All Over Press/Ullstein Bild

Työviikot olivat Islannissa ennestään erityisen pitkiä, mutta kokeilujen tulokset antavat osviittaa työaikaratkaisuille muissakin maissa.

Työajan lyhentäminen Islannissa nousi kesällä vahvasti otsikoihin Suomessakin. Onnistuneet kokeilut johtivat siihen, että 86 prosenttia islantilaisista palkansaajista on siirtynyt lyhempään työaikaan tai saanut mahdollisuuden siirtyä siihen lähitulevaisuudessa.

Lyhempää työaikaa kokeiltiin vuosina 2014–2019 osassa Reykjavikin kaupungin työpaikkoja ja 2017–2021 viidellä valtionhallinnon työpaikalla. Kokeiluihin osallistui yhteensä yli 2 500 työntekijää yli sadalla työpaikalla, 1,3 prosenttia Islannin työvoimasta. Heidän viikkotyöaikaansa lyhennettiin 40:stä 35–36 tuntiin palkkoja alentamatta.

Kokeiluja edelsivät ammattiliittojen ja ruohonjuuritason järjestöjen pitkäaikaiset vaatimukset. Ei ole sattumaa, että nämä vaatimukset voimistuivat ja tuottivat tulosta juuri Islannissa.

”Lyhempi työaika on levinnyt Islannissa hämmästyttävässä laajuudessa.”

Reilun 350 000 asukkaan saarivaltio on taloudellisesti erittäin kehittynyt pohjoismainen hyvinvointivaltio. Työllisyysaste on OECD-maiden korkein, esimerkiksi vuonna 2019 yli 84 prosenttia, ja bruttokansantuote asukasta kohti myös yksi korkeimmista.

Yhdessä asiassa Islanti on kuitenkin ollut selkeästi jäljessä verrokkimaistaan: työajoissa. Kokoaikaisten työntekijöiden työviikko vuonna 2018 oli siellä keskimäärin 44,4 tuntia, Eurostat-tilaston maiden kolmanneksi pisin. Lisäksi keskimääräinen työura on Euroopan pisin, 47 vuotta.

ILMOITUS

Uupumus heikentää
tuottavuutta

Kova työnteko on aikoinaan auttanut pientä kansakuntaa menestymään. Talouden näkökulmasta ongelma on kuitenkin tänä päivänä siinä, että työn tuottavuus ei ole Islannissa yhtä hyvällä tolalla kuin muut talouden tunnusluvut.

Islannin ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina yhä voimallisemmin tuoneet esiin, että monia verrokkimaita heikompi tuottavuus on seurausta pitkistä työajoista. Pitkät työpäivät uuvuttavat työntekijöitä, mikä heikentää heidän tuottavuuttaan. Kun väsyneenä ei saada paljoa aikaan, tilannetta paikataan ylitöillä, ja kierre on valmis.

Ammattiliitoilla olivat tukenaan kansainväliset tilastot, jotka osoittavat, että työajan lyhenemisen ja tuottavuuden kasvun välillä on vauraissa maissa selvä yhteys.

Lyhempien työaikojen kokeileminen sai lopulta laajan kannatuksen työnantajajärjestöjen vastahangasta huolimatta. Reykjavikin kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2014 kokeilun aloittamisesta yksimielisesti.

Kokeilut alkoivat toimistotyöpaikoilta ja laajenivat esimerkiksi päiväkoteihin, kaupungin huolto- ja kunnossapitotoimintoihin ja erityisryhmien hoitokoteihin.

Tavoitteena oli, että palvelutuotanto pysyy entisellä tasollaan työtuntien vähentymisestä huolimatta. Kokeiluun mukaan hakevien uusien työpaikkojen oli esitettävä strategia, miten tämä aiotaan toteuttaa.

Valtionhallinnon kokeilussa mukana olivat verohallinto, maahanmuuttovirasto, rekisterilaitos ja Vestfjör∂umin poliisilaitos sekä myöhemmin länsi-islantilaisen Akranesin sairaalan sisätautiosasto.

Työnteon organisointi
avainasemassa

Kokeiluista kerättiin systemaattisesti tietoa. Tuloksia selvitettiin ja analysoitiin eri näkökulmista.

Yksi keskeinen huolenaihe on ollut se, että työaika ei tosiasiassa lyhenisi, vaan pois jäävät tunnit korvautuisivat ylitöillä. Ranskassa 35 tunnin työviikkoon siirtyminen vesittyi muun muassa tästä syystä. Tätä uhkakuvaa työnantajaleirin järjestöt ja ajatushautomot toivat Islannissa voimallisesti esiin.

Kokeilut kumosivat huolen: työtunnit vähenivät oikeasti. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut itsestään, vaan avainasemassa oli huolellinen suunnittelu työpaikoilla: uusien työskentelystrategioiden käyttöönotto ja tehtävien uudelleenorganisointi, usein työntekijöiden ja johtajien yhteistyöllä. Kokouksia lyhennettiin, tarpeettomia tehtäviä jätettiin pois ja työvuoroja järjesteltiin uudelleen. Lyhempi työaika toimi myös porkkanana työnteon tehostamiseen.

Osalla työpaikoista, esimerkiksi ympärivuorokautisesti toimivassa lastensuojelukeskuksessa, ylityöt lisääntyivät, mutta niissäkin työtuntien kokonaismäärä väheni.

Palvelutuotannon tason säilymistä mitattiin monin tavoin, esimerkiksi maahanmuuttohakemusten käsittelyllä Islannin maahanmuuttovirastossa, aktiivisten tapausten määrällä poliisilaitoksella ja verotoimiston asiakastyytyväisyystuloksilla. Kokonaiskuva oli, että palvelutuotanto ja tuottavuus pysyivät odotettujen vaihteluvälien sisällä tai nousivat kokeilun aikana.

Hyvinvoivia
työntekijöitä

Keskeisellä sijalla kokeilussa oli työhyvinvoinnin sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisen edistäminen.

Valtionhallinnon kokeilussa työntekijöiden kyselyvastaukset ilmaisivat työhyvinvoinnin selkeästi parantuneen. Kontrolliryhmässä, jossa työajat olivat entisellään, vastaavaa parannusta ei ollut. Reykjavikin kaupungilla työhyvinvointi koheni osalla työpaikoista, kuten toimistoissa, kouluissa ja ulkotöissä, ja osalla säilyi entisellä tasolla.

Työntekijät saivat myös enemmän tukea ja kannustusta työtovereiltaan, johtaminen koettiin oikeudenmukaisempana ja työtehtävien jaosta oli vähemmän epäselvyyksiä.

Liikuntaan, ystävien tapaamiseen ja harrastuksiin oli enemmän aikaa, mikä heijastui positiivisesti työntekoon.

”Tämä [työtuntien vähentäminen] osoittaa lisääntynyttä kunnioitusta yksilöä kohtaan. Että emme ole vain koneita, jotka pelkästään työskentelemme kaiken päivää, sitten nukumme ja palaamme töihin. Olemme persoonia, joilla on toiveita ja yksityiselämää, perheitä ja harrastuksia”, kommentoi eräs Reykjavikiin kokeiluun osallistunut työntekijä kokeilusta tehdyn raportin mukaan.

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen helpottui. Vanhemmilla oli enemmän aikaa olla lastensa kanssa, eivätkä kotityöt enää kasaantuneet viikonlopuiksi. Kotityöt myös jakautuivat aiempaa tasaisemmin sukupuolten kesken.

Erityisen positiivisesti lyhempi työaika vaikutti yksinhuoltajavanhempien elämänlaatuun ja jaksamiseen.

”Suurinta edistystä
40 vuoteen”

Kansainvälisesti Islannin kokeiluissa oli merkittävää niiden laajuus suhteessa maan väestömäärään. Vielä merkittävämpää ja historiallisempaa oli kuitenkin se, mitä tapahtui niiden jälkeen.

