Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Kokoomus oli keskeisellä paikalla aina, kun uudistukset tuottivat päinvastaisen tuloksen sille, mitä oli tavoiteltu.

Eduskunnassa tiistaina alkavan budjettikeskustelun kuumimmaksi yksittäiseksi asiaksi nousevat poliisien rahat. Ollaan merkillisessä tilanteessa, kun hallitus esittää poliisin toimintamenoihin lähes 808 miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin koskaan. Silti poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen ilmoitti maanantaina yt-neuvotteluista.

– Välitön arvioni nyt julkistetusta budjettipäätöksestä on se, että ensi vuonna poliisin henkilöstömäärä laskee 200–250 henkilötyövuodella ja olemme pakotettuja käynnistämään yhteistoimintaneuvottelut, Kolehmainen totesi.

Perussuomalaiset ja kokoomus ovat pitäneet poliisin määrärahoista budjettiriihen jälkeen kovaa meteliä ja se vain yltyy, kun asian varsinaiseen käsittelyyn nyt päästään.

Kiistassa sekä hallitus että oppositio ovat omalla tavallaan oikeassa.

Sisäministeriökin myöntää, että ”poliisin määrärahatason kasvusta huolimatta tilanne on vaikea, sillä menot ovat kasvaneet nopeammin kuin määrärahaa on lisätty”.

ILMOITUS

”Julkisen talouden vähäisestä liikkumatilasta johtuen poliisi joutuu tekemään ensi vuonna sopeutustoimia, jotta menot saadaan vastaamaan käytettävissä olevaa rahoitusta.”

Rahaa uppoaa poliisin kiinteistö-, kalusto- ja ict-menoihin, sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) vastasi toissa viikon kyselytunnilla opposition höykytykseen.

– Puhutaan yli 10 miljoonasta pelkästään edellisvuoden osalta, jolla kalustoa on voitu uusia. Uusia toimitilojakin, jotka ovat terveellisiä, turvallisia ja käytännöllisiä poliiseille, on hankittu. Voin sanoa esimerkin, että vaikkapa Oulussa ollaan jo kolmannessa tilassa, koska tilat ovat olleet niin huonossa kunnossa. Tämä hallitus on saanut tällaisen perinnön.

– Kokoomuslaisen sisäministerin johdolla poliisien määrärahat kääntyivät nousuun. Näinkin voidaan sanoa, mutta voidaan sanoa myös, että kokoomuslaisen sisäministerin aikana määrärahat olivat vuonna 2017 alimmalla tasolla koko vuosikymmenellä, sivalsi valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.).

Myöhemmin Saarikko on sanonut, ettei hallituksen tarkoituksena ole ajaa poliisia tilanteeseen, joka johtaa irtisanomisiin.

Hallintoon 90 kenttäpoliisin kulut

Toisenlaisen näkökulman varmasti koko syksyn jatkuvaan poliisikeskusteluun tuo eläkkeellä oleva komisario Heikki Mansikka-aho Tampereen yliopistossa runsaan viikon kuluttua tarkastettavalla väitöskirjallaan Poliisi, mistä tulet, minne menet? Valtionhallinnon rakenneohjelmien tavoitteiden toteutumisen arviointi poliisin hallintorakenneuudistuksissa.

Väitöskirja on luettavissa täällä .

Siinä katse kääntyy poliisin hallintorakenteen kehittämishankkeisiin eli kolmeen PORA-uudistukseen vuosina 2009–2015. Uudistusten piti tuoda säästöjä hallintoon ja lisätä voimavaroja kentälle.

Kuinkas sitten kävikään?

Päinvastoin. Mansikka-aho kirjoittaa väitöskirjassa, että PORA III hankkeella tavoiteltiin 25–30 miljoonan euron säästöjä poliisin johtorakenteita keventämällä sekä hallinto- ja tukitoimintoja virtaviivaistamalla.

”Vastaajien ja tilastojen mukaan tilanne näyttää kehittyvän päinvastaiseen suuntaan. Pelkästään POHA:n [Poliisihallitus] henkilöstöbudjetti on kasvanut vuoden 2010 PORA II alkuvaiheesta yli viidellä miljoonalla eurolla.”

Viisi miljoonaa euroa vastaa 90 kenttäpoliisin henkilötyövuosien menoja.

Uudistuksissa tavoiteltiin poliisin keskushallinnon henkilöstön vähentämistä. Se kuitenkin kasvoi niin, että kun vuonna 2010 henkilöstöä oli 204, niin vuonna 2016 määrä oli noussut 284:ään.

”PORA III -vaiheessa toteutettu poliisilaitosten hallinnon siirtäminen uuteen paikkaan on lisännyt toimitilakustannuksia ja päivärahakuluja. Operatiiviset resurssit ovat olleet näissä uudistuksissa suurimpana säästöjen kohteena, mikä on poliittisen hallintoideologisen näkemyksen vastainen kehitys”, Mansikka-aho kirjoittaa.

Myös aiemmat PORA-uudistukset epäonnistuivat tältä osin.

”PORA I ja II tavoitteiden saavuttamisessa oli havaittavissa ongelmia, hallintokulut kasvoivat ja turvallisuuspalvelut vietiin kansalaisilta entistä etäämmälle.”

Rehellinen oppositio katsoisi myös peiliin. Kun hallintoa paisuttaneet uudistukset alkoivat, Suomessa oli Matti Vanhasen (kesk.) porvarihallitus, jonka sisäministerinä toimi Anne Holmlund (kok.). Kolmannen uudistuksen aikana pääministerit olivat Jyrki Katainen (kok.) ja Alexander Stubb (kok.), ja sisäministerinä toimi Päivi Räsänen (kd.).