Lehtikuva/Ina Fassbender

Kehno tulos liittopäivävaaleissa kärjisti CDU:n jo jonkin aikaa jatkunutta kriisiä. Uhkana on repivä puheenjohtajakamppailu ja ajautuminen sisäiseen valtataisteluun.

Puolueena CDU on sekavuuden tilassa. Kritiikin kärki kohdistuu Armin Laschetiin, kristillisdemokraattien kansleriehdokkaaseen ja CDU:n puheenjohtajaan, ikään kuin hän olisi yksin vastuussa katastrofista. Jyrkintä kritiikkiä tulee idästä kahdelta kristillisdemokraattiselta osavaltion pääministeriltä. Entisellä DDR:n alueella CDU:n pudotus oli suurinta.

Yli puoluerajojen arvostettu liittopäivien entinen puhemies Rita Süssmuth (CDU) lähetti lauantaina terveisiä Laschetia vaalitappiosta syyttäville ja varoitti etsimästä yhä syyllistä. Se ei vie mihinkään.

CDU:lla on nelivuotisen poliittisen oppositioaseman häämöttäessä orientoitumisvaikeuksia.

Vaali-illasta lähtien Laschet on pitänyt yllä ajatusta kristillisdemokraattien, vihreiden ja liberaalien (FDP) hänen johdollaan muodostamasta liittohallituksesta. Sunnuntai-iltana aloitettiin suurieleisesti neuvottelut FDP:n kanssa, ikään kuin kristillisdemokraatit olisivat – tappiosta huolimatta – saaneet valtuuden hallituksen muodostajaksi.

Kristillisdemokraattien liittopäiväryhmän varapuheenjohtaja Gitta Connemann totesikin tuntuvan siltä, että elämme kahdessa maailmassa. Toiset puhuvat hallitustehtävistä, kun taas kenttäväki puhuu historiallisen huonosta vaalituloksesta. Pitkän uran Saksan politiikassa tehnyt Wolfgang Schäuble, 79, puolestaan kommentoi toimittajille oman puolueensa tilaa toteamalla, että on kuin katsoisi väärää elokuvaa. Schäuble toimi viime vuodet liittopäivien puhemiehenä.

ILMOITUS

Samanaikaisesti hallitushaaveilun kanssa CDU on ajautumassa puheenjohtajataistoon, toiseen vuoden sisällä. Laschetin haastajat ovat jo ryhmittymässä kaatamaan hänet. Asialla ovat Laschetille tammikuussa hävinneet puheenjohtajakandidaatit.

Laschet vaihtoon, vaikka sitä ei sanota ääneen

Viimeksi liittopäivien ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toiminut Norbert Röttgen on useissa haastatteluissa, viimeksi ARD:n ”Anne Will”-ohjelmassa, vaatinut sisällöllistä uudistumista ja henkilömuutoksia. Laschetin nimeä hän ei ole maininnut, vaikka tarkoittaakin hänen eroaan.

Samoin sanakääntein on asialla toinen häviäjä Friedrich Merz, joka palasi liittopäiville pitkän tauon jälkeen. Hän sanoi Bild-lehdelle lähtevänsä ehdokkaaksi, jos puheenjohtajasta toimitetaan jäsenäänestys.

Taustalla häärää kaksi talouselämää lähellä olevaa liittopäivien jäsentä, Carsten Linnemann ja Christian von Stetten. He ovat haalimassa kannatusta jäsenäänestykselle puheenjohtajasta siltä varalta, ettei Laschetin ajamaa hallitusta synny – mikä on enemmän kuin todennäköistä. He ovat Friedrich Merzin miehiä ja arvioivat tämän menestyvän jäsenäänestyksessä.

Myös terveysministeri Jens Spahn, joka tammikuussa tuki Laschetia ja kamppaili tämän rinnalla – menestyksellisesti – varapuheenjohtajan paikasta, on liittynyt henkilömuutosten vaatijiin. Welt am Sonntagin haastattelussa hän esitti ylimääräisen puoluekokouksen järjestämistä tammikuun lopulla. Nuorempia ikäluokkia pitää valita näkyville paikoille. Sisällöllisessä uudistamisessa hän kaipaa ”ideologista näköalaa”. CDU tarvitsee ”uuden alun”.

