Lauri Hannus

Tulonsiirtojen kansantaloudellinen merkitys korostuu laskusuhdanteessa. Budjettikehysmenettelyssä tulonsiirtojen ja palvelujen taloudelliset hyödyt jäävät kuitenkin helposti huomioimatta.

Korona-ajan lomautukset, irtisanomiset ja konkurssit saivat aiempaa useammat suomalaiset hakemaan työttömyysturvaa, toimeentulotukea, asumistukea ja muuta sosiaaliturvaa. Moni on saanut ensikosketuksensa siihen maailmaan, jossa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät joutuvat toimimaan jatkuvasti.

Tulonsiirtojen rooli on ollut merkittävä paitsi ihmisten toimeentulon myös kansantalouden kannalta.

Tulonsiirtojen kasvu pehmensi taantuman vaikutuksia ostovoimaan.

Huhti-kesäkuussa 2020 palkkasumma pieneni neljä prosenttia edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Tulonsiirtojen kasvu kuitenkin pehmensi taantuman vaikutuksia ostovoimaan. Merkittävimmän osan tulonsiirroista muodostivat työttömyyskorvaukset. Suomessa maksettujen työttömyysetuuksien määrä nousi vuonna 2020 lähes viiteen miljardiin euroon edellisvuoden 3,5 miljardista.

Tällä hetkellä Suomen talous on nousemassa koronataantumasta nopeammin kuin viime vuonna osattiin ennustaa. Maalis-toukokuussa 2021 palkkasumma kasvoi jo 5,5 prosenttia vuoden takaisesta, ja työllisyysaste nousi kesäkuussa ennätykselliseen 75,8 prosenttiin, tai kausivaihtelusta puhdistettuna 72,4:ään.

Tulonsiirrot
pitivät ostovoimaa yllä

Talouden ja työllisyyden nousuun ovat vaikuttaneet useat tekijät, kuten yrityksille suunnatut korona-ajan tuet ja muut elvytystoimet sekä lomautusjärjestelmä, joka mahdollistaa lomautetun työntekijän kutsumisen nopeasti takaisin töihin työtilanteen parantuessa.

ILMOITUS

Selvää on kuitenkin myös se, että jos monesti parjattujen työttömyyskorvausten ja sosiaalitukien taso olisi matalampi, taantuma olisi ollut syvempi. Ostovoima olisi pudonnut vielä enemmän, mikä olisi heikentänyt kotimarkkinoilla toimivien yritysten kysyntää ja siten lisännyt lomautuksia ja irtisanomisia. Ja mitä syvempi taantuma on, sen pitempään yleensä kestää sieltä nousu.

Samalla on muistettava, että nykyiselläänkään minimisosiaaliturva ei ole avokätinen. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on monesti antanut Suomelle moitteita perusturvan liian alhaisesta tasosta. Moitteet perustuvat perusetuuksien, kuten työmarkkinatuen ja takuueläkkeen, tasoon suhteessa mediaanituloon. Tilanne on parempi, jos huomioidaan täydentävät etuudet, kuten toimeentulotuki ja asumistuki.

Taloustieteessä tulonsiirrot luokitellaan automaattisiksi vakauttajiksi, jotka tasoittavat talouden suhdannevaihteluita.

Ainakin sen verran niukkoja minimietuudet ovat, että niihin käytetyt rahat menevät heti kiertoon eivätkä jää pankkitileille säästöön.

Koronataantuma on siis oivallinen esimerkki siitä, etteivät tulonsiirrot ole valtion ja kansantalouden näkökulmasta pelkkiä menoja, vaan niistä saadaan merkittävää taloudellista hyötyä. Taloustieteessä ne luokitellaankin niin sanotuiksi automaattisiksi vakauttajiksi, jotka tasoittavat talouden suhdannevaihteluita.

Palvelut
tukevat kulutusta

Myös panostukset julkisiin palveluihin lisäävät ostovoimaa ja hyödyttävät kansantaloutta monin tavoin.

– On selvää, että jos esimerkiksi terveyspalveluihin käytettävät 17–18 miljardia euroa laitettaisiin kotitalouksien itsensä maksettavaksi vaikkapa korkeina vakuutusmaksuina, se olisi poissa muusta kulutuksesta, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Juha Honkatukia.

