Lehtikuva/Jussi Nukari

Kersti Juva oli 23-vuotias suomen kielen opiskelija, kun hän sai käännettäväkseen Tarun sormusten herrasta.

Erikoinen ja laaja saturomaani. Näillä sanoilla suomentaja Eila Pennanen kuvaili kirjaa, jonka oli luvannut kääntää WSOY:lle.

Kääntäminen ei olisi kuitenkaan juuri nyt napannut. Pennanen oli ammatiltaan myös kirjailija, ja hän olisi halunnut keskittää kaiken aikansa äitinsä elämästä kertovan trilogian kirjoittamiseen.

Elettiin kevättä vuonna 1972. Pennasen seurassa Helsingin Korkeavuorenkadulla sijainneessa ravintola Kuparipannussa istui hänen oppilaansa ja ystävänsä Helsingin yliopistosta, 23-vuotias Kersti Juva.

Sen enempää epäröimättä Juva ehdotti, että hän voisi kääntää saturomaanin Pennasen opastuksella. Näinhän oli toimittu ryhmätyönä aiemmin parin dekkarin kanssa Pennasen vetämillä suomentamisen kursseilla. Pennanen suostui ja sai vielä ylipuhuttua kustantamon antamaan järjestelylle siunauksensa.

Saturomaanin nimi oli The Lord of the Rings, joka tuli saamaan Juvan kynästä suomenkieliseksi nimekseen Taru sormusten herrasta.

ILMOITUS

Tolkienin maanpäällinen edustaja Suomessa

Nyt, lähes 50 vuotta myöhemmin, Kersti Juva on maamme merkittävimpiä suomentajia. Hän on kääntänyt lukuisia englanninkielisiä teoksia klassikoista nykyproosaan. Laaja käännöstyö on tunnustettu monilla palkinnoilla.

Tästä huolimatta Taru sormusten herrasta -trilogia on teos, josta hänet kenties parhaiten tunnetaan. Vastaavaa huomiota hän ei omien sanojensa mukaan ole mistään muusta käännöksestään saanut.

Kirjan fanaattisimmat lukijat ovat maassamme nostaneet hänet lähestulkoon itse kirjailija J.R.R. Tolkienin rinnalle, Keski-Maan luojan maanpäälliseksi edustajaksi Suomessa.

– Koko urani seisoo Tolkienin olkapäillä! Juva täräyttää.

– Jossain vaiheessa se rupesi vähän hermostuttamaan. On tässä kuulkaa aika kovia muitakin kirjoja tullut käännettyä.

Nyttemmin suhtautuminen on jo säyseämpää. Juva kuvailee Tolkien-fanien olevan rakastettavan perehtyneitä teoksen maailmaan.

– Olen heistä pohjattoman kiitollinen. Minkään muun kirjan lukijat eivät ole niin innostuneita siitä, että olen kääntänyt teoksen.

Omaa kieltään suomentajan sydämen sulamisesta kertonee sekin, että Juvalta on vastikään ilmestynyt kirja Tolkienin tulkkina – Tarina Sormusten herran suomentamisesta. Teoksessaan Juva palaa trilogian käännöstyöhön ja osittain myös opiskelijaelämäänsä 1970-luvun Helsingissä.

Kesämökin vintiltä löytyi aarreaitta

Kirjan kirjoittamisen eräänlaisena lähtölaukauksena toimi vanhan paperinipun löytyminen Juvan kesämökin vintiltä. Pumaska sisälsi osan Sormusten herran suomennoksen käsikirjoituksesta. Kirjoituskoneella kirjoitetussa raakakäännöksessä oli sekä hänen että Pennasen lyijykynin tekemiä korjauksia.

Käsikirjoitus osoittautui aarreaitaksi. Sen myötä oli mahdollista palata ajassa taaksepäin ja tarkastella, kuinka kääntäjän oma ajattelu oli edennyt ja minkälaisia puutteita käännöksessä ensin oli.

Fantasiaklassikon suomennostyötä valottavan kirjan motiivi puolestaan kumpusi aihetta kohtaan tunnetusta yleisestä mielenkiinnosta, joka Juvan mukaan ei ole vuosien mittaan laimentunut.

Juhlatkin ovat tiedossa. Vuonna 2023 tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta trilogian ensimmäisen osan julkaisemisesta suomeksi. Oli kenties korkea, tai ainakin ihan oikea aika kirjoittaa muutama sana ylös.

Käsissä oli klassikko, vaikkei kukaan sitä tiennyt

Taru sormusten herrasta ei vielä vuonna 1972 ollut saavuttanut maailmalla kulttimainetta, josta se tänä päivänä nauttii. Yhdysvalloissa kirjan olivat kuitenkin löytäneet länsirannikon hipit 1960-luvulla kymmenen vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen. Siitä suosio alkoi pikkuhiljaa levitä, ja teos ilmestyi lopulta myös WSOY:n tutkalle.