Laschet taistelee poliittisesta eloonjäämisestään

Hallitushaaveen toteutuminen on Armin Laschetin viimeinen oljenkorsi. Jos se katkeaa, seurauksena on putoaminen rivikansanedustajaksi.

Laschet nimittäin epäonnistui viime viikolla aikeessaan lykätä unionipuolueiden CDU:n ja CSU:n yhteisen liittopäiväryhmän vetäjän valintaa. Hänen ajatuksenaan oli, että hän ryhtyisi johtamaan liittopäiväryhmää, jos ovi kanslerinvirastoon ei aukea. Liittopäiväryhmän vetäjä Ralph Brinkhaus valittiin jatkamaan tehtävässään puoleksi vuodeksi, joten Laschetille tie on tukossa.

Hallitushanke on CDU:ssa kyseenalaistettu monella suulla, kehotettu tunnustamaan tappio ja toimimaan sen mukaan. CDU:n puoluesihteeri Paul Ziemiak myönsi FDP:n kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen sunnuntaina, ettei puolueella ole ”mitään tehtävää muodostaa hallitus. Mutta me teemme tarjouksen”.

FDP:n puheenjohtaja Christian Lindner sanoi Welt am Sonntagin haastattelussa, että CDU:n ja CSU:n on kerrottava, ”tahtovatko ne todella johtaa hallitusta”. Monissa CDU:sta tulevissa viesteissähän spekuloidaan, että ”SPD:n kanssa käytävien neuvottelujen pitää kariutua, ennen kuin unionipuolueet tulevat peliin”.

CDU:n sisarpuolueen CSU:n puheenjohtaja ja Baijerin pääministeri Markus Söder pitää hallituskysymyksessä omaa peliään. Hän ei ole kyennyt hyväksymään sitä, ettei häntä valittu kristillisdemokraattien kansleriehdokkaaksi. Ennen vaaleja ja niiden jälkeen hän on pyrkinyt nöyryyttämään Armin Laschetia.

Niinpä hän viime viikolla pitäessään Berliinissä kokoustaan yhtä aikaa Laschetin kokouksen kanssa lähetti Olaf Scholzille onnittelut vaalivoiton johdosta. Hän julkisti onnittelut ja lausuman, jossa hän sanoo, että ”Olaf Scholzilla on tässä tilanteessa parhaat edellytykset tulla kansleriksi. Yksiselitteisesti”..

Vaalikampanja sisällöltään aneeminen

Totta on, että Armin Laschet epäonnistui monella tapaa vaalikamppailussa. Kyse ei ole vain siitä, että hän taustalla naureskeli jonkun esittämälle ”typerälle vitsille”, kun liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier puhui tulva-alueella kesäisten tulvien uhreille. Tai että hän lasten TV-vaalitentissä ei kyennyt orientoitumaan tilanteen mukaan, vaan esiintyi setämäisesti ja ärsyyntyi ikävistä kysymyksistä.

Laschet kompasteli nimittäin myös poliittisissa asioissa. Esimerkiksi TV-väittelyissä kävi ilmi, ettei CDU ollut sisällöllisesti kunnolla valmistautunut vaaleihin. Vastuu tästä lankeaa ennemminkin puoluekoneistolle, sillä Laschet oli johtanut puoluetta vasta tammikuusta lähtien.

Useat politiikantutkijat etsivät syitä kristillisdemokraattien vaalikampanjan sisällölliseen aneemisuuteen siitä, että unionipuolueet ovat keskittyneet hallinnoimaan, CDU liittovaltion tasolla ja CSU Baijerissa. Uutta luovalle ja tulevaisuuteen suuntautuvalle ajattelulle ei ole löytynyt riittävää sijaa.

Kristillisdemokraatit menivät vaaleihin luottaen jo etukäteen siihen, että vaalit voitetaan ja kanslerinviraston ovi on jälleen avoinna. Uskottiin, että Angela Merkelin menestyksekkäät 16 vuotta kantavat kristillisdemokraatteja vaaleissa. SPD:tä ei pidetty uhkana, matelihan se vielä alkukesästä tuntuvasti alle 20 prosentin kannatusluvuissa.

