Jussi Joentausta

Näin kysyttiin

Otetaanko kentän näkemykset riittävästi huomioon nyt, kun vasemmistoliitto on hallituksessa?
Koetko saavasi tarpeeksi tietoa päätöksenteon tueksi?
Puoluekokous päätti, että jatkossa puoluevaltuusto valitsee puoluesihteerin. Oliko päätös oikea?
Vasemmistoliiton kannatuskehitys on heikko. Mistä se mielestäsi johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä?

Kansan Uutiset kysyi, vasemmistoliiton puoluevaltuutetut vastasivat.

Vasemmistoliiton puoluevaltuutetut saavansa äänensä kuuluviin puolueessa. Tämä käy ilmi Kansan Uutisten puoluevaltuutetuille tekemän kyselyn vastauksista. 56 puoluevaltuutetusta 35 vastasi kyselyyn.

Puoluevaltuutetut arvioivat, että puoluejohto ottaa jäsenistön näkemykset riittävästi huomioon.

– Viesti on kulkenut molempiin suuntiin, puoluevaltuuston puheenjohtaja Miikka Kortelainen arvioi.

– Jatkossa pyrin tuomaan puoluevaltuuston kokouksiin enemmän dialogisia elementtejä, jotta yhteinen ymmärryksemme asioista lisääntyisi.

– En näe, että ministerimme ja kansanedustajamme olisivat mitenkään kovin eri porukkaa kuin tuo myyttinen kenttä. Sieltä hekin ovat ponnistaneet, ja yhteydet ovat nähdäkseni olemassa edelleen, Helsingin Eliel Kilpelä sanoo.

– Kentällä olevaa substanssiosaamista käytetään hyväksi, Hämeen Juha Hiltunen iloitsee.

Suvi Röntysen, Pohjois-Pohjanmaa, mielestä jokaisella on halutessaan vaikuttamismahdollisuuksia.

– Omat viestini saan kyllä esitettyä, koska minulla on yhteydet sekä ministereihin että useampaan kansanedustajaan henkilökohtaisesti, Heini Liimatainen, Uusimaa, vastaa.

Galia Suarez Katainen, Helsinki, arvioi, että jäsenistön ääni kuuluu erilaisten keskustelu- ja työryhmien kautta.

– Myös somessa herätellään keskustelua ja vastaillaan jäsenistön mieltä askarruttaviin kysymyksiin, hän kehuu.

– Lisäksi paikallisosastot ovat osallistaneet jäseniä muun muassa puolueen tavoiteohjelmien tai piirin vaaliohjelmien tekoon.

– Hallitukseen menosta päätettiin kuulla jäsenistöä, joten siinä mielessä jäsenistö on otettu vahvasti mukaan, Marika Väisänen, Helsinki, arvioi.

Epäyhtenäinen jäsenistö

Toisenlaisiakin kokemuksia tulee esiin. Eija Ailasmaa, Satakunta, kokee, että esimerkiksi hävittäjähankinta-asiassa jäsenistön kantaa ei huomioitu ollenkaan. Lapin Tommi Sauvolaisen mielestä ay-ihmisten ääni on kuin tuuleen huutelua.

Hämeen Hanna Jokinen arvelee, että korona-ajan etänä kokoustaminen on vähentänyt kuulluksi tulemisen tunnetta.

– Kun vapaamuotoinen keskustelu ja verkostoituminen jää vähiin, jää paljon epävirallista kentän tunnelman nuuskimista pois, hän sanoo.

Uudenmaan Antero Eerolalle on syntynyt vaikutelma, että jäsenistön näkemykset ohitetaan.

– Asiat ja kannanotot tuodaan puoluevaltuuston valmiiksi päätettyinä. Mahdollisuudet niiden muuttamiseen ovat vähäisiä. Tähän pitää tulla muutos.

Helsinkiä edustava Mike Pohjola puhuu samasta asiasta.

– Puoluehallituksella ja puoluejohdolla on puoluevaltuuston mandaatti käydä neuvotteluita ja tehdä päätöksiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että puoluehallituksen pitää saada sanella puoluevaltuuston päätöksiä, kuten on tehty joidenkin kannanottojen ja henkilövalintojen kohdalla.

