Lehtikuva/Pau Barrena

Ongelma ei ole yksittäisessä pelaajassa tai hänen vaatimuksissaan, vaan huippufutiksen sairaissa rakenteissa.

Katalonian ylpeys FC Barcelona on sloganinsa mukaisesti més que un club – enemmän kuin seura. Joukkueen kirkkaimpana kiintotähtenä on jo vuosien ajan loistanut Lionel Messi, eikä liene liioittelua väittää hänen olevan etenkin seuralleen enemmän kuin pelaaja.

Argentiinalaista Messiä on usein verrattu Diego Maradonaan, mutta siinä, missä jalkapalloa seuraavan suuren yleisön silmissä Diego muistetaan eniten maajoukkueurastaan, on Messi ennen kaikkea Barçan ikoni. Yli kaksikymmenvuotinen ura vain yhdessä seurassa hakee näinä päivinä vertaistaan.

Leuat loksahtivatkin sijoiltaan kaikkialla futismaailmassa, kun männäviikolla Barcelona yllättäen ilmoittikin luopuvansa sankaristaan.
Uutinen tuli siksikin puskista, että vasta muutama viikko sitten Messin ja Barcelonan ilmoitettiin päässeen yksimielisyyteen ja uusi sopimus sorvattaisiin hetkenä minä hyvänsä. Sitä hetkeä ei koskaan tullut.

Tätä tekstiä kirjoitettaessa hyökkääjätähden uudesta osoitteesta ei vielä ole tietoa, mutta sopan taustat ovat alkaneet pikkuhiljaa valjeta: kuten arvata saattaa, kyse on rahasta.

Barcelona on massiivisissa talousvaikeuksissa, eikä sillä yksinkertaisesti ollut enää varaa pitää staraansa. Tietenkin voi kysyä, mitä ihmeen järkeä Messinkään on vaatia megalomaanisia palkkoja kurjassa tilanteessa – hänen taloutensa on turvattu koko loppuelämäkseen. Ongelma ei kuitenkaan ole yksittäisessä pelaajassa ja hänen vaatimuksissaan, vaan huippufutiksen sairaissa rakenteissa, joita vastaan pyristely näyttää olevan mahdotonta.

ILMOITUS

Espanjan pääsarja La Liga on yrittänyt tervehdyttää seurojen taloutta asettamalla palkkakaton. Koronan myötä sarjan tulot ovat romahtaneet, ja sen vuoksi myös palkkakatto on tätä nykyä matalammalla kuin ennen. Barcelona onkin viestinyt, että ongelma on ensisijaisesti La Ligan säännöissä, jotka eivät salli kaikille osapuolille mieluista sopimusta.

Väkisin syntyy mielikuva seuran ja liigan välisestä miekkailusta, jonka pelinappulaksi Messi on nyt päätynyt: semminkin, kun seuran talouden tiedetään olevan kuralla, ulostulo sääntöteknisistä asioista tuntuu erikoiselta. Eikä edes Messin palkanmaksun loppuminen riitä: menoja on silti liikaa. Vuosikausien holtiton tuhlailu siirtomarkkinoilla ja ylimitoitetut palkat kostautuvat nyt kurjalla tavalla.

Erityisen kimurantiksi kuvion tekee se, että Messi on joukkueelleen varsinainen kultamunia muniva hanhi. Paitsi, että hän tuo joukkueelle menestystä, hänen kasvoillaan myydään läjäpäin fanituotteita, mainostilaa ja tv-oikeuksia. Argentiinalainen on paitsi Blaugranan, myös koko La Ligan kasvot, ja hänen lähtemisensä vähentää koko sarjan kiinnostavuutta.

Messi-tapaus tuleekin lihallistaneeksi monia nykyjalkapallon ongelmia. Kun seurat kilpailevat valtavilla summilla pelaajista, muuttuu taloudenpito venäläiseksi ruletiksi, jossa pärjäävät vain todelliset massipäälliköt.

Lukuisia seuroja on ajautunut miljonäärien käsiin, ja Espanjassa haaskalle on ehtinyt sijoitusyhtiö CVC, joka on tarjonnut seuroille rahaa tekohengitykseksi vaatien vastineeksi mojovaa siivua seuraavien viiden vuosikymmenen tv-oikeuksista. Lyhyellä tähtäyksellä diili olisi helpottava, pitkällä kelvoton etenkin suurseuroille.

Koronapandemia on iskenyt jalkapalloonkin lujaa, eikä se ole jättänyt jättiseurojakaan rauhaan. Jotenkin sitä olisi toivonut, että tulovirtojen heikentyminen olisi saanut seurat katsomaan peiliin, sopeuttamaan toimintaansa, neuvottelemaan edullisempia sopimuksia – toteuttamaan jonkinlaista degrowthia, kohtuutaloutta. Mutta ei, ajetaan mieluummin seuroja konkurssiin tai öljyoligarkkien syliin. Lopputulos ei taatusti tyydytä kuin taloudellisella saamapuolella olijoita.

Palkkakaton kaltaisia taloussääntöjä toivoisikin otettavan käyttöön koko Uefan tai jopa Fifan tasolla, sillä nykytilanteessa kansalliset sarjat ovat keskenään eriarvoisia. Eikä ole sattumaa, että Messin loppusijoituspaikaksi onkin vahvimmin huhuttu ranskalaista PSG:tä – jonka taustalla on qatarilainen sijoitusyhtiö ja jota palkkakatot eivät koske.

Viikon vakiorivillä on Valioliigaa ja Championshipiä, ja sen peliaika päättyy lauantaina 14.8. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2, 1, 1, 2(x), 2(x), 1, 1, 1(2), 2(x), 1, 1(x), 2(x), 1.