Euroopan unioni on maailman maatalouden mahtitekijä, joka tuo muualta maailmasta valtavan määrän soijan, sokeriruo’on ja palmuöljyn kaltaisia raaka-aineita. Unionin maatalouspolitiikalla on suuri merkitys raaka-aineita tuottaville maille kaikkialla maailmassa.
Gilbert Bor hoitaa pientä maatilaa Kenian läntisellä ylängöllä. Hän kasvattaa friisiläistä karjaa, toisin kuin useimmat alueen maanviljelijät. Borin kotikylässä Kapseretissa viljellään maissia tai papuja kotitarpeiksi, mutta karjankasvattaja uskoo tilanteen muuttuvan.
Itäisen Afrikan paikallisviranomaiset ovat alkaneet suositella avokadon ja kahvin kaltaisia rahaa tuovia viljelykasveja, jotta Kenian maatalousvienti Euroopan Unioniin ja Kiinaan kasvaisi. Paikalliset viljelijät ovat myös järjestäytymässä, Gilbert Bor kertoo. Hänen yhteisönsä hankki yhteisesti maitosäiliön, joka parantaa kylän maidontuottajien asemaa paikallisilla maitomarkkinoilla.
– Eurooppa on tärkeä markkina kahvin, mangojen ja maapähkinöiden kaltaisille tuotteille. Kenialaisista tuotteista ei Euroopassa peritä tullia, Bor selittää. Tullivapaus koskee myös Ghanaa, Nigeriaa ja Länsi-Afrikan entisiä Ranskan siirtomaita.
– Melkein kaikki EU-maat ostavat kenialaisia maataloustuotteita. Riippuu Saksan tai Hollannin kaltaisten maiden ratkaisuista, ketkä hyötyvät eniten. Afrikkalaisten maanviljelijöiden täytyy tarkoin seurata Euroopan maatalouspolitiikkaa, Bor sanoo.
Vapaus ja kilpailu
Pelkkä kansainvälisen maataloustuotekaupan kasvattaminen ei kuitenkaan automaattisesti hyödytä viljelijöitä. Pienviljelijät kärsivät, kun maatalous muuttuu teolliseksi.
Esimerkiksi kauppasopimus Hondurasin kanssa johti banaanikaupan keskittymiseen vain muutamalle monikansalliselle yhtiölle.
Afrikkalaiset maanviljelijät joutuvat kaupan vapauttamisen seurauksena ankaraan kilpailuun EU:sta ja USA:sta Afrikan maihin suuntautuvan viennin kanssa. Esimerkiksi Ghanassa supermarkettien pakastekanoista yli 90 prosenttia on tuotu EU:sta tai USA:sta.
Afrikan vapaakauppa-alue voi helpottaa afrikkalaisia viljelijöitä kilpailussa EU:n kanssa, jos mantereen hallitukset myös tukevat maaseutukehitystä eivätkä luota pelkkien kauppasopimusten taikaan. Gilbert Borilla on selkeä näkemys, että Afrikan maataloustuottajat tarvitsevat suopeaa politiikkaa ja toimintaa niin Euroopassa kuin Afrikassakin.
– Myös pienviljelijöille on paljon mahdollisuuksia kaikkialla, ennen muuta luomutuotteissa, Bor sanoo.