Pikaruokaketju Hesburgerin työntekijöiden kokemat epäkohdat eivät tulleet yllätyksenä Palvelualojen ammattiliitto PAMille. Yle kertoi työntekijöiden kokemuksista syyskuun alussa.
– Samantapaiset kokemukset koskettavat työntekijöitä isolla osalla palvelualoista ja muuallakin, sanoo PAMin toimitsija Kenneth Lindström.
Lindström toteaa, että samaan törmää esimerkiksi kiinteistöpalvelualalla.
”Pienipalkkaiset ihmiset kantavat nyt liian suuren osan firmojen tulosvastuusta.”
– Siivoojien töiden mitoitus on usein pielessä, hän sanoo.
Hän muistuttaa myös siitä, että sama koskee esimerkiksi sairaanhoitajia tai päiväkotihenkilökuntaa.
– Yhden ihmisen pitäisi pystyä tekemään useamman ihmisen työt. Henkilökunnan riittämätön mitoitus ja huono johtaminen ovat valitettavan iso osa työelämää ylipäätään.
Kukaan
ei hyödy
Lindström arvioi tilanteen työelämässä muuttuneen jo sellaiseksi, että siitä ei hyödy enää kukaan, ei edes työnantaja. Hänen mukaansa PAMin
vastikään avaama neuvontalinja pikaruokapaikkojen työntekijöille on osoittanut, että monella on tarve puhua.
– Puhelut kestävät helposti tunnin. Ihmiset avautuvat, hän sanoo.
Puheluissa kerrotaan, miten huonosti voidaan, puhutaan käsittämättömistä työvuoroista ja siitä, että vapaapäivinä soitellaan töihin. Kerrotaan tarvittaessa töihin tulevien ovelista työsopimuksista ja itsensä elättämiseen riittämättömistä työtuntimääristä.
Lindström toteaa, että esimerkiksi palkankorotukset ovat toissijainen asia, jos työolot ovat huonot.
– 30 euroa kuukaudessa lisää ei silloin auta. Jotta tilanne korjaantuu, yritysten pitäisi alkajaisiksi kantaa yhteiskuntavastuunsa, Lindström sanoo.
Iso osa ongelmaa Lindströmin mielestä on se, kuinka paljon meillä siedetään huonoa johtamista.
– On käsittämätöntä, että joku edes voi perustella sen olevan ok, että työntekijä voi olla yksin töissä hampurilaisravintolassa keskellä yötä. Sinne voi tulla bussilastillinen asiakkaita, eikä työntekijä pääse edes vessaan.
Nuoret
menevät rikki
Lindström muistuttaa siitä, että työväki ei kestä viisikymppiseksikään, saati eläkeikään, jos joutuu tekemään töitä nykymalliin.
– Erityisesti nuoret menevät rikki. Vanhemmat työntekijät osaavat suhteuttaa työtahtinsa järkeväksi, mutta nuoret eivät välttämättä osaa. Nuoret ajattelevat, että pitää tehdä kuten pomo sanoo.
Töihin ei edes huvita mennä.
– Jos ei tarjota reiluja työehtoja, työntekijän ajatus on joka päivä, että miten pääsen toiseen duuniin. Se ei voi olla hyvä työnantajankaan kannalta. Luulisi, että työnantaja haluaisi työntekijöitä, jotka tulevat mielellään töihin.
Lindströmiä harmittaa niiden työnantajien puolesta, jotka hoitavat osansa hyvin.
– Pikaruoka-alalla on ehkä 10 000 työpaikkaa. Joukkoon mahtuu hyviäkin työnantajia, hän sanoo.
PAMin puhelinlinjalla esiintyvät paljolti samat ketjut: Hesburger, McDonald’s, Kotipizza, Subway, NoHo Partners, Arnold´s, ABC, Fafa’s, Burger King…
– Työntekijöillä on ollut huonoja kokemuksia vähän joka ketjusta. Monilla ketjuilla on kuitenkin sekä huonoja että hyviä yrittäjiä, Lindström sanoo.
Joihinkin yrittäjiin iskee ahneus.
– Työntekijöiltä saatetaan vaatia tietyntyyppistä lääkärintodistusta, ja jos se ei ole justiinsa, sanotaan, että ei tule sairausajan palkkaa. Riitatapaukset siirretään työnantajajärjestön selvitettäviksi. Siellä ruuhkassa selvittäminen saattaa kestää kuukausitolkulla.
Kun kyse on muutamasta kympistä, työntekijä saattaa ajatella, että antaa olla, en jaksa riidellä. Jos työnantaja välttyy näin maksamasta vaikkapa kahdeksan kymmenestä sairausajan palkasta, saivartelu kannattaa.
Yhteiskunta
maksaa
Lindström peräänkuuluttaa yhteiskunnallista keskustelua työelämän muutoksesta.
– Jos vaikka työntekijä sairastuu nyt siksi, että tekee töitä epäterveessä ympäristössä, loppupeleissä yhteiskunta on se taho, joka maksaa kulut.
Lindströmin mukaan työelämä lähti väärään suuntaan 90-luvun laman aikaan. Alettiin puhua työtehosta ja tehdyn työtunnin hinnasta.
– Tätä on nyt jatkunut 25 vuotta. Epätyypilliset työsuhteet, kuten vuokratyöt, ovat ongelmallisia, samoin tämän päivän työsopimusmaailma. Ihmisiä valitettavasti kusetetaan usein. Kierretään työehtosopimusten asettamia sääntöjä vaikkapa sairausajan palkan suhteen, hän sanoo.
Ravintolapäällikkö voi olla hyvä tyyppi, mutta kun hänen esimiehensä vaatii tehostusta, hän ei voi muuta kuin yrittää tehostaa. Hänen pomonsa sitten raportoi ylimmälle johdolle, että nyt keksittiin hyvä keino tehostaa. Pomot ovat tyytyväisiä. Loppupeleissä taakan kantaa työntekijä.
– Pienipalkkaiset ihmiset kantavat nyt liian suuren osan firmojen tulosvastuusta.