Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola vaatii, että työpaikan epäkohdista ilmoittaminen on turvattava myös sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa.
Hän kommentoi valmisteilla olevaa lainsäädäntöä, jonka on tarkoitussuojaa työssään ilmenevistä epäkohdista ilmoittavaa henkilöä. Lain ulkopuolelle ollaan Suomessa jättämässä sosiaali- ja terveydenhuolto sekä varhaiskasvatus.
Super toteaa oikeusminsiteriölle asiasta antamasaan lausunnossa, että lakiehdotuksen keskeinen tavoite edistää väärinkäytöksistä ilmoittamista nykyistä laajemmin ei toteudu lakiesittyksessä toivotulla tavalla sosiaali- ja terveydenhuollossa eikä varhaiskasvatuksessa. Liitto arvioi, että ehdotus jopa heikentäisi erityislaeissa jo nyt olevia henkilöstön epäkohdista ilmoittamisiin liittyviä velvoitteita.
”Vain epäkohtailmoitukset paljastavat todellisuuden”.
Huono ratkaisu
Paavola pitää erikoisena sitä, että kaikista aloista juuri soteala ja varhaiskasvatus ollaan jättämässä lainsäädännön ulkopuolelle.
– Vain epäkohtailmoitukset paljastavat todellisuuden, hän toteaa SuPerin maanantaina lähttämässä tiedotteessa.
Hän arvioi, että lakiehdotus ei toimi tähän suuntaan.
– Suomi on tekemässä erittäin huonoa ratkaisua, Paavola moittii.
– Lakiehdotus tulee heikentämään ilmoitusvelvollisuuden toteutumista ja epäkohtiin puuttumista.
Ehdotetulla lailla on tarkoitus panna täytäntöön Suomessa Euroopan unionin direktiivi. Direktiivillä halutaan varmistaa, että ilmoittaja, joka työnsä yhteydessä havaitsee tai epäilee yleisen edun vastaista toimintaa, voi ilmoittaa asiasta turvallisesti.
Sekava laki tulossa
Paavolan arvion mukaan lakiehdotus vaikuttaa työntekijöiden näkökulmasta sekavalta, koska se takaa väärinkäytöksistä ilmoittavalle suojelua vain tietyissä laissa määritellyissä asioissa.
Paavola painottaa lisäksi sitä, että ilmoitusvelvollisuuden toteuttamisen on oltava turvallista työntekijälle myös soten aj varhaiskasvatuksen piirissä.
– Väärinkäytöksistä ilmoittavalle järjestelmän tulee olla yksinkertainen ja selkeä, jotta ilmoittaja voi luottaa toimivansa oikein ja saavansa lain tarkoittaman oikeussuojan, Paavola sanoo.
– Jos lainsäädännöstä luodaan tulkinnanvaraista ja ilmoittajansuojan laajuudesta jää epävarmuus, on todennäköistä, että työntekijät eivät tule tekemään ilmoituksia.
Vastatoimia ilmoittajia kohtaan
Paavola toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen aloilla esiintyy paljon epäkohtia ja näillä aloilla on lakimääräinen henkilöstöä velvoittava ilmoitusvelvollisuus epäkohdista. Hänen mukaansa työntekijät kokevat, ettei epäkohdista ilmoittaminen ole ollut aidosti mahdollista, sillä työntekijöihin on kohdistettu vastatoimia.
– Tällaisia vastatoimia ovat olleet muun muassa puhuttelut, kirjalliset varoitukset, toimeentulon heikentäminen työtehtäviä ja työvuoroja muuttamalla, epäluottamuksen osoitukset ja syytökset työnantajan mustamaalaamisesta ja lojaliteettivelvoitteen rikkomisesta, Paavola luettelee ja muistuttaa siitä, että erityislaeissa on säädetty sote- ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle ilmoitusvelvollisuus.
– Työnantajalle, joka käyttää kiellettyjä vastatoimia epäkohdista ilmoittanutta henkilöä vastaan, ei ole säädetty mitään todellisia sanktioita. Epäkohtien ilmoittajalla ei käytännössä ole mitään todellista suojaa. Tilanne johtaa siihen, että epäkohdista ilmoittaminen ei toteudu ja henkilöstön ilmoittamisvelvollisuus jää osittain kuolleeksi kirjaimeksi.
Tavoitteena nopeus
Ilmoitusvelvollisuuden tavoitteena on, että asiakastyön epäkohdat ja niiden uhat tulevat tietoon nopeasti ja niihin voidaan puuttua riittävän ajoissa. Tarkoituksena on turvata erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden hyvän hoidon ja huolenpidon toteutuminen.
SuPerista vaaditaan, että jos sotealaa ja varhasikasvatusta ei saada mukaan lain piiriin, tilanne on korjattava muutoin.
– Työnantajan käyttämien vastatoimien kieltoa vastaava seuraamusjärjestelmä on säädettävä myös kaikkiin muihin lakeihin, joissa henkilöstöllä on ilmoittamisvelvollisuus havaitsemistaan epäkohdista, Paavola vaatii.