Sosiaalisen median algoritmien tuottamaan kuplautumiseen on viime aikoina herätty, mutta keinot siihen vastaamiseen ovat riittämättömät ja turhan reaktiiviset. Ongelman ytimessä eivät ole algoritmit tai digiympäristö sinänsä vaan yksityisten alustojen toiminnan perusperiaate, voiton tavoittelu. Lisäarvon luomiseksi toimintaa ohjaa loppukädessä se, kuinka houkutella ja koukuttaa lisää käyttäjiä. Tämä tarkoittaa käyttöhistoriaa vastaavan sekä mahdollisimman tunnepitoisen ja raflaavan sisällön syöttämistä ihmisille. Tähän on joutunut sopeutumaan myös journalistinen media.
Miksi otamme itsestäänselvyytenä sen, että sosiaalisen median toimintaympäristö on kauttaaltaan yksityisomisteinen? Suomessa Ylen ei tulisi tyytyä peesaamaan digijättejä vaan aktiivisesti vastata toimintaympäristön murrokseen omalla, julkisesti rahoitetulla sosiaalisen median vaihtoehdolla, jonka toimintalogiikka olisi voitontavoittelun sijaan ihmisten altistaminen mahdollisimman monipuoliselle ja tietopohjaiselle keskustelulle. Monet ovat turhautuneita kuplautumiseen, eikä julkisomisteinen media ole aiemminkaan vienyt Suomea Venäjän tai Kiinan tielle.
Sosiaalinen media julkisena palveluna tukisi myös demokratian toteutumista yhteiskunnassamme. Ajankohtainen esimerkki digijättien demokratiaa rapauttavasta vaikutuksesta ovat kuntavaalit, jotka käytiin pandemiatilanteen vuoksi suurilta osin somessa. Vaikka vaalityötä on toki aiemminkin tehty kaupallisten kanavien kautta, oli tilanne keväällä poikkeuksellinen. Julkinen kampanjatila toreilla ja kaduilla oli hyvin rajattua.
Budjettiin katsomatta Facebookin kaltaisilla alustoilla ehdokkailla ja puolueilla on vain rajatut mahdollisuudet hallita oman kampanjan näkyvyyttä eri yleisöille. Alustat pidättävät oikeudet julkaisujen levittämiseen ja niitä tarjotaan jo valmiiksi suopeiksi arvioiduille kohderyhmille. Tämä ympäristö ei kannusta yhteiskunnallisesti tärkeisiin ”torikohtaamisiin”, joissa on turvallista tilaa olla eri mieltä tai oppia uutta. Sen sijaan ihmisiä ohjataan karsinoihin, joiden sisällä omaa maailmankuvaa vahvistetaan ja joissa kuplaan tunkeutuva ulkopuolinen mielipide on ennen muuta hyökkäys, ei kutsu keskusteluun.
Olemme tilanteessa, jossa demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa oleva jättifirma määrittää suomalaisen vaalityön ja laajemmin ajateltuna julkisen keskustelun reunaehdot. Pandemian myötä sosiaalisen median rooli kansalaiskeskustelun ja sosiaalisen toiminnan tilana on vain korostunut. Onneksi meillä on vaihtoehtoja. Viimeaikaiset esimerkit maailmalta, kuten Irlannin ja Australian viranomaisten päätökset Googlen ja Facebookin toiminnan rajaamiseksi, ovat hyviä esimerkkejä siitä, että digijättejä pystytään suitsimaan politiikalla. Kunnianhimoisempi keino olisi ottaa uuden mediatilan rakentaminen omiin käsiin tuottamalla vaihtoehtoinen, julkinen sosiaalinen media ja tuomalla näin kansalaiskeskustelun puitteet demokraattisen päätöksenteon piiriin.
Juulia Heikkinen
Helsinki