Lehtikuva/Christof Stache

Vaikka Saksan liittopäivävaalien täpäräksi voittajaksi nousivat sosiaalidemokraatit, professori Laura Kolbe ei usko Saksan heilahtavan mihinkään suuntaan. Laitavasemmiston Die Linkelle vaalit olivat murskatappio.

Saksan sunnuntaiset liittopäivä- eli parlamenttivaalit toivat Saksan sosiaalidemokraattiselle puolueelle SPD:lle täpärän vaalivoiton. Alustavien tulosten mukaan SPD on saamassa 25,7 prosenttia annetuista äänistä ja 206 paikkaa liittopäiville, kun taas toiseksi tullut keskustaoikeistolainen CDU/CSU eli unioni saa 24,1 prosenttia ja 196 paikkaa.

SPD:n kansleriehdokas Olaf Scholz lähtee seuraavaksi neuvottelemaan muiden liittopäiväryhmien kanssa uuden hallituksen muodostamisesta. Neuvotteluista odotetaan pitkiä, mutta hallituksen pitäisi olla kasassa jouluun mennessä.

Sosiaalidemokraatit ovat suurin puolue liittopäivillä ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. Vaikka suurimman puolueen väri vaihtuukin, ei liittopäivävaalien tulos tarkoita käännekohtaa Saksan historiassa, sanoo Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe.

–Saksa ei ole heilahtamassa mihinkään suuntaan. Sosiaalidemokraatit ovat olleet suurin puolue aikaisemminkin, eli sikäli tämä ei ole ennennäkemätön tai ennalta-arvaamaton tilanne Saksan historiassa, Kolbe toteaa. Hän kuitenkin huomauttaa, että SPD:stä tuli suurin puolue, vaikka vaalitulos oli puolueelle sen sodanjälkeisen historian kolmanneksi huonoin.

Laitavasemmiston luhistuminen

Vasemmistopuolue Linken kannatus romahti vuoden 2017 9,2 prosentista 4,9 prosenttiin. Puolue oli vähällä pudota kokonaan pois liittopäiviltä, mutta porsaanreikä Saksan monimutkaisessa vaalijärjestelmässä pelasti sen.

ILMOITUS

Sunnuntain vaaleja voi perustellusti pitää murskatappiona Linkelle. Puolue menetti kannatuksestaan lähes puolet, ja sen paikkamäärä liittopäivillä pieneni 60 paikasta 39 paikkaan.

Linken kannatuksen sulamiseen on monta syytä, mutta niistä tärkeimpänä on puolueen sisäinen hajaannus ja kesken oleva uudistumisprosessi. Entisen Länsi-Saksan radikaalivasemmiston ja entisen DDR:n valtapuolueen fuusiosta syntynyt Linke on koko olemassaolonsa ajan joutunut tasapainoilemaan profiilinsa kanssa. Yhtäältä puolue on halunnut esiintyä Saksan itäisten alueiden edunvalvojana, mutta toisaalta sen on tarvinnut hakea kannatusta myös muualta Saksasta, erityisesti suurista kaupungeista.

Politiikka Merkelin jälkeen

Eräs tärkeimmistä vaaliteemoista Saksassa on ollut kysymys siitä, kenestä tulee seuraava liittokansleri Angela Merkelin jälkeen. Toinen suuri kysymys liittyy tulevan hallituksen kokoonpanoon.

Mahdollisia hallituskokoonpanoja olisivat SPD:n, vihreiden ja liberaalipuolue FDP:n ”liikennevalohallitus” tai unionin, vihreiden ja FDP:n ”Jamaika”-hallitus. Hallitusten nimet tulevat puolueiden tunnusväreistä. Uudeksi kansleriksi nousisi siten joko SPD:n Scholz tai unionin Armin Laschet, joka on pyrkinyt esiintymään Merkelin manttelinperijänä.

Todennäköisesti enemmistöhallituksen rakentamiseen vaaditaan kolmas puolue. Kolmen puolueen hallitus olisi ensimmäinen laatuaan yhdistyneen Saksan historiassa.

