Keniaan rakennetaan rautatietä, joka yhdistää Mombasan satamakaupungin ja maan sisäosat. Matkustaja- ja rahtiliikenteelle tarkoitettu rata on maan historian suurimpia infrastruktuuri-investointeja. Hyötyjen lisäksi haitat arvioidaan mittaviksi.
Rakennustyöt aloitettiin vuonna 2014, jolloin hankkeen hinnaksi arvioitiin 3,2 miljardia euroa. Summasta 90 prosenttia oli lainaa Kiinan vientiä ja tuontia rahoittavasta valtionpankista ja loput tulivat Kenian valtiolta.
Vaikka itse rautatie ei peitä valtavia maa-alueita, se läpäisee monia Kenian ekologisesti hauraita ja tärkeitä ekosysteemejä. Raiteet halkovat esimerkiksi Tsavon luonnonsuojelualuetta, jolla asustaa noin 40 prosenttia Kenian norsuista. Rata halkoo myös eteläisen Kenian paimentolaisyhteisöjä ylläpitäviä, maankäytön muutoksille arkoja alueita.
Noudattamattomia suosituksia
Rata rakennetaan kolmessa vaiheessa, joista kaksi ensimmäistä on jo saatettu päätökseen. Kolmatta rakennetaan parhaillaan, mutta jo kahden ensimmäisen osuuden perusteella voi tehdä päätelmiä hankkeen ympäristövaikutuksista. Niistä on tehty tutkimus, johon tämä artikkeli pohjautuu.
Ennen rakennustöiden aloittamista hankkeesta teetettiin kansainvälisten standardien mukainen ympäristövaikutusten arviointi. Siinäkin suositeltiin toimenpiteitä haittavaikutusten lieventämiseksi.
Suosituksia ei kuitenkaan ole noudatettu. Syinä ovat rahoituksen ja teknisen kapasiteetin puute sekä poliitikkojen asiaan sekaantuminen.
Vahinkoa on jo tapahtunut
Rautatien rakentaminen ja käyttö ovat jo rapauttaneet, pirstoneet ja tuhonneet tärkeitä ekosysteemejä. Ne ovat lisänneet maaperän eroosiota, maan huonontumista, tulvia ja elinympäristöjen tuhoutumista sekä vaikuttaneet vesiin ja eläinten kulkureitteihin.
Rakentamisen aikana maaperää tiivistettiin ja maata siirreltiin paikasta toiseen ratapenkkoja varten. Vaikutukset ovat moninaisia: esimerkiksi rannikon mangrovemetsät kärsivät ratapenkoilta jokiin valuneesta sedimentistä, joka haittaa mangroven siemenien kehitystä ja kutistaa virtoja.
Työmaalta valuva liete on padonnut ja kuivannut jokia varsinkin Nairobin ympärillä. Alueen useimmat yhteisöt nostavat joista talous-, kastelu- ja karjan juottovetensä.
Myös rautatien alikulkutunnelit lisäävät vesien sakkautumista, sillä ne muuttavat pinta- ja sadevesien kulkusuuntia. Virtoja on ohjattu uusille reiteille tunneleihin, jotta rata säästyisi tulvilta. Tämä on johtanut virtauksen määrän ja nopeuden kasvuun, joka aiheuttaa tulvia ja maaperän rapautumista.
Vahinkoa vahvistaa vielä se, että radan ympäriltä on puhdistettu kaikki kasvillisuus, joka hidastaisi veden kulkua.
Laittomuudetkin lisääntyivät
Myös öljyvuodot huolettavat paikallisia asukkaita. Öljyä vuotaa maahan, kun polttoainekuljetus joutuu onnettomuuteen, mutta myös rautatien normaalin käytön ja kunnossapidon yhteydessä. Kibwezin maakunnan viranomaiset kertovat, että öljyvuoto saastutti Thangejoen. Joen vettä ei voi enää käyttää kasvimaiden kastelussa tai talousvetenä, eikä joen lähialueilla voi myöskään viljellä mitään.
Nairobin lähistön asukkaat puolestaan kärsivät räjäytyksistä, joilla maata muutettiin rakennusmateriaaliksi. Tärinä teki talojen seiniin halkeamia ja melusaaste vei yöunet sekä häiritsi koulunkäyntiä. Pöly aiheutti yskää ja rintakipuja.
Rakentamisen sivuvaikutuksena myös laittomuus lisääntyi: karjankasvattajat ohjasivat karjansa alikulkutunnelien kautta laiduntamaan kielletyille kansallispuiston maille. Tsavon itäisen kansallispuiston eteläosassa karjan tunkeutuminen on heikentänyt maaperää selvästi.
Tsavon norsujen käytös on muuttunut. Ne ovat tulleet aiempaa aggressiivisemmiksi, mutta toisaalta ne kyllä välttelevät rautatiealuetta. Myös muut eläimet näyttävät siirtyvän uusille kotiseuduille ja muuttavan kulkureittejään, jotta välttäisivät radan.
Kirjoittaja on Nairobin yliopiston tutkijatohtori ja yksi hankkeen ympäristövaikutuksia selvittäneen tutkimuksen tekijöistä