Pohjanmaan Antti Knuuttilan mielestä kentän ääni on ollut vaimea.

– Se voi johtua koronasta tai sitten hallitustyöskentelystä ei ole valittamista.

Elina Vainikainen, Helsinki, pitää kysymystä hankalana, koska jäsenistö ei ole läheskään kaikissa asioissa yhtenäinen.

– Koen kuitenkin, että eduskuntaryhmä on ainakin pyrkinyt kuuntelemaan.

Normaalia hallituksessa oloa

Puoluevaltuutetuista moni ymmärtää, että puolueen oleminen maan hallituksessa vaikuttaa tilanteeseen.

– Vasemmistoliitolle hankalissa hallitusohjelman kirjauksissa ministerit joutuvat harrastamaan kovaa puolustelua omaa kenttää kohtaan, mutta vasemmistoliiton muut kansanedustajat ovat pitäneet myös näistä asioista meteliä, Juha Plath sanoo Keski-Suomesta.

– Kentän näkemyksiä on tärkeintä kuulla siinä vaiheessa, kun hallitukseen menemisestä ja hallitusohjelmasta päätetään, ja tämä on toteutunut, eli vasemmistoliitolla on mielestäni vahva mandaatti hallituksessa, Savo-Karjalaa edustava Joni Orava toteaa.

– Jos ohjelmaa muutetaan tai sitä ei noudateta, on kenttää kuultava siitä, voiko hallituksessa jatkaa ja millä ehdoilla.

– Kenttää kuullaan, ja näkemykset ymmärretään, ja niiden toteuttamiseksi tehdään töitä, mutta joudutaan usein taipumaan kompromisseihin, jotka eivät täysin tyydytä kenttää. Tämä on silti varsin normaalia hallituksessa oloa, Hilkka Haaga, Pohjois-Pohjanmaa, sanoo.

Lisää kyselyjä?

Ideoita kuulemisen kehittämiseksi puoluevaltuutetuilta tuli paljon.

– Olisiko mahdollisuus tehdä useammin kyselyitä isommista asioista jäsenistölle?, Olli Kohonen, Pohjois-Pohjanmaa, kysyy.

Keski-Suomen Irma Hirsjärvellä on lista parannusehdotuksia.

– Puoluevaltuuston keskusteluja tulisi olla paljon enemmän, kuntapoliittinen verkosto on täysin alikäytetty, vasemmistoyhteisön osaamisen käyttämistä voisi vielä paljon lisätä, vaikka se on ilahduttavasti noussut, hän luettelee toiveitaan.

Savo-Karjalan Kaisa Korhosen mielestä on välillä on vaikea pysyä ajan tasalla.

– Kasvokkain kohtaamisten puute vaikuttaa puolueen yhtenäisyyteen ja spontaaniin tiedonkulkuun, hän arvioi.

– Puoluevaltuuston roolia pitää kirkastaa. Sinänsä valtuusto päättää itse omalla aktiivisuudellaan, että minkälaisen roolin se haluaa ottaa, Mira-Veera Auer, Helsinki, sanoo.

Tietoa tulee

Puoluevaltuutetut kokevat pääsääntöisesti saavansa riittävästi tietoa päätöksentekonsa tueksi. Tilanteen arvioidaan parantuneen tältä osin viime vuosina.

– Sanoisin, että omaksumiskykyni rajat ovat olennaisemmat kuin informaation määrä, Eliel Kilpelä kommentoi.

– Erityisesti haluan kiittää kuntavaaliehdokkaiden hyväksi tehtyjä ohjeita ja materiaaleja, Heini Liimatainen kiittää.

– Olen aika reipas itse kysymään ja esimerkiksi ministerimme ovat helposti lähestyttäviä, joten tarvittaessa uskaltaa kysyä jopa heiltä suoraan asioita, Hanna Jokinen sanoo.

– Tietoa on saatavilla erityisesti silloin, kun sitä pyytää, Noora Tapio sanoo.

Galia Suarrez Katainen on kokenut, että puolueessa innostetaan osallistumaan puolueen erilaisiin kursseihin ja webinaareihin.

– Lisäksi tutkielmia ja raportteja tehdään tärkeistä yhteiskunnallisista teemoista.

Vain neljä vastanneista oli tyytymätön tiedonsaantiin.

