Pekka Pajuvirta

Yhtä varmasti kuin heinäkuu vaihtuu elokuuksi alkaa hallituspuolueiden kiistely seuraavan vuoden budjetista poliitikkojen palaillessa lomiltaan. Kesällä 2001 sytykkeitä antoivat valtiovarainministeri Sauli Niinistön esitykset työttömyysturvan muutoksista (KU 16.7.). Vasemmistopuolueista niille tuli täystyrmäys.

Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kalliomäki toivoi puolueensa ministeriryhmän ja eduskuntaryhmän johdon kokouksessa, että ne jätettäisiin suosiolla pois budjettiriihestä.

Niinistö terästi suunnitelmiaan uhkauksella, jonka mukaan muita valtion menoja leikataan, mikäli porrastus ei toteudu.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Ojala sanoi, ettei kannata porrastuksia ja leikkureita työttömyysturvaan. Hänestä työtä vailla olevien asema on muutenkin tarpeeksi vaikea.

– Minusta siinä selvästi taustalla vanha ajattelu, että työttömyys olisi jotenkin työttömien vika.

ILMOITUS

Hän muistutti, että työttömyysturvaan ja osa-aikaeläkkeeseen liittyvät asiat kuuluvat neuvotteluihin, jotka käydään kolmikantaisesti yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

– Pitää olla malttia eikä lähteä huseeraamaan sille kentälle.

Porkkanaksi leikkurin toteuttamiselle Niinistö tarjosi työttömyysturvan korottamista neljällä markalla päivässä. Outi Ojala piti sitä kenkkuiluna.

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajan Janina Anderssonin mielestä Niinistön puheissa oli kiristämisen makua.

– Minusta tämä ei ylipäätään ole oikea tyyli tehdä politiikkaa. Tällainen arvovaltakiista ei auta ketään. Heittämällä jokin riita-asia esiin, saadaan muut asiat menemään pienemmällä melulla, Andersson epäili.