– Saksassa, kuten kaikkialla Euroopassa, puoluekenttä sirpaloituu eivätkä suuret puolueet enää kykene nousemaan yhtä suuriksi kuin aikaisempina vuosikymmeninä, Laura Kolbe toteaa.

Vielä vuoden 1998 vaaleissa sosiaalidemokraatit saivat yli 40 prosenttia äänistä Gerhard Schröderin johdolla. Viittä vuotta aikaisemmin Helmut Kohlin unioni oli kerännyt 43,8 prosenttia äänistä.

– Sata vuotta vanhoille luokkaidentiteeteille perustuvat poliittiset liikkeet eivät enää puhuttele äänestäjiä samalla tavalla, Kolbe sanoo.

Keskustavasemmiston paluu on eurooppalainen trendi

Saksan vaalituloksen myötä keskustavasemmistolaiset puolueet ovat vallan kahvassa lähes kaikkialla läntisessä Euroopassa. Laura Kolbe näkee ilmiön osoituksena siitä, että koronakriisin keskellä äänestäjät ovat löytäneet uudelleen valtioiden ja valtiollisten instituutioiden tärkeyden politiikassa.

– Euroopassa viimeiset kaksikymmentä vuotta on ollut vallalla usko markkinoiden ja globalisaation tärkeään asemaan, mutta koronakriisin myötä heiluri on käätynyt takaisinpäin.

– Siinä mielessä Saksankin vaaleissa oli kyse paluusta perusasioihin: valtioiden, osavaltioiden, kuntien, viranomaisten ja tieteen vahvempiin rooleihin yhteiskunnassa.

Kolbe kuitenkin varoo puhumasta perustavanlaatuisesta muutoksesta äänestäjien ajattelutavoissa, vaan kyse on pikemminkin painotusten muuttumisesta.

– Mikään ei viittaa siihen, että politiikan fundamentit olisivat lähteneet liikkeelle.

Suurkaupunkien ”vihreät pisteet”

Professori Kolbe kertoo panneensa merkille, että Suomessa pidetään Saksaa maana, joka on aktiivisesti ja menestyksekkäästi työstänyt omia sisäisiä erojaan ja jakolinjojaan.

– Sunnuntain vaalitulos on eräänlainen osoitus siitä, ettei tämä mielikuva aivan pidä paikkaansa. Historiallinen ”yhden Saksan narratiivi” ei olekaan niin särötön, kuin on totuttu ajattelemaan, vaan Saksoja on edelleen useita, hän sanoo.

Kolbe ei tarkoita vain poliittisia tai maantieteellisiä eroja idän ja lännen välillä, vaan myös esimerkiksi kulttuurieroja perinteisesti protestanttisen pohjois-Saksan ja roomalaiskatolilaisen etelän välillä. Hän mainitsee myös maahanmuuttajille Saksan olevan hyvin erilainen kuin kantaväestölle.

Myös kaupungeissa poliittinen todellisuus on erilainen kuin maakuntien Saksassa. Sen havainnollistaa sunnuntain vaalitulos: Perinteiset valtapuolueet SPD ja unioni voittivat maakunnissa, mutta vihreät nousivat suurimmaksi puolueeksi monissa kaupungeissa, kuten Berliinissä, Münchenissä, Hampurissa, Stuttgartissa ja Frankfurtissa.

Lisää aiheesta:

Erot idän ja lännen välillä näkyvät edelleen Saksassa – poliittisesti länsi on alkanut muistuttaa entistä enemmän itää

Juttua korjattu 28.9. klo 10:35: Poistettu virheellinen tieto siitä, ettei kaksi puoluetta olisi saanut vaaleissa yhteenlaskettuna yli puolia paikoista. SPD ja CDU/CSU saivat kahdestaan yli puolet paikoista. Poistettu myös virheellinen tieto siitä, että kolmen puolueen koalitio olisi ensimmäinen laatuaan Saksan historiassa. Unionin, FDP:n ja pienen Deutsche Partein hallitus hallitsi Länsi-Saksaa vuodet 1949-57.