CC BY 3.0/DCB

Korona-aikana olemme viimeistään ymmärtäneet, miten ankeaa jalkapallo on ilman katsojia.

Vaikka ottelua seuraisi televisiosta, ilman kannattajia tapahtumasta tuntuu puuttuvan jotain tärkeää. Tyhjille ja hiljaisille katsomoille pelattujen matsien äärellä on helppo hahmottaa, miksi faneista usein puhutaan kahdentenatoista pelaajana.

Toveri Alavuotunki kirjoitti viime viikolla tällä palstalla otteluista kulttuurisina kokemuksina, joihin kannattajien laulut, tifot ja jopa pyrotekniikka kuuluvat olennaisesti. Ilman kannattajakulttuuria jalkapallo jää torsoksi, ja itsekin suhtaudun fanikulttuuriin häpeilemättömän tunteellisesti ja jopa romanttisesti.

Kannattajakulttuuri on parhaimmillaan hienoa yhdessä tekemistä, ystävyyttä ja joukkovoimaa, jonka voi myös valjastaa yhteiseen hyvään. Monet faniryhmät ympäri maailman tekevät hyväntekeväisyyttä ja käyttävät näkyvyyttään tärkeiden asioiden, kuten antirasismin, ajamiseen.

Valitettavasti kannattajuuden varjolla voi tehdä myös typeryyksiä, ja on surullista, miten fanikulttuuri nousee otsikoihin lähes ainoastaan ylilyöntien yhteydessä. Viime aikoina Suomessa on kohistu Ilves–FC Lahti -ottelun jälkeisestä välikohtauksesta, jossa vierasjoukkueen kannattajat hyökkäsivät Ilves-fanin kimppuun lyöden tältä etuhampaat irti. Episodin seurauksena Lahti päätyi sulkemaan kotistadioninsa kannattajakatsomon toistaiseksi, mikä olikin ryhdikäs päätös.

Erityisen surullisen tapauksesta tekee se, etteivät lahtelaiset ole tässä ensimmäistä kertaa ns. pappia kyydissä. Seuran kannattajat ovat onnistuneet hankkimaan joukkueelleen niin monet sakot törttöilyillään, että ilmaisusta ”Lahelle sakkoja” on muodostunut lentävä lause tilanteisiin, joissa katsomossa sytytetään soihtuja tai savuja tai sieltä rynnätään kentälle. Vieraspelimatkojen tötöilyistä on jaettu käräjillä tuomioitakin.

ILMOITUS

Reiluuden nimissä on toki mainittava, etteivät lahtelaiset ole ainoita huonossa maineessa olevia suomalaiskannattajia. Viime vuosina skandaalit ovat seuranneet etenkin HIFK:ta, jonka faneja tuomittiin muutama vuosi sitten peräti vankeuteen järjestyksenvalvojien pahoinpitelystä Ilves-vierasottelussa. Tuomittujen joukossa oli tunnettu uusnatsi Jesse Torniainen, joka oli jo aiemmin saanut kakkua Helsingin Asema-aukion pahoinpitelystä. HIFK:n ja HJK:n välisiä Stadin derbyjä pidetään myös korkean riskin otteluina, joissa sattuu ja tapahtuu.

Fanikulttuuri ottaa usein vaikutteita kansainvälisistä katsomoista niin hyvässä kuin pahassa. Lahden fanien asenne muistuttaa kovasti brittiseura Millwallin kannattajien ”No one likes us, we don’t care” -slogania. Joukkueiden ja niiden faniryhmien vastakkainasettelut ovat tietenkin osa jalkapallokulttuuria, mutta niiden ei tarvitsisi purkautua väkivallalla brittiesikuvien tapaan.

Kannattajakulttuurin mätäpaiseet on voitava puhkaista, ja seurojen langettamat porttikiellot ja kannattajakatsomoiden sulkemiset ovat oikeita toimenpiteitä. Se ei kuitenkaan riitä. Yhteisöllisessä kulttuurissa aloitteen toiminnan muutokselle on tultava yhteisön sisältä, ja olenkin ilahtuneena seurannut, miten laajasti myös lahtelaiset fanit ovat Tampereen tapahtumat tuominneet.

Ainoa aidosti toimiva ratkaisu huligaaniongelmaan on sisäinen kontrolli ja sanktioinnit: väkivaltaan syyllistyneet on suljettava pois kannattajaryhmien toiminnasta ja tapahtumat on selkeästi tuomittava myös julkisesti. Maton alle lakaisemisen ja hyssyttelyn ajan on oltava ohi.

Viikon vakiorivillä on Valioliigaa ja Championshipiä. Ykköskohteen kotijoukkue Evertonin aivan erinomaisesti sujunut alkukausi koki kolauksen viime viikonloppuna, kun pataan tuli Aston Villalta rumasti 3-0. Vastaan asettuva Norwich metsästää yhä kauden avausvoittoaan. Vaikka Teemu Pukki onkin saanut maalihanansa auki, en jaksa uskoa täyteen pistepottiin Goodison Parkilta. Rastivahvistus on silti paikallaan semminkin, kun kotijoukkue kärsii loukkaantumisista.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 18.9. kello 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(X), 2, 1, 1, 2, 1, 2(X), 1(X), 1(X), X(2), 2(X), 1, 2.