Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Osa-aikatyö on
yleistynyt 1990-luvulta alkaen Suomessa
pikkuhiljaa.

Yli satatuhatta suomalaista työskentelee vastoin tahtoaan osa-aikaisena. Jo ennestään matalapalkkaisilla aloilla se merkitsee jatkuvaa niukkuutta ja pitkittyessään eläkeläisköyhyyttä. Koronapandemian sulkutoimien aikaan moni menetti osa-aikaisenkin työn.

Ensin hyvät uutiset: Suomen bruttokansantuote on nyt noin 50 prosenttia suurempi kuin vuonna 1990, ennen silloista lamaa, vaikka kansantaloudessa vuosittain tehtyjen työtuntien määrä on jopa hivenen pienempi kuin silloin. Työn tuottavuus on siis kasvanut huomattavasti: vähemmällä työllä saadaan aikaan entistä enemmän.

Sitten huonot uutiset: Työ – ja sen myötä toimeentulo – jakautuu nyt epätasaisemmin. Entistä useampi työskentelee osa-aikaisesti, moni omasta halustaan, mutta merkittävä osa siksi, ettei ole saanut kokoaikaista työtä. Työn tuottavuuden kasvu ei myöskään juuri näy heidän palkkapusseissaan.

Viime vuonna 15 prosenttia suomalaisista palkansaajista, 327 000 ihmistä, työskenteli osa-aikaisessa työsuhteessa – naisista joka viides, miehistä joka kymmenes.

Yleistyvä osa-aikatyö on osa niin sanottua prekarisoitumiskehitystä, työsuhteiden epävarmistumista ja pirstoutumista. Tilastoissa näkyy lisäksi, että yksinyrittäjyys ja itsensä työllistäminen on yleistynyt.

Tilastokeskuksen vuotuisissa työvoimatutkimuksissa on selvitetty osa-aikaisuuden syitä. Yli 30 prosentilla osa-aikatyötä tekevistä – yli sadallatuhannella suomalaisella – syy on kokoaikatyön puuttuminen. Tällöin puhutaan vastentahtoisesta osa-aikatyöstä. Sekin on vahvasti sukupuolittunut ilmiö: naisilla yleisin osa-aikatyön syy on kokoaikatyön puute ja toiseksi yleisin opiskelu, miehillä järjestys on päinvastainen.

ILMOITUS

Työnantajat hakevat joustavuutta

Osa-aikatyö on yleistynyt 1990-luvulta alkaen Suomessa pikkuhiljaa. Syitä on useita. Osa-aikatyötä tehdään erityisen paljon yksityisellä palvelusektorilla – esimerkiksi majoitus- ja ravitsemustoiminnassa ja kaupan alalla. Tämän sektorin osuus kansantaloudesta ja työllisyydestä on kasvanut, kertoo erikoistutkija Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta.

Toisena syynä on työvoiman käyttötapojen muuttuminen.

– Esimerkiksi kilpailun kiristyminen on vaikuttanut siihen, että työnantajat hakevat etua käyttämällä joustavia työsuhteita. Osa-aikatyö on joustava työn muoto, sillä työpanoksen käyttöä voidaan vaihdella työvoimatarpeen mukaan, Kauhanen toteaa.

Ravintola-alalla kilpailu kiristyi vuosituhannen vaihteessa, kun alkoholilakia höllennettiin ja anniskeluoikeuksia annettiin enemmän, täydentää erikoistutkija Anna Pärnänen Tilastokeskuksesta.

– Kustannuksia alettiin karsia muun muassa optimoimalla työvoiman käyttöä.

Vastaava vaikutus oli kilpailun kiristymisellä vähittäiskaupassa Suomen EU-jäsenyyden myötä.

Merja Kauhanen mainitsee kolmantena taustasyynä vielä työmarkkinoiden sääntelyn purkamisen. Esimerkiksi vähittäiskauppojen aukioloajat ovat asteittain vapautuneet, ja viimeksi Juha Sipilän (kesk.) hallitus poisti aukioloaikojen rajoitukset kokonaan.

Palvelualojen ammattiliiton tutkimuspäällikkö Antti Veirto vahvistaa selityksen.

– Aukioloaikojen vapautukset ovat olleet niitä sykäyksiä, jolloin osa-aikatyö, myös vastentahtoinen, on lisääntynyt. Moninaistuvat työajat lisäävät osa-aikatyötä.

Koronasulut iskivät osa-aikaisiin

Vastentahtoista osa-aikatyötä kutsutaan myös alityöllisyydeksi.

– Se on Euroopan tasollakin finanssikriisin jälkeen kasvanut ja vakiintunut. Vaikka taloudella on alkanut mennä paremmin, alityöllisyys ei ole alkanut sulaa pois. Se on vakiintunut ehkä ratkaisemattomaksi ongelmaksi työelämässä, sanoo Veirto.

Monelle osa-aikatyö on vain välivaihe nuorena, mutta toiset jumiutuvat siihen pitkäksikin aikaa. Kauhasen vuonna 2016 ilmestyneen raportin kyselyaineistoissa noin kolmanneksella osa-aikainen työsuhde oli kestänyt jo yli kymmenen vuotta.

