Mistä tunnistat opioidiyliannostuksen?
Raskas hengitys, uneliaisuus, vaikeus puhua ja hengittää
Kalpea tai sinertävä iho
Kutina ja punastelu
Kehon lämpötilan aleneminen
Pulssin hidastuminen
Vapina, kouristelu tai pahoinvointi
Supistuneet pupillit
Lähde: Päihdelinkki
Naiserityisen asunnottomuustyön kokemusmentori Tii Judén on todistanut vierestä, kun läheisin ihminen nukahtaa vierelle, eikä enää herää.
– Ei se menettämisen jälkeinen kaipaus lopu ikinä, mutta sen kanssa oppii elämään.
Tapaturma on esimerkkitapaus monellakin tavoin: lähellä kolmeakymmentä oleva mies pitkällä päihdehistorialla, joka kuolee nukkuessaan, hiljaa ilmoittamatta.
Kimin kuolinsyy oli yliannostus. Tämän Judén kuuli sukulaiselta.
Kuolemaa edeltävä päivä mukaili rappioromanttista yhteiseloa, eikä siinä ollut varsinaisesti mitään poikkeuksellista muihin päiviin verrattuna. Päihteet, niiden välittäminen ja käyttäminen sekaisin kuuluivat arkeen. Illalla oli ollut kuitenkin riitaa, ja Kimi lähti edeltä yhteiseen kotiin.
Lopulta pariskunta meni sopuisasti yhdessä nukkumaan.
– Olihan se sekaisin, kun tulin takaisin kotiin, mutta niinhän me oltiin aina. Aamulla havahduin siihen, että Kimi nukkui lattialla levollisesti tyyny päänsä alla. Puhuin kaverini kanssa puhelimessa, ja lopetettuani puhelun aloin herättelemään miestä. Herätyskellot soivat välittömästi, kun hän ei reagoinut.
Judén tiesi välittömästi, että tilanne on vakava, ja soitti hätänumeroon.
– Ensihoitajat sanoivat jo heti ovella, että hän on kuollut. Mitään ei ollut tehtävissä. Kroppa oli mennyt jo siniseksi. Hän oli kuollut yön aikana hiljaa nukkuessaan.
Huumekuolemaan liittyy stigma
11-vuotiaana päihteiden käytön aloittanut Judén kokee, että jäi Kimin kuoleman kanssa yksin, vaikka apua hänelle tarjottiinkin. Pitkä päihde- ja mielenterveyshistoria olisi hänen mielestään vaatinut enemmän kuin rauhoittavia lääkkeitä, ja yöpaikan sairaalasta.
– Menin psykiatriselle äitini kanssa, ja kerroin tuntien odottelun jälkeen nuivalle mieslääkärille Kimin kuolemasta. Hän suositteli minulle lääkkeitä, ja parin päivän lepoa sairaalassa. Koen, että minua ei kohdattu, mikä todennäköisesti liittyi pitkään päihdehistoriaani. Koko sairaalareissun ajan käytävällä oli vieressämme vartijat.
Laittomien päihteiden eli huumeiden yhteydessä puhutaan usein stigmasta, epäsuotuisasta sosiaalisesta leimaantumisesta. Ennakkoluulojen sävyttämä leima vaikuttaa siihen, kuinka käyttäjistä puhutaan, miten heidät kohdataan tai kuinka heidän kanssaan toimitaan. Laittomuuden takia ihminen saatetaan nähdä ensin rikollisen toiminnan kautta, ei uhrina, sairaana tai apua tarvitsevana.
Laittomien päihteiden käyttäjiin kohdistuvan stigman vähentäminen kuuluu myös Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen ohjelmaan huumekuolemien ehkäisyssä.
Lempeän, mutta karkean puhetyylin omaava Judén toteaa, että Kimin kuolema oli hänelle trauma, ilman stigmaa.
– Olen sillä tavoin vähän outo, että en osaa oikein hävetä. Ymmärrän kuitenkin tilanteen, jos hyvän perheen lapsi kuolee laittomiin päihteisiin, niin ei siitä puhuta omalla työpaikalla. Olen onnekas, kun voin puhua avoimesti Kimin kuolemasta työyhteisössäni. Eihän se näin ole missään tapauksessa kaikkialla.
Onko dekriminalisointi yksi apu kuolemien vähentämiseen?
Kuolemaan johtaneiden aineiden, ja niiden tilastoinnin parissa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella työskentelevä oikeuskemisti Pirkko Kriikku on nuorten kuolemista huolissaan.
Huumekuolemien määrä on kasvanut kokonaisuudessaan 27 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuosien 2015–2019 aikana alle 30-vuotiaiden osuus huumemyrkytyskuolemissa on kasvanut 33 prosentista 49 prosenttiin.
– Kuolemat koskettavat nyt entistä nuorempia ikäryhmiä. Nuorten huumekuolleisuuden lisääntyminen on vavisuttava tieto, ja tällaiset tapaukset pysäyttävät aina.
Kuolemat koskettavat nyt entistä nuorempia ikäryhmiä. Nuorten huumekuolleisuuden lisääntyminen on vavisuttava tieto, ja tällaiset tapaukset pysäyttävät aina.
Kuolemien vähentämiseksi Kriikku mainitsee naloksonin. Naloksoni estää opioidista aiheutuvan yliannostuksen, hengityslaman. Se kumoaa hetkellisesti opioidien vaikutuksen.
