Luontokuvaus on poikkeuksellisen komeaa, mutta yliluonnolliset elementit latistavat kiehtovasti alkavaa Pohjois-Norjaan sijoittuvaa tarinaa.

Ensimmäisenä Saija Kuuselan esikoisdekkarissa Katse huomio ei kiinny purosta löytyvään silmittömään ruumiiseen vaan luontokuvaukseen. Biologi Kuusela kirjoittaa vedestä, että ”se juoksi yli kivien silkkisenä mattona, tihkui sammalen peittämistä pinnoista”. Metsä on ”kudelma”, kuuset kehräävät auringonvalosta kirkasta lankaa.

Ollaan Pohjois-Norjassa. Runollinen ja jylhä vaihtelevat Kuuselan kielessä maiseman mukaan. Katse ei ole aivan tavallinen dekkari. Kirjallisesti se on hyvin kunnianhimoinen tapaus.

Kirja sijoittuu nimettömään kylään, johon saamelaistaustainen ylikonstaapeli Nea Guttorm on hakeutunut, vaikka hän on ollut menestyvä profiloija keskusrikospoliisissa Oslossa. Syy on kariutunut parisuhde ja myös jonkinlainen juurien etsiminen. Nean saamelainen äiti on jättänyt perheen syistä, joita dekkarisarjan aloittavassa Katseessa ei sen enempää avata.

Katseen runko rakentuu purosta löytyneen miehen arvoituksesta ja hänen murhansa selvittämisestä, mutta enemmän kyseessä on romaani ihmissuhteiden vaikeudesta kuin varsinainen dekkari. Kirjan nykyaikaa rikkovissa väliosissa joku, ilmeisesti juuri Nea, purkaa Oslossa katkerasti kariutunutta suhdettaan. Kun murhatun miehen henkilöllisyys ja tausta selviävät, paljastuu sieltäkin vaikea rakkaussuhde.

Nean erityisominaisuus on, että hän on jonkinlainen näkijä. Jumissa oleva murhatutkinta saa vauhtia, kun hän ”näkee” jo kuolleen miehen nuoren tunnistettavissa olevan naisen seurassa rähjäisessä kuppilassa.

ILMOITUS

Yliluonnollisen puolelle kurkottaminen varmasti jakaa dekkarikansan mielipiteet. Itselleni se merkitsi kiehtovasti alkaneen tarinan latistumisen alkua. Epäuskottavuutta lisää se, että murhatun miehen taustalle on vain yksi avaintodistaja, mutta hänen kuulustelullaan ei pidetä mitään kiirettä.

Pikkupaikkakunnalla on ihmeen suuri poliisilaitos ja mielenkiintoisia tyyppejä, joiden tarkemman kuvauksen Kuusela pääosin ohittaa sarjan ensimmäisessä osassa. Kuka on Nean paras kaveri, turkkilaissyntyinen poliisi Tanya ja miten hänkin on päätynyt syrjäkylään Pohjois-Norjassa? Porukan pomo Robert eli Bobby liikauttaa jotain ihmissuhteissaan pettyneen ja varautuneen Nean sisällä. Romanssia pukkaa jatko-osissa?

Katse huipentuu Nean pitkään, vastuuttomaan ja hengenvaaralliseen vaellukseen jäätiköllä murhan todistajan tai omien näkyjensä perässä. Yksinäisen eloonjäämiskamppailun kuvaus on jälleen komeaa. Niin komeaa, että herää kysymys, mihin tässä koko murhajuttua edes tarvittiin. Toimisiko Nea Guttormin tarina paremmin, jos siitä ei olisi ängetty dekkaria vaan ihan vain romaani?

Kustantaja suunnittelee joka tapauksessa Nea Guttorm -sarjasta merkkituotetta. Vuoden kuluttua ilmestyvän kakkososan kansi ja nimi julkistetaan jo esikoisessa. Itselleni Katse jätti sen verran haalean olon, että se saattaa jäädä lukematta. Tuntuu, että kustantajalla on ollut tarve uudelle nimenomaan naisille markkinoitavalle dekkarisarjalle, joten en kuulu kohderyhmäänkään.

Saija Kuusela: Katse. 352 sivua, Tammi.