– Jo valmiiksi matalapalkkaisissa töissä tulot jäävät todella pieniksi. Jos koko työuraa luonnehtii osa-aikaisuus, se vaikuttaa merkittävästi eläkekertymään ja aiheuttaa eläkeläisköyhyyttä, toteaa Veirto.

Talouden suhdanteet vaikuttavat osa-aikatyöhön kaksijakoisesti. Osa-aikaiset lomautukset lisäävät osa-aikatyötä, ja työttömyyden kasvaessa aiempaa useampi voi olla valmis osa-aikaiseenkin työhön. Toisaalta osa-aikaiset työntekijät ovat juuri sitä joustavaa työvoimaa, jonka käyttöä laskusuhdanteessa ensimmäisenä vähennetään. Tämä pätee erityisesti nollatuntisopimuksella työskenteleviin.

Koronapandemian alkuvaiheessa viime vuonna osa-aikatyö väheni selvästi, erityisesti naisilla. Monet sulkutoimet kohdistuivat palvelualoihin, joilla tehdään paljon osa-aikatyötä, Kauhanen toteaa. Siksi lomautukset ja irtisanomiset osuivat monesti osa-aikatyötä tekeviin.

Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa osa-aikatyön määrä on kääntynyt kasvuun samalla, kun työllisyys ylipäänsäkin on noussut aallonpohjasta.

Sääntely työmarkkinoilla tarpeen

Osa-aikatyön sääntely on Suomessa vähäistä. Esimerkiksi monesti vaadittu nollatuntisopimuksien kieltäminen ja minimityöaika ovat jääneet toteutumatta. Yliopistonlehtori Satu Ojala Tampereen yliopistosta toteaa, että monissa Euroopan maissa työmarkkinoille halutaan palauttaa sääntelyä työntekijöitä osallistavalla tavalla.

– Työnantajan näkökulmasta kaikkein joustavimmat työn muodot eivät enää ole sosiaalisesti kestäviä. Tarvitaan sosiaalista jälleenrakennusta. Tulkinnat muutostarpeista voivat olla jopa päinvastaisia kuin Suomessa: esimerkiksi Alankomaissa työnantajat ja työntekijät ovat yhdessä ehdottaneet merkittävää uudelleensääntelyä joustavan työvoiman kuten nollatuntisopimusten käyttöön, Ojala vertaa.

Lehtikuva/Markku Ulander

Suomen työlainsäädännön mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota lisätyötä ensiksi osa-aikaisille työntekijöilleen, mikäli tehtävät ovat heille sopivia. Palvelualojen työnantajat Palta ry:n toimitusjohtaja Tuomas Aarto sanoo, että velvoitetta pyritään noudattamaan, mutta siihen liittyy ongelmia.

– Joissain tilanteissa voi olla hankalaa lisätä työntekijöiden tuntimääriä, jos tehtävä työ ja sen järjestelyt mahdollistavat vain tietyn suuruiset työkokonaisuudet. Pykälä aiheuttaa nykyisellään valitettavasti turhia riitoja ja tulkintaongelmia työpaikoilla.

Pykälä voi hankaloittaa Aarton mukaan myös yhteiskunnallisin perustein tapahtuvaa erityisryhmien lyhytaikaista työllistämistä.

Urakehitys muita hankalampaa

Veirto pitää lisätyön tarjoamisen lisäksi tärkeänä sitä, että jos työntekijällä teetetään jatkuvasti enemmän tunteja kuin työsopimukseen on kirjattu, sopimustakin muutettaisiin tämän mukaiseksi. Työehtosopimusneuvotteluissa onkin saatu aikaan tätä edistäviä ohjaustoimia.

Osana pohjoismaiseen työvoimapalvelumalliin liittyvää uudistustaan hallitus on esittämässä soviteltua päivärahaa saaville osa-aikaisille työntekijöille velvoitteita kokoaikaisen työn hakemiseen. Ottamatta muutoin asiaan kantaa Veirto pohtii, että tämä voisi lisätä työnantajien motivaatiota tarjota osa-aikaisilleen lisätunteja, jotta nämä eivät siirtyisi muualle.

Osa-aikaisten työntekijöiden keskeinen ongelma on riittämätön palkka, mutta Merja Kauhasen tutkimuksessa ilmeni muitakin asioita, joissa osa-aikaiset ovat kokoaikaisia heikommassa asemassa. Niitä ovat esimerkiksi työnantajan maksamaan koulutukseen pääsy ja urakehitysmahdollisuudet sekä muutkin työelämän laatukysymykset.

– Työpaikkojen laadun ei pitäisi päästä polarisoitumaan sen mukaan, tehdäänkö työtä osa- vai kokoaikaisena. On hyvin tärkeä kysymys, mitä urakehitysmahdollisuuksille pystyttäisiin tekemään. Olisi pystyttävä tarjoamaan väyliä osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön sitä haluaville, Kauhanen korostaa.

Isossa kuvassa osa-aikatyöntekijöiden asemaa parannetaan samoilla keinoilla kuin koko työväestön: kamppailuilla työllisyydestä, palkoista, työehdoista ja työelämän laadusta.