Tuomioistuin ei tuomitse kuolononnettomuuden linja-auton kuljettajaa syylliseksi, siitä huolimatta tämän elämää leimaa vuosiksi uhkausten täyttämä piina.
Albin Runge oli bussilla viemässä koululuokkaa retkelle. Matka keskeytyi onnettomuuteen, jossa kuoli 16 koululaista ja yksi mukana olleista vanhemmista. Tapahtuman syyksi katsottiin huonot keliolosuhteet eikä kuljettajaa tuomittu kuoleman tuottamuksesta, ei vammantuottamuksesta, ei edes huolimattomuudesta.
Yli viisi ja puoli vuotta myöhemmin Runge astuu anteeksipyydellen komisario Eva Backmanin työhuoneeseen, kysyy onko tällä hetki aikaa ja kertoo, että hänen henkeään on uhattu. Miehellä on mukanaan nippu siitä kertovia kirjeitä. Allekirjoituksella Nemesis – Koston jumalatar – annetaan niissä ymmärtää, että tällä ei linja-autoturmaan syyllisenä ole oikeutta elää: miksi hän siis ei tee asialle mitään?
Tapaus toki herättää Backmanin ja hänen kollega-miesystävä Gunnar Barbarottin mielenkiinnon. He eivät jätä tarttumatta siihen ja kirjeiden lähettäjän selvittäminen alkaa. Tulokset antavat kuitenkin odottaa ja viisi vuotta kestäneen hiljaiselon päättyminen ja ratkaisun eväiden löytäminen vaatii yhteensattuman, ja vieläpä kesken komisariokaksikon lomanvieton.
Linja-auton kuljettajan uhkailijan etsinnästä (viiveenkin jälkeen) on toki romaanissa kyse, mutta sen rinnalla tärkeänä teemana siinä kulkee pohdiskelu siitä, miten jatkuvien uhkausten ja syytösten kohteeksi joutuminen vaikuttaa ihmiseen ja miten sellaisesta ylipääseminen ja tuollaisen kärsimyksen kanssa eläminen on mahdollista. Piinaavaahan se on. Rungen tapauksessa syyllisyys olisi hyvin saattanut johtaa miehen koko elämän romahtamiseen – varsinkin kun hän itsekin katsoo vaikuttaneensa koululaisten kuolemiin. Kävikö näin? Siitä ei enempää voi tähän kirjoittaa juonta spoilaamatta.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun Håkan Nesser harjoittaa haastavaa, lukijansa aivonystyröiltä kipristelyä vaativaa, eri aikatasoilla etenevää juonen juoksutusta. Tällä kertaa tarina sijoittuu kolmeen aikatasoon viiden vuoden välein. Vaikka kuinka haluaisi luvussaan edetä, on kaikesta selvillä pysyäkseen välillä syytä selailla sivuja edestakaisin.
Romaanissa on Nesseriltä paljon tuttua, mutta myös muutakin, uusissa raameissa. Monipuolista – sisältörikasta ja kirjoittajalle tyypillisellä tavalla humorististakin – dialogia, syvällistä ihmiskohtaloiden ja -suhteiden kuvausta. Itse nostan Nesserin dekkarismissa ylitse muun sen sisältämän inhimillisyyden (riipaisevaisuudessaankin), jota höystää hyväntuulisuuden vire päähenkilöiden kanssakäymisessä. Se palkitsee, vakuutan.
Håkan Nesser: Koston jumalatar. Barbarotti-dekkari. Suomentanut Aleksi Milonoff. Tammi 2021. 362s.