Julkisen talouden kestävyydestä kannetaan aiheellisesti huolta. Kuitenkin keskustelusta näyttää usein unohtuvan se, millä kaikki maksetaan eli verot. On tärkeää pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi työllisyyteen, mutta valtion suorin tapa vaikuttaa sen tuloihin ja rahoituksen kestävyyteen on verotus.

Silti keskustelu veroista on tänä syksynä keskittynyt veronkevennyksiin. Sama puhuja voi ensin otsa rypyssä varoitella valtion velkaantumisen vaaroista, ja jo seuraavassa hengenvedossa esittää miljardiluokan veronkevennyksiä, jotka pahentaisivat julkisen talouden epätasapainoa. Sama epäjohdonmukaisuus pätee usein suhdannepoliittiseen ajatteluun, jossa vaaditaan nousukauden vuoksi kireämpää finanssipolitiikkaa, mutta ollaan kuitenkin keventämässä sitä veronalennuksin.

Ymmärrän, että veronkevennysten esittäminen on mukavaa ja kansa tykkää. Kukapa nyt veroja rakastaisi. Kuitenkin samalla olisi syytä kertoa kuinka veronkevennykset rahoitetaan. Tosi elämässä dynaamisilla vaikutuksilla katetaan vain pieni osa veronalennusten aiheuttamasta alijäämästä. Olisi siis rehellistä kertoa, että leikataanko alennusten kattamiseksi palveluja ja sosiaaliturvaa, otetaanko lisää valtionvelkaa vai nostetaanko välillisiä veroja?

Väestörakenteemme haasteellisuus on kova realiteetti, jonka edessä myös julkisen sektorin tulopohjasta on pidettävä huolta. En näe mahdollisuuksia kokonaisveroasteen laskuun, jos haluamme pitää huolta ikääntyvästä väestöstä ja säilyttää hyvinvointivaltion. Sen sijaan verovälttelyä tulisi kitkeä nykyistä tehokkaammin ja suurten omistusten verotusta vahvistaa. Näin pieni- ja keskituloisten verotaakkaa ei tarvitsisi kohtuuttomasti lisätä väestön ikääntymisestä johtuvan menokasvun myötä.

Uskon, että Suomessa on laaja halukkuus varmistaa, että rahat riittävät ikäihmisistä huolehtimiseen, lasten ja nuorten koulutukseen, sosiaaliturvaan ja muihin tärkeisiin palveluihin. Poliittisilta päättäjiltä voi odottaa johdonmukaisuutta ja rehellisyyttä myös mitä tulee palveluiden rahoituspohjan varmistamiseen ja julkisen talouden tasapainoon. Kakkua ei voi samaan aikaan syödä ja säästää.

Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeri.