Jarno Mela

Honkasalo järkyttyi tiedevastaisuudesta.

Vasemmistoliiton kansanedustaja, tutkija Veronika Honkasalo suree viime päivien tieteeseen ja tutkimusrahoitukseen kohdistuvaa julkista ruotimista. Hän pitää sitä halveksivana.

– Tämä kehitys on ollut jo pitkään näkyvissä ja valitettavasti minulla on siitä myös tutkijana ikäviä ja pelottaviakin kokemuksia, Honkasalo kertoo sosiaalisessa mediassa.

Hän toteaa jo vuosia sitten alkaneen yksittäisiin tukijoihin kohdistuneen kiusaamisen, johon syyllistyivät yksittäiset nettirasistit ja perussuomalaiset.

”Oikeistopopulistiset puhetavat ja häirinnän muodot valtavirtaistuvat”.

– He häiriköivät tutkijoita, jotka olivat saaneet Suomen Akatemialta rahoituksen, Honkasalo sanoo.

– Vihaa lietsovien palaute kohdistui tietenkin useimmiten niihin samoihin rahoitettuihin tutkimusaiheisiin: ennen kaikkea etnisiin suhteisiin, sukupuoleen, maahanmuuttoon. Muistan jo kymmenen vuoden takaa yhden tutkijan, joka joutui ottamaan yhteyttä sekä Suomen Akatemiaan että yliopistonsa hallintoon, sillä hän pelkäsi niin paljon vihapalautteen keskellä, kun rahoitetun hankkeen motiiveja perattiin rasistisilla nettifoorumeilla. Hän pelkäsi sekä oman turvallisuuden vuoksi, mutta myös hankkeessa aloittavien nuorten jatko-opiskelijoiden turvallisuuden puolesta. Hänen työpaikallaan päivitettiin turvallisuussuunnitelma ja hän itse hankki turvakiellon.

ILMOITUS

Surullinen esimerkki

Honkasalo toteaa, että nyt jopa toimittajat ruotivat sosiaalisessa mediassa yksittäisten tutkimushankkeiden rahoituspäätöksiä. Samalla he lietsovat seuraajiaan.

– Tämä on yksi surullinen esimerkki siitä, miten oikeistopopulistiset puhetavat ja häirinnän muodot valtavirtaistuvat ja normalisoituva, hän arvioi.

Honkasalo viitannee toimittaja Susanne Päivärinnan Twitter-päivitykseen, jossa tämä antoi ymmärtää Suomen akatemian rahoituksen yksittäiselle tutkimukselle olevan taloudellisesti arveluttavaa. Päivärinnan poimiman tutkimuksen otsikko oli ”Afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikka ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa”.

– Sama trendi on näkynyt kuitenkin jo pitkään maailmalla, Honkasalo muistuttaa.

– Tiedevastaisuus ja tieteen kyseenalaistaminen verhotaan kritiikiksi tutkimusrahoituksen motivaatioista – hyökätään yliopistojen opetuksen sisältöjä kohtaan, joita ruoditaan ja otetaan tikunnokkaan yksittäisiä tutkijoita ja tutkimussuuntauksia. Nauhoitetaan luentoja ja kyseenalaistetaan niiden sisältöjä ja opettajien kompetenssia julkisuudessa.

Moni lähtee ulkomaille

Honkasalo muistuttaa siitä, että tieteen vapaus on kirjattu Suomen perustuslakiin ja yliopistolakiin.

– Yksittäisen tutkijan kohdalla se tarkoittaa laajaa itsemääräämisoikeutta ja vapautta valita tutkimusaiheet ilman ulkopuolisia vaikutteita, ohjausta ja painostusta, hän sanoo.

Honkasalo toteaa rahoituspäätösten pohjautuvan tiukkaan tiedeyhteisön sisäiseen vertaisarviointiin.

– Tutkimusrahoitus on tällä hetkellä äärimmäisen tiukassa ja kilpailtua ja esimerkiksi vain pieni osa hakijoista saa vuosittain Suomen Akatemian rahoituksen. Tuossa oravanpyörässä olleena tiedän, että rahoituksen jatkuva hakeminen on myös hyvin uuvuttavaa ja syö motivaatiota.

– On karmivaa, miten tieteen vapauden kyseenalaistaminen ja tutkijoiden ja tutkimusaiheiden avoin halveksiminen on normalisoitunut samaan aikaan kun tutkimusrahoitusta uhkaa jälleen leikkaukset, hän sanoo ja toteaa tutkimustyön olleen vuosia aliresurssoitu.

– Valtaosa tutkijoista elää hyvin epävarmassa prekaarissa tilanteessa. Tämä tilanteessa, jossa vuosien rahoitusleikkaukset ovat johtaneet siihen, että tiedeyhteisön vakituisissa viroissa olevat nääntyvät opetustehtävien ja hallinnollisten tehtävien alle, kun yliopistojen tukipalveluista on leikattu rankalla kädellä. Moni jättää suomalaisen tiedemaailman ja lähtee ulkomaille.