Puolustusvoimat

USA:n johdolla käyty ja lähes kaksi vuosikymmentä kestänyt sota Afganistanissa päättyi islamistisen Taleban-liikkeen voittoon ja maan laillisen hallituksen kaatumiseen.

Myös Suomi oli mukana Afganistanin sodassa lähes alusta asti. Ensimmäiset suomalaiset sotilaat saapuivat Afganistaniin vuonna 2002, ja viimeiset heistä poistuivat tämän vuoden kesäkuussa. Virallisesti suomalaisjoukot olivat osana kansainvälisiä kriisinhallintaoperaatioita, mutta de facto Suomi oli Afganistanissa sodassa, joka oli yhtä aikaa sekä sisällissota että kansainvälinen konflikti.

Suomen ulkopoliittisen linjan mukaan suomalaiset sotilaat ja siviilikriisinhallinnan asiantuntijat olivat Afganistanissa suorittamassa humanitaarista tehtävää: tukemassa maan jälleenrakentamista ja vahvistamassa sen demokraattisia rakenteita.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden piti Kabulin valtauksen jälkeen puheen, jossa hän sanoi, ettei ”valtion rakentaminen” ollut koskaan Yhdysvaltojen tehtävänä Afganistanissa.

Bidenin tokaisu oli märkä rätti kasvoille varsinkin suomalaisesta näkövinkkelistä tarkasteltuna.

ILMOITUS

Suomalaiset auttoivat kohentamaan naisten oikeuksia, turvaamaan erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä, kouluttamaan maan turvallisuusjoukkoja ja kehittämään Afganistanin oikeusvaltiota. Nämä kaikki olivat hyviä ja kannatettavia asioita, ja paikallisella tasolla suomalaiset Afganistanissa suoriutuivat annetuista tehtävistä erinomaisesti. Siksi olikin erityisen penseää kuulla, ettei näitä asioita olisi koko operaatiota johtaneen USA:n presidentin mielestä alun alkaenkaan pitänyt olla tekemässä.

Mitä me sitten oikeastaan teimme Afganistanissa?

On lohduton ajatus, että kaikki suomalaisten Afganistanissa aikaansaama edistys on vaarassa luhistua kuin hiekkalinna vuorovesiaallon edessä. Uusi Talebanin hallitsema Afganistan suhtautuu kielteisesti tyttöjen oikeuksiin. Taleban lakaisee oikeusvaltion ihanteet todennäköisesti syrjään ja korvaa ne radikaalilla šaria-lain tulkinnalla.

Suomi lähti mukaan Yhdysvaltojen johtamaan Afganistan-operaatioon, koska halusimme osoittaa solidaarisuutta Yhdysvaltoja kohtaan ja seisoa Yhdysvaltojen rinnalla kansainvälistä terrorismia vastaan. 2000-luvun alussa ajateltiin, että yhteistyö Afganistanissa lisää Yhdysvaltojen luottamusta Suomeen kansainvälisenä kumppanina. Täytyy kuitenkin kysyä, oliko Washingtonille mitään väliä sillä, oliko Afganistanissa 200 suomalaista vai ei.

Suomalaiset ansaitsevat saada tietää todelliset syyt Afganistanin sotaretkelle osallistumisen taustalla. Haastattelin Ulkopoliittisen instituutin johtavaa tutkijaa Charly Salonius-Pasternakia, joka esitti ajatuksen riippumattomasta selvityksestä, jossa tutkittaisiin perin pohjin Suomen osallistumista Afganistanin-operaatioihin.

Esitys on hyvä ja kannatettava. Suomessa ansaitaan käydä selkeä ja rehellinen keskustelu niistä syistä, miksi Afganistaniin aikanaan mentiin, mitä siellä haluttiin saada aikaan, ja kuinka hyvin nuo tavoitteet toteutuivat.

Kirjoittaja on politiikan toimittaja.