Syyskuun 17. päivänä vuonna 2011 noin tuhat ihmistä aikoi asettua protestoimaan keskelle Wall Streetin finanssialuetta New Yorkissa. Poliisi oli sulkenut kaksi ensisijaista paikkaa, mutta läheinen Zuccotti Park oli yksityisaluetta, ja mielenosoittajat leiriytyivät sinne.
Aloite tapahtumaan oli esitetty kanadalaisessa Adbusters-julkaisussa. Sen tilaajille oli heinäkuun puolivälissä lähetetty sähköposti: ”Haluamme nähdä, että syyskuun 17. päivänä Ala-Manhattanille vyöryy 20 000 ihmistä, jotka pystyttävät telttoja, keittiöitä, rauhanomaisia barrikadeja ja valtaavat Wall Streetin muutamaksi kuukaudeksi. Sinne päästyämme aiomme lakkaamatta toistaa yhtä selvää vaatimusta lukuisilla äänillä”. Hakkeriyhteisö Anonymous oli levittänyt viestiä eteenpäin.
Zuccotti Parkiin leiriytynyt Occupy Wall Street -liike (OWS) sai nopeasti suurta kansallista ja kansainvälistä huomiota. Väkijoukko paikalla kasvoi, ja vastaavia protesteja käynnistettiin kymmenissä amerikkalaisissa kaupungeissa. Liike levisi myös useisiin suuriin eurooppalaisiin kaupunkeihin sekä joihinkin Latinalaisen Amerikan ja Kaukoidän kaupunkeihin.
Taloudellinen eriarvoisuus herätti suuttumusta.
Marraskuun 15. päivänä New Yorkin pormestari, miljardööri Michael Bloomberg määräsi tontinomistajan pyynnöstä poliisit tyhjentämään aukion. OWS:n huippuaika kesti siis vain pari kuukautta, vaikka mielenosoituksia järjestettiin vielä sen jälkeenkin.
Eriarvoisuuden kuilu ja
rahan valta taustalla
Koollekutsujien mielessä ollut ”yksi selvä vaatimus” oli rahan vallan poistaminen politiikasta. Yhdysvaltain korkein oikeus oli tammikuussa 2010 antanut Citizens United -päätöksen, joka poisti pidäkkeet yhtiöiden vaalirahoitukselta.
Taustalla oli myös vuoden 2008 finanssikriisi, jossa hallitukset ympäri maailmaa pelastivat pikemminkin pankkeja kuin kriisin uhreiksi joutuneita ihmisiä.
Yhdysvalloissa taloudellisen eriarvoisuuden kuilu oli jatkuvasti kasvanut. Vuoden 2008 vaaleissa presidentiksi nousi toivon sanomallaan Barack Obama, mutta syksyyn 2011 mennessä oli käynyt selväksi, että Obama oli haluton tai kyvytön toivottuihin uudistuksiin.
Maan oikeistossa oli pari vuotta aikaisemmin perustettu Teekutsuliike, joka vaati valtion roolin pienentämistä entisestään. Yhdysvaltain ilmapiiriä kiristi lisäksi umpikujaan ajautunut Irakin sota.
Yhtenä taustatekijänä OWS:lle on pidetty myös muualla maailmassa samana vuonna nousseita protestiliikkeitä, erityisesti Arabikevättä.
Ei johtajia eikä
äänestyspäätöksiä
Occupy Wall Street ei päässyt yksimielisyyteen ”yhdestä selvästä vaatimuksesta”, eikä mistään muistakaan vaatimuksista.
Zuccotti Parkissa oli päätetty, ettei liikkeellä ole johtajia eikä hierarkkista rakennetta. Kaikki ovat tasa-arvoisia, eikä päätöksiä tehdä äänestämällä, vaan keskustelemalla niin kauan että konsensus löytyy.
Useat Occupyn vaikuttajat olivat anarkisteja. Valittu toimintatapa noudatti heidän periaatettaan, jonka mukaan radikaalin liikkeen on toimittava jo nyt samalla tavalla kuin sen tavoittelemassa yhteiskunnassa.
Toimintatapaan sisältyi erimielisyyden siemen. Osa leiriytyjistä kyllästyi loputtomiin keskusteluihin ja halusi konkreettisia päätöksiä.
Leirin soppakeittiötä vetänyt Chris Gotono muisteli viime sunnuntaina Guardianissa, että osa paikalla olijoista keskittyi teoretisointiin, ja käytännön työt leirin ylläpidossa jäivät toisten harteille.
Syksyn mittaan OWS:n soppakeittiöt alkoivat vetää leiriin New Yorkin kodittomia. Näiden todella vähäosaisten kohtaaminen ei aina ollut helppoa, ja leirissä keskusteltiin, ollaanko tekemässä sosiaalityötä vai muuttamassa maailmaa.
