Teknologiateollisuudessa on tulossa myrskyisä syksy ja kylmä talvi, mikäli meno ei nopeasti muutu. Jotenkin tuntuu siltä, että Teknon puolella ollaan jossain utopistisessa ajattelussa, että päästään helpolla ja lyödään ay-kenttä rikki ja samalla tungetaan säälliset työehdot romukoppaan. Suuren kysymyksen asettaa se, miksi Teknologiateollisuus jakaa omansakin kahteen leiriin, ja mainostaa, että osa haluaa valtakunnallisen ja osa yrityskohtaisen normaalisitovan ”paikallisen sopimuksen”?

Teknologiateollisuuden ja työnantajien puolella unohtuu, että työlainsäädäntömme perustuu pitkälti yleissitoviin valtakunnallisiin työehtosopimuksiin. Työnantajapuolelta on huudettu paikallista sopimista, joka pelastaa ja tekee autuaaksi, ja kiima on ollut kova. Mutta suuren kysymysmerkin tilanteeseen luokin se, miksi ahdistaa tehdä yleissitova työehtosopimus, joka nimenomaan mahdollistaisi toisin sopimisen työpaikalla.

Yleissitova työehtosopimus on se, jolla voidaan poiketa työlaeista, kuten työsopimuslaki, työaikalaki ja vuosilomalaki. Jos ei ole työehtosopimusta, esimerkiksi työsopimuslaissa on vain neljä asiakohtaa, joista voi sopia toisin.

Jatkan teknologiateollisuuden työnantajakentän haastamista kysymällä, mikä logiikka on tässä työmarkkinasekoilussa, josta pahimmillaan tulee ruma tappelu ja syvät haavat?

Jos yleissitovuus saavutetaan tai saavutettaisiin, miksi kenelläkään olisi intressiä lähteä sopimaan yritys- tai yritysryhmäkohtaista normaalisitovaa työehtosopimusta, mikä ei esimerkiksi mahdollista työpaikalla tehtävää paikallista sopimista? Laki normaalisitovan sopimuksen kanssa on jäykkää kuin rautakanki, jos paikallisesti halutaan jotain sopia. Tai karvaimmassa skenaariossa, jossa ollaan vain työlakien kanssa, mistään ei voi sopia toisin paikallisesti, koska laki ei sitä mahdollista.

Oma arvioni on edelleen se, että tämä sekoilu johtuu puhtaasti oikealle kallistuvista omistajien edustajista, jotka haluavat kasvattaa tuloeroja, huonontaa työehtoja, ja saada työntekijät kilpailemaan keskenään. Tällä hetkellä näyttää siltä, että yleiskorotukset ovat myrkkyä ja luottamusmiehet halutaan pois kaikesta, kun mokomat valvovat sitä, että toimitaan reilusti ja työehtoja noudatetaan. Haluan muistuttaa myös siitä, että paikallisissa sopimuksissa voittaa kumpikin osapuoli aidosti eikä vain työnantajan loputon halu absoluuttisesta direktiosta pääoman hyödyksi.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton 3. varapuheenjohtaja, Teollisuusliiton valtuuston jäsen ja pääluottamusmies.