Jos kirjaa oli Suomessa tuota ennen luettu, se oli tapahtunut joko alkuperäiskielellä tai ruotsinnoksena. Juvan mukaan kirjasta ei kuitenkaan käytännössä ollut Suomessa mitään havaintoa.

– Kirjaa ei tiedetty, enkä ollut itsekään koskaan kuullut siitä. Jos käsissäni olisi ollut joku vanha tunnettu klassikko, olisin ymmärtänyt säikähtää.

Englannin kielen professorina Oxfordissa työskennelleen Tolkienin teos vilisee nimistöä ja murteita. Hän loi kirjansa tapahtumien ympärille tarkan maantieteen sekä maailmanhistorian.

Sitten on parikymppinen suomen kielen opiskelija, joka lähtee ilman minkäänlaisia ennakkotietoja tästä universumista kääntämään sen runsautta suomeksi – vieläpä ensimmäisenä virallisena käännöstyönään! Asetelma kuulostaa näin jälkikäteen, no, haastavalta.

– Olihan siinä tietysti omat erikoisuutensa. Olin kuitenkin kokematon. En osaa sanoa, mikä siinä tuolloin olisi ollut erityisen haastavaa, kun ei minua ollut mikään aiemmin vielä haastanut, Juva toteaa.

Hän painottaa, että oli kyseessä minkälainen kirja tahansa, kääntämisen suurin haaste ei muutu. Kyse on merkityksen välittämisestä.

– Kaikkein vaikeinta on siirtää alkuperäisen ilmaisun tyyli, tunnelma ja vaikutus suomen kielen ominaisiin ilmaisumuotoihin. Tämä koskee ihan kaikkea tekstiä.

Juva puhuisi ja kirjoittaisi kääntämisestä mielellään juuri tästä näkökulmasta, ellei siitä puhuminen ja kirjoittaminen olisi niin hankalaa. Suoraviivaisemmasta nimistön kääntämisestä saa sen sijaan paremman otteen.

Keskitytään siis siihen, kuten Juva kirjassaankin tekee.

”Eihän kenenkään nimi voi olla Harppoja”

Nuoren suomentajan oppaana toimi paitsi Eila Pennanen, myös Tolkien itse. Kirjailija kun oli ryhtynyt toimittamaan kääntäjille tarkat ohjeet sen jälkeen, kun hän oli suivaantunut ensimmäisen ruotsinnoksen nimistöstä, joka professorin mielestä oli käännetty päin mäntyä.

Käytännössä kaikki nimet, jotka olivat alkuperäisteoksessa englantia eivätkä esimerkiksi kääpiöiden tai haltioiden kieltä, täytyi kääntää.

Juva sanoo, että kääntämisessä pyrittiin tiettyyn autenttisuuden tuntuun.

– Tavoitteena oli, että kirjan paikat voisivat olla oikeita. Tosin hobittipaikkojen ja -henkilöiden nimissä on vähän jotain humoristista mukana, kuten koin ne alkuperäisetkin nimet.

Erityisen tyytyväinen Juva on hobittisukunimeen Reppuli, joka on englanniksi Baggings. Hän oli aluksi miettinyt suomennokseksi pussia, kassia tai laukkua.

– Sitten eräs ystäväni, jolla oli hirveän hyvä kielikorva, ehdotti, että miten olisi reppu, vaikkapa ”Reppuri”. Pyörittelin sitä hetken päässäni ja ajattelin, että pannaan ”Reppuli”, l:n kanssa, Juva kertoo.

Toinen suomentajan omia suosikkeja on hahmonimi Konkari, joka on käännetty englannin nimestä Strider. Juva otti nimen kohdalla vapauden poiketa tarkoista käännösohjeista.

– Konkari ei ole käännös Striderista, joka olisi siis ”Harppoja”. Eihän kenenkään nimi voi olla Harppoja! Juva älähtää.

– Olin uimahallissa uimassa, ja jostain päähäni pälkähti sana ”Konkari”. Siinä on jotain sellaista pitkää ja kolisevaa. Sanan äänneasu antaa vaikutelman, joka minulla oli siitä henkilöstä sellaisena, kuin hän tulee näkyviin Briin majatalossa. Myöhemmin olen tullut tulokseen, että taustalla alitajunnassani on ollut sana ”sankari”.

Järin Möyremää rakastetaan, vaikka se kieliopillisesti väärin onkin

Paikannimistä Juva mainitsee suosikeikseen Järin Möyremän ja Viimapään. Ensiksi mainittu on hobittien maan, Konnun, pääkylä.