– Monia päätöksiä ajetaan jonkin pienen porukan näkökannan mukaan, Tommi Sauvolainen perustelee.

– Toki puoluehallituksen kokouksista tulee summaukset, mutta koen hallituksen toimien kuitenkin olevan hiukan varjon peitossa. Toivon, että siellä keskitytään oikeisiin asioihin, eikä resursseja tuhlata kunnallispolitiikan koukeroihin, puoluevaltuuston yleisjäsen Roy Pietilä sanoo.

Mitä puoluehallituksessa tapahtuu?

Tyytyväisetkin löytävät parantamisen varaa.

Tatu Ahponen, Pirkanmaa, kaipaa välillä selkeämpää viestintää hallituspolitiikan onnistumisista ja epäonnistumisista. Vesa Plath toivoo enemmän tietoa puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän linjauksista. Joni Orava valittelee sitä, että puoluehallituksen kokouspöytäkirjoja ei jaeta missään.

– Valtuuston olisi hyvä tietää tarkemmin, mitä puoluehallituksessa tapahtuu. Toki kooste päätöksistäkin on hyvä olla. Mutta nyt ei edes tiedä, minkälainen kokoonpano puoluehallituksessa milloinkin on, ja mikä on kenenkin kontribuutio, hän perustelee.

– Puoluevaltuustossa on pidetty esimerkiksi korona-asioista katsauksia, jotka jokainen on voinut lukea lehdistä. Puoluevaltuusto tarvitsee poliittisesta tilanteesta muutakin tietoa kuin sitä, joka on jo mediassa, Antero Eerola hämmästelee.

Heini Liimatainen pitää tärkeänä lisätä kuntien välistä vuoropuhelua ja nostaa keskusteluun yhteisiä linjauksia, joita soveltaa paikallistasolla tehtäviin päätöksiin. Jorma Rand on tyytyväinen, mutta kehottaa huomaamaan, että kunnat ovat erilaisia taloudellisesti ja päätöksenteko tavat ovat erilaisia.

Iso kuva kadoksissa

Vasemmistoliiton jämähtäneestä kannatuskehityksestä puoluevaltuutetuilla oli paljon sanottavaa. Viime aikojen kannatusmittaukset ovat näyttäneet noin kahdeksaa prosenttia.

– Kaiken järjen mukaan kannatuksen pitäisi kohentua, koska monet ihmisryhmät kuitenkin ajattelevat samoin kuin me. Mutta silti niin vaan ei käy, Kaisa Korhonen ihmettelee.

– Syy on liiallinen performatiivinen radikalismi, ja toisaalta muuten kyvyttömyys erottautua vihreistä ja demareista tavalla, joka saisi ihmisen äänestämään meitä. Tulisi keskittyä enemmän arkipäivän asioihin, jotka puhuttelevat laajoja kansan joukkoja, etenkin palvelu- ja työelämäkysymyksiin, Tatu Ahponen analysoi.

– Vasemmistoliitto on onnistunut säilyttämään kannatuksensa ilman suuria heilahteluita, mikä on äärimmäisen hyvä, Noora Tapio huomauttaa.

Galia Suarez Katainen muistuttaa työn muutoksesta.

– Yksi olennainen syy tilanteeseen on elinkeinojen häviäminen pikkupaikkakunnissa sekä työn murros, ja näistä johtuva epävarmuus, joka näkyy työpaikkojen hupenemisena ja elinolosuhteiden huonontumisena. Vihapuhe on myös nostanut kynnystä osallistua.

Helsinkiä edustava Kirsi Pihlaja arvelee heikon kannatuskehityksen johtuvat siitä, että puolue kantaa hallitusvastuuta.

– Lisäksi koronatoimien vuoksi ei ole pystytty toteuttamaan hallitusohjelmaa kuten oli suunniteltu, hän sanoo.

– Elämme journalismin rappiokautta, joten ei ole ihme, että äänestäjien on vaikea hahmottaa yhteiskunnan ongelmia ja voimasuhteita oikein, Mike Pohjola sanoo.