Hän kuitenkin huomauttaa, että on epäselvää, millä tavoin turvalliseksi tiedetty naloksoni auttaisi monimyrkytyskuolemaan. Suomalainen huumekuolema on usein sekoitus bentsodiatsepiinia, alkoholia ja korvaushoitolääkkeessäkin vaikuttavaa opioidia, buprenorfiinia.
Buprenorfiini ei kuitenkaan ole yksittäin ja lääkekäytössä vaarallinen. Aineella on niin sanottu kattovaikutus. Tällöin lääkkeen teho hidastuu, eikä nouse tappavaksi.
– Meillä on tiedossa kuolemia, joissa merkittävänä löydöksenä on ollut jokin muu opioidi kuin buprenorfiini, kuten oksikodoni. Siksi meidän tulisi kokeilla ennakkoluulottomasti uusia keinoja kuolemien vähentämiseksi. Naloksonin antamista suurimmassa riskissä oleville olisi hyvä kokeilla myös Suomessa. Siten saataisiin lisää tietoa, miten aine toimisi meidän olosuhteissamme. Samassa yhteydessä olisi hyvä antaa koulutusta myrkytyksen oireista, jotta naloksonia osattaisiin antaa oikeassa tilanteessa.
Huumekuolemia voidaan ehkäistä monin eri keinoin, eikä yhtä taikaa ole. Kuolemien yhteydessä on viime aikoina puhuttu paljon laittomien päihteiden dekriminalisoinnista. Dekriminalisointi on poliittinen toimi, jolla poistetaan rikosoikeudellinen seuraamus, rangaistus.
Kriikku suhtautuu äänekkääseen dekriminalisointikeskusteluun varauksella. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos on ottanut myötämielisen kannan laittomien päihteiden dekriminalisointiin.
– On totta, että avun hakeminen todennäköisesti helpottuisi, ja luottamus viranomaiseen kasvaisi. Se ei kuitenkaan yksin voi toimia, vaan tarvitaan näiden kaikkien työkalujen oikeasuhteista käyttöä oikea-aikaisesti. Norjassa on tehty vuosia loistavaa työtä päihdepolitiikan saralla. Maa on monin tavoin hyvä vertailukohde, josta voisimme ammentaa tietoa.
Yliannostuksen tunnistaminen voisi pelastaa ihmishenkiä
Judén ymmärtää keskustelun dekriminalisoinnista, ja näkee liberaalissa päihdepoliittisessa keskustelussa runsaasti mahdollisuuksia. Hän nostaa esiin Portugalin mallin.
– On väärin, että meillä rangaistaan sairaita ihmisiä. Se sysää henkilön syrjään palveluista, kuormittaa oikeuslaitosta, ja ajaa yhteiskunnan laidalle. Yleisestikin vanhoillinen valistuspuhe on jo aikansa elänyt.
Portugali dekriminalisoi henkilökohtaisen käytön vuonna 2001. Kokonaisvaltainen päihdeuudistus taittoi HIV-tartuntojen määrää laskuun. Judén kokee Suomen epäonnistuneen päihdepolitiikassa.
– Suomi on demonisoinut huumeet. Esimerkiksi portugalin mallissa pitkällä välillä käyttäjämäärät eivät ole nousseet. On omituista, että Suomi junnaa tällaisissa asioissa lapsinkengissä. Tieto on sellainen, joka voi murskata alleen luutuneita käsityksiä.
Haittoja vähentävä työote on Judénille mieluisa termi. Hän kertoo, että on näyttänyt asiakkaille parempia paikkoja käyttää huumeita suonensisäisesti. Näin tulehtuneet pistoskohdat saisivat rauhan parantua..
– On tullut katsottua yhdessä asiakkaan kanssa suonia ja parempia pistoskulmia. Tietysti sanon aina, että en suosita käyttämään. Tosiasia kuitenkin on, että täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät halua parantua. Silloin vähintä mitä voin tehdä, on opastaa turvallisempaan käyttöön. On myös tärkeää, että ihmiset tietäisivät miltä yliannostus näyttää. Kaveria ei koskaan jätetä. Ambulanssi on soitettava aina, jos pienikään epäilys yliannostuksesta herää.
Judén sytyttää uuden tupakan, ja palaa vuosien takaiseen perhe-elämään. Samalla hän kertoo Kimin suhteesta omiin lapsiinsa. Mies otti aktiivisesta päihteidenkäytöstä huolimatta isän roolin.
– Kävimme yhdessä tyttären kevätjuhlissa, ja tehtiin kaikki se mitä pystyttiin. Eihän se ollut tasapainoista arkea, mutta silti oltiin paikalla.
Pitkä historia vaikuttaa edelleen, ja pahin kipu menetyksen osalta on helpottanut. Kimi on Judénin elämässä aktiivisesti läsnä, vaikka kuolemasta on jo kymmenen vuotta.
– Näin muutama päivä sitten taas unta, että rakennettiin yhdessä laminaattilattiaa kotiin. Siinä remppaamisen yhteydessä Kimi sanoi, että haluaa rakentaa kanssani yhteisen tulevaisuuden.
Mistä tunnistat opioidiyliannostuksen?
Raskas hengitys, uneliaisuus, vaikeus puhua ja hengittää
Kalpea tai sinertävä iho
Kutina ja punastelu
Kehon lämpötilan aleneminen
Pulssin hidastuminen
Vapina, kouristelu tai pahoinvointi
Supistuneet pupillit
Lähde: Päihdelinkki