Antti Yrjönen

Velka on aina suhteellista. Absoluuttisilla luvuilla elämöinti on Ralf Sundin mukaan harhauttamista ja huijaamista.

Tuttua tutummat kommentit valtion ensi vuoden budjettiesityksestä on taas kuultu. Surullinen ilmiö toistuu: toisto voittaa faktan. Valtio velkaantuu ensi vuonna ministerin esityksen mukaan 6,7 miljardia euroa. Tämä on oikeiston äänitorvien (paino yhdyssanan jälkiosalla) mukaan velkaantumisen lisääntymistä. Todellisuudessa velkaantuminen lievenee.

Totta on, että absoluuttinen velkamäärä kasvaa, mutta suhteellinen pienenee. Suomen kansantalouden koko (BKT) on ensi vuonna ainakin 10 miljardia suurempi kuin vuonna 2021. Jos velka kasvaa vähemmän eli alle 7 miljardia, velkaantuminen tosiasiassa pienenee. Tästä matemaattisesta faktasta huolimatta huuto velkaantumisen kasvusta on kova. Suuren puhallukseen on myös media langennut kritiikittä.

Velka on aina suhteellista. Absoluuttisilla luvuilla elämöinti on harhauttamista ja huijaamista.

Kotitalousvähennyksen kasvattaminen on hölmöläisten matonkudontaa.

Vaikka velkaantuminen suhteellisesti pienenee, on siihen suhtauduttava kriittisesti. Nousukauden oloissa olisi suotavaa, että velkaantuminen vähenisi esitettyä enemmän. Olemme kuitenkin hyvin turvallisella tasolla. Poliittisen opposition ja voodoo-taloustieteilijöiden tuomiopäivän saarnat velkaantumisen turmiollisuudesta ovat lähinnä huvittavia.

Poliittisesti velkahysteria saattaa toimia hyvin. Numerotaidoton vaalikarja menee kiltisti karsinaan. Velkapuhe kutittelee meidän suomalaisten puritaanista säästämisen ja ”vastuullisuuden” hermoa. Kansakunnan sielunmaisemassa kärsimisen hyve istuu kuin täi tervassa. Aika ajoin suomalaiset tuntuvat kärsivän kollektiivisesta masokismista.

ILMOITUS

Hysterian luominen ei kuitenkaan ole vastuullista eikä viisasta talouspolitiikkaa.

Budjettiesityksen alustavat luvut perustuvat kevään talousennusteeseen. Tuoreimpien tietojen mukaan talouskasvu tulee yllättämään positiivisesti. Se merkitsee sitä, että valtion velkaantuminen vähenee ennustettua enemmän. Pieni varaus on kuitenkin paikallaan: deltavirus tai jokin muu muunnos saattaa vielä kaiken muuttaa. Mutta nyt näyttää talouden tuleva tilanne ”pelottavan” hyvältä.

Tutkittuun tietoon ja faktaan perustuva päätöksenteko on tavoite ja suunta on ollut hyvä. Töitä vielä piisaa. Absoluuttisesta velasta elämöinti on hyvä esimerkki epätoden liiallisesta roolista. Kotitalousvähennyksen kasvattaminen on toinen esimerkki faktan väistymisestä äänten kalastelun tieltä. Tutkitusti on selvää, että kotitalousvähennys on yksi veronmaksajille kalleimmista työllisyyskeinoista. Faktaa on, että kotitalousvähennys ei sanottavasti luo uusia työpaikkoja. Se on myös veronmaksajilta tulonsiirto hyvätuloisille. Esitetty muutos on kokoluokaltaan pieni, joten se ei yöunia häiritse. Kotitalousvähennyksen kasvattaminen on hölmöläisten matonkudontaa.

Pääosin talousarvioesitys on ihan jees, piru lymyää yksityiskohdissa.