– Meillä on liian monta näkökantaa, joista lähes jokainen on kannattajansa mielestä se kaikkein tärkein asia. Lisäksi suuri yleisö kokee meidät teollisuusvastaiseksi, eli sotkeudumme lillukanvarsiin ja meillä hämärtyy se iso kuva, jonka pitäisi olla työ ja toimeentulo, tasa-arvo, yhdenvertainen kohtelu ja heikommista huolehtiminen, Tommi Sauvolainen toteaa.

Jussi Joentausta

– Vastuullista pienituloisten ja ympäristön puolustamista tekemällä voimme nostaa myös kannatusta. Ei tarvitse rähjätä, vaan osoittaa se, että saamme asioita aikaan aidosti, Olli Kohonen uskoo.

Suvi Röntysen lääke olisi lisätä entisestään tiedotusta omille jäsenille.

– Mitä enemmän jäsenillä on asioista tietoa, sen enemmän me aktiivit voimme korjata vääriä tietoja, hän sanoo.

Hanna Jokinen kaipaa positiivista populismia.

– Menemme hyvin asiat edellä ja olemme kyllä kovia tekemään työtä, ja sillä välin, kun muut räksyttävät välillä räksyttämisen ilostakin, vasemmisto käyttää aikaa oikeiden asioiden hoitoon. Se vaan ei välttämättä tavallisen ihmisin silmissä ole hohdokasta.

Uusia jäseniä

Hyvää on se, että puolueeseen on liittynyt ennätysmäärä uusia jäseniä. Suurten kaupunkien puoluevaltuutetut huomauttavat, että heidän kotikaupungeissaan kannatuskin on kasvanut viime vuosina.

– Uudet jäsenet ovat tulleet lähinnä kaupungista. Paljon työtä pitäisi tehdä kaupunkikeskustojen ulkopuolella, Vesa Plath sanoo.

”Pitää vain hyväksyä se, että vahvasti vasemmistolaisia ihmisiä ei ole kuin tämän verran”.

– Isoissa kaupungeissa kannatus on hyvällä tasolla, ehdokaslistat aina täysiä ja paljon eri-ikäisiä aktiiveja. Toisaalta sitten on paikkakuntia, joissa toimintaa on hyvin vähän tai ei lainkaan. Alueelliseen kattavuuteen pitäisi satsata, Elina Vainikainen uskoo.

– Nuoria näkyviä hahmoja ja nuorille mieluista toimintaa tarvitaan lisää myös pienemmille paikkakunnille. Puolue kasvaa ainoastaan houkuttelemalla uusia sukupolvia mukaan.

Heidi Haatajaa, Pohjois-Pohjanmaa, kannatuksen taso ei häiritse.

– Itse pidän siitä, että vasemmistoliitto on niin sanottu kymmenen prosentin puolue. Olemme pieni ja ketterä. Pitää vain hyväksyä se, että vahvasti vasemmistolaisia ihmisiä ei ole kuin tämän verran.

Vanhat haamut

Kaisa Korhonen kertoo, että pienen paikkakunnan näkökulmasta katsoen vanhoja ennakkoluuloja on edelleen vasemmistolaisuutta kohtaan.

– Ne hälvenevät hitaasti. Asiaan voi myös vaikuttaa se, että pienen ryhmän vaikutusmahdollisuuksiin tai läpimenomahdollisuuksiin ei uskota, ja siksi mieluummin äänestetään isomman ryhmän ehdokasta.

– Ongelma on mielikuvissa. Puolue yhdistetään edelleen kommunismiin ja Neuvostoliittoon, ja sitä halveksutaan syyttä kategorisesti, Joni Orava komppaa

– Muut ovat omineet vuosikymmenien aikana ajamamme hyvinvointivaltion peruselementit itselleen, ikävä kyllä, Satakunnan Petri Salminen pohtii.

– Kaikki edustavat samoja asioita mediassa. Tarvitsemme uusia avauksia, jotka todella kiinnostavat kansalaisia puolueesta riippumatta.

– Monet ihmiset luulevat vasemmistoliittolaisia kommunisteiksi. Siitä ennakkoluulosta pitäisi päästä eroon. Toinen ongelma on myös se, että ihmiset eivät aina näe sitä, mitä eroa on vasemmistoliitolla ja vihreillä, tai vasemmistoliitolla ja demareilla. On helpompi kannattaa vihreitä tai demareita kuin vasemmistoliittoa, sanoo Elina Nykyri, Uusimaa.

