Antti Yrjönen

Suomen hyvinvointivaltion ytimessä muhii kriisi.

Terveydenhuoltosektorilla on työvoimapula. Taustalla olevat syyt ovat moninaisia. Ammattilaisia poistuu alalta muihin töihin, eläkelöityminen on isoa ja hoitajia kaivataan lisää vanhenevaa väestöä hoitamaan. Kehityssuunnat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Miksi siis kriisiytyminen.

Alunperinkin koulutussuunnitelmat on suunniteltu piripintaan. Viime vuosina on eri suunnalta ilmaantunut arvaamattomia tekijöitä. Se, että hoitohenkilökunta äänestää jaloillaan, on lisännyt työvoimapulaa alalla. Toiveet ulkomaisen työvoiman määrästä ovat myös olleet ylimitoitettuja. Myös työvoimatarpeen osalta on esiintynyt perusteetonta optimismia. Ja vielä: korona. Käsiparien tarve ei vähene toivomalla.

Nyt kaivataan sekä kipua lievittävää nopeavaikutteista troppia että pitkävaikutteisia toimia. Varhainen puuttuminen säästää veronmaksajien rahoja. Ongelmat äityessä pahemmaksi, kustannukset kasvavat. On siis veronmaksajien rahojen säästämistä kohentaa palkkausta heti eikä viidestoista päivä. Lisää pito- ja vetovoimaa.

Nopeasti vaikuttavia toimia ovat alan palkkauksen ja työolojen korjaaminen. Vaikka alan ongelmat ovat laajempia kuin vain kehno palkkaus, on se kuitenkin nopeimmin vaikuttava lääke. Siksi katseet kääntyvät seuraavaan sopimuskierrokseen. Tuntuvat palkankorotukset hoivasektorille vaikuttaisivat melko nopeasti useaan työvoiman määrään vaikuttavaan tekijään.

Alalta poisvirtaavien määrä vähenisi. Alanvaihdon taustalla on useita syitä, kelvoton palkkaus on yksi, mutta merkittävä. Hoitoalalla on joustava työvoimareservi eläkkeellä olevissa ammattilaisissa. Heidän tekemänsä työtunnit ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi. Palkkausta kohentamalla kasvu voisi kiihtyä. Korostettakoon, ettei eläkeläisten työtunnit voi olla pysyvä ratkaisu työvoimapulaan, mutta pikalääkkeenä se on merkittävä. Ulkomaista työvoimaa liikkuu hoiva-alalla. Suomessa hoiva-alan palkkaus on alhaisin pohjoismaissa. Miksi ammattilainen tulisi Suomeen 20 % töihin, kun n. 20 % paremman tarjouksen tarjoavat Ruotsi, Norja ja Tanska. Hoitajat osaavat myös laskea. Palkkauksella olisi myös merkitystä nuorten koulutusvalinnoissa. Alan vetovoima nuorten piirissä on ollut hiipumassa.

Vuoden 2007 Sari sairaanhoitaja putkahtaa keskusteluun varoittavana esimerkkinä siitä, miten yhden alan palkankorotukset valuvat koko yhteiskuntaan ja tuhoavat kilpailukyvyn ja samalla heikentävät työllisyyttä. Historiasta on hyvä ottaa oppia, ilman jälkiviisautta kiipeilisimme vielä puissa, mutta historian opetusten osalta on kuitenkin oltava huolellinen. Maailma on muuttunut, Eskoseni ja Sariseni. Sopimusjärjestelmä on vuosien 2007 ja 2022 välillä muuttunut täysin. Keskitetystä työmarkkinajärjestelmästä on siirrytty hajautettuun palkanmuodostukseen. Sosiaali- ja terveyssektorilla on nyt oman työehtosopimus, joka hillitsee alan tekemien ratkaisujen monistumista muille aloille. Rautakahleet ovat murtuneet.

Kaikki kunnia Sari sairaanhoitajalle, mutta hän on ollut jo vuosia eläkkeellä.