

Venäjällä pelottelu on tukahduttanut tehokkaasti kriittisen keskustelun HX-hankkeesta ja koko turvallisuuspolitiikasta. Turvallisuuspolitiikan tunnetun asiantuntijan sotahistorioitsija Pekka Visurin leimaaminen ”Venäjän vaikuttaja-agentiksi” lienee siinä suhteessa pohjanoteeraus.

ILMOITUS

Jos sotilasjohto varustautuisi oman alueen puolustamiseen, silloin maavoimien, ilmatorjunnan ja ohjuspuolustuksen hankinnat olisivat tärkeimmät. Ei suinkaan valtamerikelpoisten alusten tilaaminen Suomen rannikkopuolustukseen ja ilmavoimien varustaminen suurvaltojen hyökkäyskoneilla.

Vaikka poliittinen ja sotilaallinen johto ei uskone Venäjän uhkaan, ei se aktiivisesti torjukaan sillä pelottelua. Kriittisen keskustelun vaientamisen lisäksi näin saadaan viikunanlehti ”kansainvälisten tehtävien” vaatimalle asevarustelulle.

Sotilaallisesti liittoutumattomana maana näihin suurvaltojen hankkeisiin pitäisi suhtautua pidättyvästi. Afganistanin-reissusta voisi ottaa oppia ympäristö- ja ilmastokriisin ja ydinaseiden aikakaudella. Onko järkevää tuhlata varoja kilpavarusteluun ja langeta voimapolitiikan ihailuun?

Hannu Ketoharju
Juuka