– Se on englanniksi Michel Delving. ”Michel” on vanha muinaisenglannin sana, joka tarkoittaa isoa ja suurta. Delving puolestaan on kaivaus. Sitten jostain vain tupsahti tämä ”Järin Möyremä”. Kaikki rakastavat sitä. Ihmiset aina sanovat, kuinka ihana tämä Järin Möyremä on, Juva selittää.

Kieliopillisesti nimi ei tosin ole napakymppi.

– ”Järin” ei ole adjektiivi vaan vahvistussana, joka esiintyy vain kielteisessä merkityksessä. Vaan eipäs se ole ketään haitannut.

Viimapää puolestaan on kukkula, jolla kirjan päähenkilö Frodo haavoittuu vakavasti. Englanniksi kukkulan nimi on Weathertop.

– Viimapäässä on todella kaunis äänneasu. Lapissahan on paljon huippuja, joiden nimi on esimerkiksi Kaunispää. Viimapää kuulostaakin vähän samalta kuin alkuperäinen Weathertop, kun siinä on tämä v-alku, Juva kuvailee.

Ehkäpä ikonisimpien Taru sormusten herrasta -nimien joukkoon lukeutuvat yllä mainittu Kontu ja hahmonimi Klonkku. Molemmat ovat Juvan mukaan Eila Pennasen keksimiä.

– Kontu on käännetty sanasta ”Shire”, joka tarkoittaa jonkinlaista hallintoaluetta, jolla on pääkaupunki. Senhän nyt kuulee, että siinä on taustalla ”kotikontu”. Sana on mielestäni loistava, Juva toteaa.

Klonkun nimi puolestaan tulee alkuperäistekstissä esiin hahmon kurkkuääntelystä. Englanniksi tätä ääntelyä ilmaiseva sana ”gollum” on myös hahmon nimi, Gollum.

– Suomeksi meillä on sitten ääntelynä ”klunks” ja nimenä Klonkku, Juva sanoo.

Haltia vai haltija?

Tolkienin luomassa maailmassa asuu hobittien lisäksi muun muassa haltioita ja örkkejä. Juvalla on ollut näppinsä pelissä kummankin sanan vakiintumisessa suomen kieleen.

”Örkin” hän keksi itse, ja ”haltia”-sanan ympärillä käydyn debatin myötä Juvan sanavalinta vaikutti lopulta suomen kielen lautakunnan päätökseen.

– Örkki on lahjani suomen kielen sanastoon. ”Orc” on englannissa olemassa oleva sana, mutta ei millään lailla käytössä. Se on vanhaa englantia ja tarkoittaa ehkä jonkinlaista merihirviötä, Juva kertoo.

Tolkienin ohje oli, että nimiä sijoitetaan kohdekielen äänimaailmaan. Näin ollen suora ohjeen mukainen käännös olisi ollut ”orkki”.

– Ajattelin, että se olisi ruvennut hihityttämään nuorisoa. Keksin, että pannaan siihen etuvokaali ”ö”. Etuvokaalit ”ä” ja ”ö” tekevät asioista ehkä jotenkin rumia, niissä on jotain sellaista, Juva sanoo.

”Haltia” puolestaan valikoitui englannin sanan ”elf” käännökseksi, koska Juva oli vakuuttunut, että suomen kielessä on olemassa sen lisäksi erikseen sana ”haltija”, joka tarkoittaa eri asiaa.

– Minusta oli ihan luontevaa kirjoittaa se ilman j:tä. Mielestäni oli olemassa sana ”haltia”, joka tarkoitti myyttisiä olentoja, metsän henkiä.

Paljon myöhemmin kävi ilmi, että Kielitoimiston ohjeistuksen mukaan sana olisi aina kirjoitettava j:llä. Muutama vuosi sitten Juva kirjoitti kolumnin, jossa myönsi tehneensä haltian kohdalla aikoinaan virheen.

– Tietysti kaikki fanit hyppäsivät kattoon ja rupesivat sanomaan, että ’Ei, ei, ei! Se on ehdottomasti niin kuin sinä olet sen kirjoittanut’, Juva kertoo.

Syntyneen keskustelun myötä Kielitoimisto lopulta pyörsi sanansa ja teki päätöksen, jonka mukaan molemmat sanamuodot ovat mahdollisia.

– Tämä on se toinen suuri vaikutukseni suomen kieleen, Juva naurahtaa.

Kerrottakoon lopuksi kuriositeettina, että Juvan kesämökki, jonka vintiltä suomennoksen käsikirjoitus löytyi, sijaitsee Espoossa lähellä sekä Örkkiniityn asuinaluetta että Haltia-nimistä luontokeskusta.

Juva ei myönnä, että asioilla olisi mitään tekemistä keskenään.