1980-luvulla Matti Pekkasen tupo-sopimuksella käynnistynyttä ja 90-luvun lamassa takapakkiakin jo kokenutta työajan lyhentämistä on Matti Harjuniemen mukaan syytä jatkaa.
– On älyllistä laiskuutta olla kehittämättä työtä niin, että saman tuotoksen saa aikaiseksi pienemmällä hässäkällä. Työn tulokset, eivät työtunnit, ratkaisevat pärjäämisen, hän sanoo.
Rakennusalalla on Harjuniemen mukaan näytetty aukottomasti se, että työpaikoilla on paljon hukkaa.
– Hukataan toki materiaaliakin, mutta ennen kaikkea hukataan aikaa. Miksi ei vähennetä hukkaa ja käytetä säästynyttä aikaa itse kunkin miellyttävämmäksi katsomalla tavalla?
Harjuniemi näkee asiassa hurjat mahdollisuudet.
Parempaa viestintää, sopimuspalkkasopimuksia työpaikan mukaan
– Työmaiden arki on monin paikoin todella hässäkkää, aivan muuta kuin mitä alan kiiltokuvamaiset julkaisut tenhottavat. Pienilläkin parannuksilla on merkittävät seuraukset. Miten parannetaan viestintää? Miten järkevöittää siirtelyä? Miten viritetään suorituspalkkasopimukset työpaikan olosuhteisiin?
Päivittäistä ja viikoittaista työaikaa on Harjuniemen mukaan syytä miettiä myös terveyden kannalta.
– Tiedän paljon ikäisiäni rakentajia, eläkeikää lähestyviä ja eläkkeellä olevia, jotka ovat valmiit tekemään hommia, mutta lyhyemmmillä, itselle sopivilla työajoilla.
Fiksumpi työ ja lyhyempi työaika ei puheenjohtaja Harjuniemen mukaan ole turhake nuoremmillekaan.
– Oma ja läheisten elämä iloineen ja murheineen on kuitenkin tärkeintä. Eikö kannattaisi vaihtaa tunti hukattua aikaa laatuajaksi vaikkapa kalassa lasten kanssa tai petissä puolison kanssa? hän vinkkaa blogissaan