– Halutaan olla voittajan puolella, ja isompien puolueiden mahdollisuudet vaikuttaa kiistatta ovat paremmat. Ay-liikkeen järjestäytymisasteen heikkenemisellä ja aktiivien määrän laskulla oma osansa, puoluevaltuuston toinen varapuheenjohtaja Hanna Rokkanen toteaa.

– Meidän asialinjallamme ja tosiasioihin perustamisellamme ei ole tilaa tässä totuuden jälkeisessä ajassa, ja ainakin minulle on mahdoton tehdä politiikkaa valehdellen.

– Uskon, että vasemmistoliitto nähdään edelleen erittäin idealistisena puolueena, jonka kannattamista pidetään isona asiana, Roy Pietiä sanoo.

– Meidän tulee vahvistaa sanomamme arkista aspektia ja uskaltaa myös olla hiukan enemmän tunteisiin vetoavia populisteja. Vaikka olemmekin nyt hallituksessa, tulisi meidän olla tavallaan vallanpitäjiä – eli meitä – vastaan.– Vasemmiston mielletään olevan yrittäjävastainen puolue, Heini Liimatainen sanoo.

Aaro Granroth perää jämerämpää rauhan ja työn puolustamista näennäisvihreyden tilalle.

Antti Knuuttila näkee kuitenkin toivoa.

– Korona-kriisi on lisännyt ymmärrystä valtiokeskeisen ohjauksen välttämättömyydestä ja toimintamalleista. Sen perusteella voisi ajatella, että Vasemmistoliitto voidaan tulevaisuudessa nähdä hyvinkin varteenotettavana vaihtoehtona, kun yleinen mielipide etsii uutta valtionhoitaja puoluetta.

Pitää uskoa itseensä

Kaisa Korhonen painottaa sitä, että pitää itse uskoa asiaansa, toisiinsa ja itseensä.

– Pitää pitää niin mielenkiintoista keskustelua ja hyvää menoa yllä, että itse viihdymme, innostumme ja jaksamme. Politiikan tulee olla tavalla tai toisella palkitsevaa. Vain silloin muut voivat innostua mukaan. Meidän pitää olla aloitteellisia, perusteellisia ja loputtoman sinnikkäitä. Pitää olla hauskoja ja hyväntahtoisia, lisäksi aitoja ja armollisia ja huumorintajuisia. Olla tosissaan, muttei tosikkoja.

Antero Eerola muistuttaa siitä, että vasemmistoliiton kannatus nousee aina silloin, kun se on esillä.

– Kun puolue on näkymätön, kannatuskin laskee.

”Vasemmistoliitto on muutosvoima, ei valtionhoitajapuolue”.

Hän kehottaa tuomaan enemmän esiin omia tavoitteita myös hallituksessa.

– Muuten uhkana on jääminen muiden puolueiden jalkoihin. Vasemmistoliitto on muutosvoima, ei valtionhoitajapuolue.

– Puolueen tulee olla aito kansanliike, jossa ihmiset saavat olla tekemässä yhteiskunnallista muutosta. Tämä ei ole yksilösuoritus, vaan parempaa yhteiskuntaa rakennetaan yhdessä, Marika Väisänen sanoo.

Viestinnässä moni näkee kehittämisen varaa.

– Viestinnässä olemme monesti vähän jäljessä, kun reagoimme muiden puolueiden tekemisiin sen sijaan, että toisimme omat kantamme ja ehdotuksemme selkeästi ja sinnikkäästi esiin, Lapin Anni Ahlakorpi pohtii.

– Vasemmistoliiton tulisi puhua enemmän selkokielellä. Puolueen moninaisuus tulisi tuoda esille, Uudenmaan Chau Nguyen sanoo.

Näin kysyttiin

Otetaanko kentän näkemykset riittävästi huomioon nyt, kun vasemmistoliitto on hallituksessa?
Koetko saavasi tarpeeksi tietoa päätöksenteon tueksi?
Puoluekokous päätti, että jatkossa puoluevaltuusto valitsee puoluesihteerin. Oliko päätös oikea?
Vasemmistoliiton kannatuskehitys on heikko. Mistä se mielestäsi johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä?