”Taleban ei ole Pohjois-Vietnamin armeija. Niiden suorituskyky ei ole lainkaan verrattavissa. Sellaista tilannetta ei tule, jossa nähtäisiin ihmisiä nostettavan Yhdysvaltain Afganistanin-lähetystön katolta.”
Näin sanoi Yhdysvaltain presidentti Joe Biden puolitoista kuukautta sitten, 8. heinäkuuta, torjuessaan vertailun Vietnamin sodan loppuepisodiin.
Juuri näin kuitenkin käytännössä tapahtui. Amerikkalaiset evakuoitiin kiireesti helikoptereilla Kabulin lähetystöstä.
Afganistania on usein sanottu ”imperiumien hautausmaaksi”.
Lähes 20 vuotta kestänyt Yhdysvaltain historian pisin sota päättyi suurvallan täydelliseen tappioon. Sota, jota ei koskaan virallisesti julistettu.
Yhdysvaltalaisia sotilaita kuoli lähes 2 500 ja liittolaismaiden sotilaita yli 1 100. Afganistanilaisia sotilaita ja siviilejä kuoli varovaisimpienkin arvioiden mukaan yli 160 000.
Yhdysvallat kulutti sotaan noin 1 000 miljardia dollaria. Yhdessä Irakin sodan kanssa summa nousi 2 300 miljardiin dollariin (1 950 miljardiin euroon). Afganistanin siviilikehitykseen rahoista osoitettiin runsaat 40 miljardia dollaria.
Suuri peli
Afganistania on usein sanottu ”imperiumien hautausmaaksi”. Tarkkaan ottaen näin ei ole. Yksikään imperiumi ei ole kaatunut pelkästään Afganistanin takia, vaikka tappioilla Afganistanissa onkin ollut kauaskantoisia vaikutuksia.
Enimmän aikaa historiassa ei ole ollut olemassa nykyisten rajojen mukaista Afganistan-valtiokokonaisuutta. Voi myös kysyä, missä määrin useista kansallisuuksista koostuva klaaniyhteiskunta on vastannut käsitettä ”valtio” edes moderneina aikoina.
Vastoin myyttiä Afganistanin alueet ovat vanhemmassa historiassa välillä olleet pitkiäkin aikoja vieraan valloittajan alla. Jokainen valloittaja on kyllä joutunut sieltä ennemmin tai myöhemmin lähtemään.
Monet Afganistania koskevat länsimaiset käsitykset syntyivät 1800-luvulla, jolloin Britannia ja Venäjä kävivät niin sanottua ”suurta peliä” Keski-Aasian herruudesta. Taustalla oli Britannian pelko siitä, että Venäjän lopullinen päämäärä on Intiassa ja maayhteyden saavuttamisessa Intian valtamerelle.
Britannia kävi ensimmäisen afgaanisotansa 1839–1842. Punjabista lähtenyt brittiarmeija otti Kabulin haltuunsa muutaman kuukauden marssin jälkeen ja asetti briteille mieluisan hallitsijan, julmuudestaan tunnetun Shah Shuja Durranin Afganistanin emiiriksi.
Jatko ei sujunut briteiltä yhtä hyvin. Tammikuussa 1842 brittiarmeija lähti vetäytymään Kabulista, mutta matkalla afganistanilaiset heimosoturit tuhosivat armeijan lähes viimeiseen mieheen. Tapahtumat muistetaan yhä yhtenä brittiläisen imperiumin suurista katastrofeista.
Toinen brittiarmeija valtasi vielä Kabulin saman vuoden syyskesällä, mutta vetäytyi kuukauden kuluttua.
Durandin linja
Britannian toinen afgaanisota käytiin 1878–1880. Myös nyt Britannian alkumenestys oli nopeaa ja silloinen emiiri teki rauhansopimuksen brittien kanssa. Syyskuussa 1879 konflikti puhkesi uudelleen.
Britit voittivat jälleen ja vaihtoivat itselleen mieluisan emiirin Afganistanin johtoon. Afganistan sai hoitaa sisäiset asiansa omin päin, mutta ulkopolitiikka otettiin Britannian ”suojelukseen”.
Vuonna 1893 Mortimer Durand sai tehtäväkseen rajanvedon Afganistanin ja Brittiläisen Intian välille. Syntynyt Durandin linja muodostaa edelleen rajan Pakistanin ja Afganistanin välillä.
Durandin linja jakoi pashtujen (eli pataanien) asuttamat maat kahteen osaan. Nykyisin 15 miljoonaa pashtua ovat Afganistanin suurin yksittäinen kansanryhmä muodostaen lähes puolet väestöstä.
Pakistanin puolella pashtuja on yli 40 miljoonaa.
Britannian kolmas afgaanisota 1919 kesti vain kolme kuukautta. Sen seurauksena Afganistan sai ulkopoliittisen itsenäisyyden.
Neuvostomiehitys
Aivan vuoden 1979 lopulla Neuvostoliitto tunkeutui Afganistaniin. Mujahideen-sissit ryhtyivät taisteluun neuvostomiehitystä vastaan.
Yhdysvallat tuki ja aseisti sissejä Pakistanin tiedustelupalvelun ISI:n kautta. Sissit saivat muun muassa parituhatta tehokasta, olalta ammuttavaa Stinger-ilmatorjuntaohjusta, jotka muuttivat sodan kulun.
Yhdysvallat saavutti tavoitteensa. Viimeiset neuvostojoukot vetäytyivät Afganistanista helmikuussa 1989.
Pitemmässä katsannossa menestys kääntyi Yhdysvaltoja vastaan. Eri puolilta maailmaa saapuneissa mujahideeneissa kouliintui sukupolvi ääri-islamisteja, jotka seuraavina vuosikymmeninä putkahtivat esiin milloin missäkin sissiarmeijassa ja terroristiliikkeessä. Pakistanin ISI jatkoi Afganistaniin sekaantumista ja oli taustavoimana talebanien valloittaessa maan 1996.
1980-luvun lopulla Neuvostoliitto oli jo lähellä taloudellista umpikujaa. Silti resursseja kuluttanutta Afganistanin miehitystä on pidetty tärkeänä tekijänä, joka joudutti Neuvostoliiton loppua.
Joe Bidenistä tuli kolmas Yhdysvaltain presidentti, joka peri Afganistanin sodan George W. Bushilta. Yhdysvaltain irtautumisen aloitti Donald Trump helmikuussa 2020 Talebanin kanssa tekemällään sopimuksella, jossa Yhdysvallat lupasi vetäytyä 14 kuukauden kuluessa.
Vetäytymisen poliittiset seuraukset saa kantaa Biden. Vaikka enemmistö amerikkalaisista kannatti vetäytymistä, Kabulin hallinnon kaaosmainen loppu korostaa totaalista epäonnistumista ja 20 vuoden ponnistelujen valumista hukkaan.
Suurimman hinnan maksavat kuitenkin – jälleen kerran – Afganistanin siviilit.