Kun Reykjavikin kaupungin työpaikoilla kokeiluaika päättyi syyskuussa 2019, aiemmat työajat palautettiin, mutta jo muutaman kuukauden päästä allekirjoitettiin uudet sopimukset, joilla lyhemmät työajat vakinaistettiin.

Samaan aikaan suuntaus alkoi laajeta koko Islannin työmarkkinakentälle. Keskeiset ammattiliitot saivat neuvoteltua työnantajaliittojen kanssa sopimukset, joilla työaikoja enemmän tai vähemmän lyhennettiin ansioita alentamatta. Niiden piirissä on nyt noin 170 000 Islannin vajaasta 200 000:sta palkansaajasta. Työaika on lyhentynyt tai lyhenemässä yksityisellä sektorilla tavallisesti 35 tai 36 tuntiin ja julkisella sektorilla 36 tuntiin viikossa.

– Sopimukset ovat suurinta edistystä, mitä olemme nähneet yli 40 vuoteen, hehkutti Islannin hoitoalan ammattiliiton johtaja Guðbjörg Pálsdóttir Islannin yleisradioyhtiön haastattelussa.

Hoitoalalla työaika lyheni vuorotyöntekijöillä jopa 32 tuntiin viikossa.

Islannin Vihreä vasemmisto -puolueessa, joka on vuodesta 2017 alkaen ollut pääministeripuolue, on jo visioitu seuraavaksi askeleeksi 30-tuntista työviikkoa.

Suomessakin
opittavaa

– Lyhempi työaika on levinnyt Islannissa hämmästyttävässä laajuudessa, kommentoi työaikakysymyksiin perehtynyt yliopistonlehtori Timo Anttila Jyväskylän yliopistosta.

Vaikka Islannissa työajat ovat olleet erityisen pitkiä ja lyhenivät kokeiluissa suurin piirtein muiden Pohjoismaiden tasolle, samansuuntaisia tuloksia on saatu muuallakin järjestetyissä kokeiluissa. Suomessa kokeiltiin erilaisia lyhennetyn työajan malleja 1990-luvulla, ja edistettiin varsinkin niin sanottua 6+6-mallia, jossa yksi kahdeksan tunnin työvuoro korvattiin peräkkäisillä kuuden tunnin vuoroilla.

– Siinä haettiin myös tehokkuushyötyjä esimerkiksi työtilojen ja kalliiden työvälineiden, kuten hammaslääkärituolien, käyttöön tai pyrittiin lisäämään palveluja esimerkiksi ilta-aikaan, Anttila kertoo.

Myös Islannissa on työpaikkakohtaisin järjestelyin haettu tehokkuushyötyjä lyhemmistä työajoista. Työn uudelleenjärjestelyistä voitaisiin Anttilan mukaan ottaa Suomessakin nyt opiksi.

– Työaikaa lyhennettäessä tulee usein mahdolliseksi ajatella työaikaa uudella tavalla ja joustavoittaa työn tekemistä.

Suomen suurtyöttömyyden aikana alkaneissa kokeiluissa tavoitteena oli myös työttömyyden vähentäminen työtä jakamalla. Islannin kokeiluissa piti pärjätä entisellä henkilöstömäärällä, mutta niiden jälkeisten uusien työehtosopimusten tuomat muutokset edellyttivät joillakin aloilla, esimerkiksi terveydenhuollossa, lisätyövoiman palkkaamista.

Niin Suomessa kuin muuallakin järjestettyjen lyhemmän työajan kokeilujen tulokset ovat olleet voittopuolisesti positiivisia. Siitä huolimatta ne eivät ole johtaneet pysyvämpiin ratkaisuihin työnantajajärjestöjen vastustuksen ja riittävän poliittisen kannatuksen puuttumisen vuoksi. Näyttäisikö Islanti nyt muillekin maille tietä?

Artikkelin lähteenä on käytetty muun muassa islantilaisen Alda-järjestön (Association for Democracy and Sustainability) ja kansainvälisen Autonomy-ajatuspajan raporttia Going Public: Iceland’s journey to a shorter working week.