Iskulause 99 prosentista
jäi elämään
Jotkut ovat sitä mieltä, että Occupy jäi lähes merkityksettömäksi. Tätä kantaa edustaa Guardianin jutussa alkuperäisiin koollekutsujiin kuulunut Micah White, jonka mielestä oli virhe, ettei OWS asettanut konkreettisia tavoitteita.
Whiten mukaan OWS kuitenkin antoi esimerkin siitä, että on mahdollista perustaa hyvin vähäisillä resursseilla yhteiskunnallinen liike.
Leirin Occupy! Gazettea toimittanut Sarah Leonard sen sijaan piti pari vuotta sitten nettijulkaisu Voxissa hyvänä sitä, ettei selkeää vaatimuslistaa tehty, vaan OWS toi ihmisten mietittäväksi vaihtoehtoja.
Myös historiantutkija Eric Foner katsoi Voxissa, että Occupy onnistui muuttamaan diskurssin.
Ajatus siitä, että valta ja vauraus on keskittynyt väestön yhdelle prosentille, oli olemassa jo ennen Occupyta. Mutta Occupy teki sen tunnetuksi iskulauseella ”We are the 99 %”.
Minimipalkka ja
organisoitumismalli
Monien mielestä Occupyn perintönä Yhdysvaltain politiikkaan tuli asioita, joiden edistymistä olisi aiemmin pidetty mahdottomana.
Yksi niistä on vaatimus elämiseen riittävästä 15 dollarin minimituntipalkasta. Vuosi Occupy-leirin jälkeen New Yorkin pikaruokapaikkojen työntekijät marssivat ulos vaatien parempia palkkoja. Vaatimus levisi, ja Bernie Sandersin ajamana se tuli myös demokraattien vuoden 2016 vaaliohjelmaan.
Nyt 15 dollarin minimipalkka on toteutettu useissa osavaltioissa.
Toinen tärkeänä pidetty asia on opintolainakriisin nouseminen politiikan agendalle. Yhdysvalloissa monille kasaantuu suuret opintolainat, mutta koulutusta vastaavaa työtä ei löydy.
Occupyn katsotaan osaltaan elvyttäneen myös Yhdysvaltain ympäristöliikettä. Marraskuussa 2011 järjestettiin suurin ympäristöprotesti aikoihin Keystone XL -putkilinjaa vastaan.
Monet pitävät OWS:ää edelläkävijänä sosiaalisessa mediassa organisoituneille, johtajattomille liikkeille kuten #metoo tai Extinction Rebellion. Suhde Black Lives Matter -liikkeeseen on kiistanalaisempi, koska Occupy kantoi leimaa etupäässä valkoisten toimintana.
Vasemmisto sai tilaa
demokraattipuolueessa
Siitä useimmat ovat yhtä mieltä, että suurin merkitys Occupylla oli Yhdysvaltain demokraattipuolueelle. Ehkä muihin ajan ilmiöihin liittyneenä se avasi näköalan, ettei vasemmistolaisuus olekaan menneisyyttä.
Bernie Sanders, joka vuosikymmeniä oli kutsunut itseään demokraattiseksi sosialistiksi, ei enää ollutkaan omituinen kuriositeetti. Sittemmin kongressiin on valittu muitakin sosialistiksi tunnustautuvia, kuten Alexandria Ocasio-Cortez.
Monet Occupy-leirillä olleet ovat sittemmin lähteneet poliittisiin kampanjoihin, vaikka Occupy ei luottanutkaan vaalipolitiikkaan.
Vuoden 2012 vaaleissa valittiin senaattiin Elizabeth Warren, joka kampanjoi finanssimaailman kuriin laittamisen teemalla. Kun Warren ei asettunut vuonna 2016 presidenttiehdokkaaksi, siirtyi hänen tukijoukkonsa Bernie Sandersin taakse.
Rohkeimpien arvioiden mukaan Sandersin huikea nousu ja kamppailu vakavissaan demokraattien presidenttiehdokkuudesta ei olisi ollut mahdollinen, jos Occupyta ei olisi ollut.
Lienee kiistatonta, että demokraattipuolue on nyt vasemmistolaisempi kuin kymmenen vuotta sitten. Linjasta käydään kuitenkin jatkuvaa kamppailua, eikä vielä ole nähtävissä, paljonko vasemmisto lopulta vaikuttaa kahdeksan kuukautta vallassa olleen presidentti Joe Bidenin politiikkaan.
Into Kustannus julkaisi vuonna 2012 suomeksi kirjan Occupy! Näin kirjaa arvioitiin tuolloin Kansan Uutisissa.