Ongelma on Honkatukian mukaan kuitenkin siinä, että julkista palvelutuotantoa käsitellään monesti vain julkisena kulutuksena ajattelematta sen vaikutuksia palvelujen käyttäjän kannalta.

Maksuttomien tai halpojen julkisten palvelujenkin merkitys korostuu laskusuhdanteessa, kun ihmisten käytettävissä olevat tulot pienenevät. Myös palvelujen tarve voi tällöin kasvaa: työttömäksi jäänyt tarvitsee vähintäänkin työvoimapalveluja ja sairastuessaan julkista terveydenhuoltoa, kun työterveyshuolto ei ole käytettävissä.

Taloustieteen emeritusprofessori Matti Tuomala huomauttaa kirjassaan Markkinat, valtio ja eriarvoisuus (2019), kuinka sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksista puhuttaessa tulisi tarkastella niiden kokonaismenoja eikä pelkästään julkisten palvelujen osuutta. Julkisten menojen leikkaaminen tai palvelujen yksityistäminen kun ei poista palvelujen tarvetta eikä niihin vaadittavia menoja.

Joku aina maksaa ne – ja myös yksityisten palveluntarjoajien voitot.

Kaikkien voimavarat
käyttöön

Jo pohjoismaisia hyvinvointivaltioita rakennettaessa olivat vahvasti esillä tasa-arvoajattelun lisäksi taloudelliset hyödyt.

– Gunnar Myrdalin ja kumppanien idea oli, että työttömyyskorvaukset ja työttömyyden torjuntatoimet ovat tärkeitä, jotta ihmiset pysyvät markkinoiden osana, pystyvät kuluttamaan ja kontribuoimaan talouskasvua. Tämä oli tärkeä motivaattori inhimillisten tavoitteiden lisäksi, toteaa sosiologian professori Jani Erola Turun yliopistosta.

Suomessa Pekka Kuusi määritteli uraauurtaneessa 60-luvun sosiaalipolitiikka -kirjassaan, että sosiaalisella tulontasoituksella on ”erikoistehtävänään koko kansan taloudellisen aktiviteetin turvaaminen”.

Tulonsiirrot ja julkiset palvelut ovatkin olennaisia myös syrjäytymisen – ja siitä yhteiskunnalle aiheutuvien kulujen – ehkäisemisessä. Syrjäytymisen kustannuksista on tehty monenlaisia laskelmia. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa.

Syrjäytymisen torjuminen vaatii perusturvan ja -palvelujen lisäksi runsaasti kohdennettuja toimenpiteitä.

Budjettikehykset
pakkopaitana

Suomessa vuodesta 1991 käytössä ollut kehysbudjetointi hankaloittaa tulonsiirtojen ja palvelujen positiivisten vaikutusten huomioimista. Se perustuu hallinnonalakohtaisiin menokehyksiin. Kehykset ylittäviä menoja ei hyväksytä, vaikka ne lisäisivät vastaavasti tuloja tai vähentäisivät toisella hallinnonalalla menoja. Esimerkiksi työllistämismenojen lisäyksistä on laskettavissa, kuinka ne vähentävät työttömyysturvamenoja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla ja lisäävät verotuloja valtiovarainministeriön momentilla.

Varjoon jäävät myös tulonsiirtojen ja palvelujen vaikutukset ostovoimaan ja sitä kautta työllisyyteen, jotka tosin ovatkin vaikeammin mitattavissa.

Sanna Marinin hallitus on koronakriisin vuoksi päättänyt poikkeuksellisista budjettikehysten ylityksistä, mikä on edistänyt talouden ja työllisyyden elpymistä. Kiista kehysten ylityksistä sai keskustan viime keväänä uhkaamaan hallituksesta lähdöllä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ja entinen valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) puolestaan vaativat toimenpidealoitteessaan velkakaton tai muun pitävän finanssipoliittisen säännön kirjaamista lakiin.

Isoja vääntöjä tullaankin tulevaisuudessa käymään siitä, sitoudutaanko uusliberalistiseen kehysmenettelyyn entistä tiukemmin vai aletaanko palveluihin ja tulonsiirtoihin panostamisen kansantaloudellisia hyötyjä arvottaa uudella tavalla.