CDU:n presidiumin jäsen lyttää vaalikampanjan

Norbert Röttgen edellyttää berliiniläisessä Tagesspiegelissä sen rehellistä tunnustamista, että SPD on suurin puolue ja että CDU saavutti historiansa huonoimman tuloksen. ”CDU on vaarassa menettää kansanpuolueen aseman.”

Röttgen sanoo, ettei kristillisdemokraattien vaalikamppailussa ollut mitään sisältöä. ”Meille tulee olla selvää, ettemme voi tyydyttää kansalaisia iskulauseilla, joissa ei ole tunnistettavissa mitään sisällöllistä ideaa. Meidän täytyy sanoutua irti hokemista kuten ’modernisointi’ ja ’talous’ ja ’ekologia’ ja päästä konkreettiselle pohjalle.”

Jos vaalikamppailussa olisi ollut ”kolme neljä läpiajateltua painopistettä”, se olisi Röttgenin mukaan korvannut henkilöön liittyvää heikkoutta. Röttgen kritisoi puuttuvaa ymmärrystä ihmisten huolia kohtaan.

Norbert Röttgenin kritiikki on varmaankin pääosin aiheellista. Hän vain ”unohtaa” yhden asian: CDU:n presidiumin jäsenenä hän on osaltaan vastuussa siitä, että vaalityö oli sisällyksetöntä.

Röttgen lankeaa juuri siihen, mistä Rita Süssmuth varoittaa, vastuun vierittämisestä syntipukille ja oman vastuun väistämisestä. Sen sijaan, että vajotaan takaisin ”vanhaan valtataisteluun”, on löydettävä ratkaisut ajan polttavimpiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen.

Oma osuutensa kristillisdemokraattien kehnoon vaalitulokseen on baijerilaisen CSU:n johdolla ja erityisesti Markus Söderillä. CSU ei koko aikana sitoutunut kunnolla Armin Laschetin vetämään vaalikampanjaan. Söder pisteli ja kovisteli Laschetia alinomaa.

CSU:n puoluesihteeri Markus Blume puolestaan potkaisi kaksi viikkoa ennen vaaleja Laschetia sanomalla Spiegelin haastattelussa, että Söderin kanssa pärjäisimme paremmin. Hän kehui, kuinka Söderin korkeat kannatusluvut osoittavat, mikä potentiaali unionilla todella on. ”Sitä meidän nyt pitää yhdessä käyttää jäljellä olevien kahden viikon aikana.

CDU:ssa on aiheesta oltu närkästyneitä Söderin ja kumppanien toiminnasta. Kiivaimmissa kommenteissa on jopa esitetty napanuoran katkaisemista CSU:hun ja luopumista yhteisestä liittopäiväryhmästä. Kana on vielä kynittävänä, kunhan CDU saa rivinsä paremmin järjestykseen.

Kansanpuolueiden aika on lopussa

Liittopäivävaalien tulos on tutkija Thomas Krügerin mukaan käännekohta sodanjälkeisessä historiassa. Se sinetöi kansanpuolueiden lopun.

Saksassa on totuttu nimittämään suuria, laajoja ja moni-ilmeisiä väestöryhmiä kokoavia puolueita termillä Volkspartei, kansanpuolue. Niitä on – tai on ollut – kaksi, CDU ja SPD.

Poliittisen koulutuksen keskuksen johtajana toimiva Krüger toteaa kansanpuolueiden saaneen vuoden 2005 vaaleihin saakka yli 30 prosentin tuloksen, mutta nyt SPD:n voitto tuli 25,7 prosentin tuloksella.

Kansanpuolueiden ajan päättymistä kuvaa Krügerin mukaan myös se, että vaaleista 2017 lähtien liittopäivillä on seitsemän puoluetta. Näissä vaaleissa lisäksi tanskalaisväestöä edustava vaaliliitto (SSW) sai yhden paikan.