IPS/Jorge Luis Baños

Kuubalainen maanviljelijä José Antonio Casimiro löysi ikivanhasta vesikylvötekniikasta mahdollisuuden vastata sekä tilansa vedentarpeeseen että ilmastokriisin jatkuvasti ilmeisemmiksi käyviin vaikutuksiin.

Casimiro perheineen on soveltanut kymmenen hehtaarin tilallaan kestävän kehityksen menetelmiä 28 vuotta. Yksi heidän käyttämistään tekniikoista on vesikylväminen, jota on sovellettu satoja vuosia eteläisen Espanjan vuoristoissa ja Etelä-Amerikan Andeilla. Vesikylvöllä pyritään vähentämään sadeveden valumista jokiin ja meriin ja säilyttämään sitä ihmisten, maanviljelyn ja karjan tarpeisiin.

– Olemme mukauttaneet tekniikan tilanteeseemme sopivaksi. Rakennamme vedelle esteitä niin paljon kuin pystymme. Pyrimme siihen, että mahdollisimman pieni osa sateesta valuu suoraan maan pinnalle ja mahdollisimman suuri osa siitä imeytyy maahan siellä, missä haluamme sen imeytyvän, Casimiro selittää.

Vesikylvötekniikassa rakennetaan matalia ojia ja patoja. Niiden avulla hidastetaan veden kulkua, ohjataan sen valumista, edistetään sen imeytymistä maaperään ja suodattumista säiliöihin myöhempää käyttöä varten.

Permakulttuurinen mallitila

Casimiron perheen tila Finca del Medio sijaitsee keskellä kapeaa ja pituudeltaan vain 1 200 kilometrin mittaista saarivaltiota. Kun Casimiro, hänen vaimonsa Mileidy Rodríguez ja heidän lapsensa vuonna 1993 päättivät asettua pysyvästi Casimiron isovanhempien maatilalle, tila oli ränsistynyt, maaperä köyhtynyttä, maasto epätasaista ja aitaamatonta.

ILMOITUS

Kekseliäisyyttä ja silkkaa päättäväisyyttään hyödyntämällä perhe on kehittänyt työkaluja, joiden avulla se on omavarainen ja tuottaa riisin ja papujen lisäksi tarvitsemansa mukulakasvit, vihannekset, maidon, kananmunat, hunajan, lihan, kalan ja yli kolmeakymmentä eri lajista hedelmää.

Myös Casimiro-Rodiguezin perheen uusi sukupolvi on mukana ruuantuotannossa. He ovat onnistuneet muuttamaan tilan agroekologiseksi ja permakulttuuriseksi mallitilaksi. Tilalla opetetaan myös hyviä maatalous- ja ympäristökäytäntöjä.

Ennen covid-19 -pandemian puhkeamista Finca del Mediossa vieraili turisteja opastetuilla kierroksilla, joiden aikana he saattoivat olla suoraan tekemisissä viljelmien ja eläinten kanssa, uida vesialtaissa, kokeilla luomuruokia ja oppia, miten maatilaa hoidetaan.

Vettä riittää naapurinkin kaivoon

Casimiron mukaan viime viikkoina on satanut noin 200 millimetriä, eikä vesi ole tilalta loppumassa.

– Meillä on pieni vesisäiliö, joka vetää 54 000 kuutiometriä vettä, sekä pieniä patoja, joihin kertyy tuhansia kuutiometrejä hitaasti maahan imeytyvää vettä.

Hänen mukaansa imeytyvä vesi ei hyödytä vain heidän tilaansa.

– Naapuritilan viljelijän ei ole tarvinnut kantaa vettä kaukaa sen jälkeen, kun me aloimme käyttää tätä tekniikka. Hänenkin kaivossaan on nyt vettä vuoden ympäri, Casimiro sanoo.

Finca del Mediossa osa sadevedestä kerätään pääosin kotitalouskäyttöön, kuten peseytymiseen ja siivoamiseen. Pumppujärjestelmä, jonka avulla vesi nostetaan säiliöistä, toimii aurinko- ja tuulienergialla sekä hydraulisella paineella.

– Meillä on yli 100 000 litraa vettä tankeissa, altaissa ja muissa säilöissä, joista se kanavoidaan eteen päin painovoimaa hyväksikäyttäen.

Casimiron mielestä hankkeita, joilla pyritään keräämään, säästämään ja kierrättämään sadevettä, tulisi kannustaa.

Elämää ilmastokriisissä

Ilmastonmuutos ei ole pikku juttu maassa, joka sijaitsee Karibian suurimalla saarella ja jonka pitkän ja kapean muodon vuoksi joet ovat lyhyitä ja matalia. Ne ovat riippuvaisia sateista, joita saadaan todennäköisimmin toukokuusta lokakuulle kestävän sadekauden ja trooppisten syklonien aikana.

Vuodesta 2014 vuoteen 2017 maassa vallitsi pahin kuivuus 115 vuoteen. Se vaikutus ulottui 70 prosenttille Kuuban maa-alueesta.

Vuoden keskimääräinen sademäärä on 1 330 mm. Monet tutkimukset ennustavat, että Kuuban ilmasto muuttuu kuivemmaksi, lämpötilat nousevat ja kuivuudet pahenevat. Vuoteen 2100 mennessä veden saatavuuden ennustetaan vähenevän yli 35 prosentilla.

– Kuivuus on yksi nykyisistä ilmaston ääri-ilmiöistä ja se vaatii tutkimusta, seurantaa, innovaatioita ja arviointia, sanoo tiede-, teknologia- ja ympäristöministeri Elba Rosa Pérez.

Monessa Kuuban viidestätoista maakunnassa sateet eivät riitä, vaikka eletään keskellä sadekautta.

Joulukuusta huhtikuuhun sademäärä oli vain 54 prosenttia keskimääräisestä. Se luokitellaan ”vakavaksi kuivuudeksi”, selittää Antonio Rodriguez Kansallisesta vesiresurssi-instituutista.

Viranomaisten mukaan vain noin 25 prosentilla kokonaisvetoisuudestaan täyttyneet padot ovat kriittisimmillään pääkaupungissa, jossa asuu 2,2 miljoonaa Kuuban 11,2 miljoonasta asukkaasta.

– Meidän pitäisi kerätä sadevesi käyttöön tarkemmin. Se on hyvää vettä peseytymiseen ja siivoamiseen. Muistan lapsuudestani, miten monen talon katolla oli kouruja, joiden avulla kerättiin vettä tankkeihin ja myöhemmin käytettäväksi. Se tapa on unohtunut, sanoo Holguín kaupungin iäkäs asukas Asunción Batista.

Parempaan vedenkäyttöön

Kuuban vedenvarastointikapasiteetti on yhteensä yli yhdeksän miljardia kuutiometriä. Se on jaettu 240 vesivarastoon, jotka yhdessä vedenpuhdistuslaitosten kanssa takaavat juomaveden saannin 95 prosentille asukkaista, teollisuudelle ja maataloudelle.

Viime vuosina hallitus on yhdessä kansainvälisten rahoittajien kanssa pyrkinyt laajentamaan ja nykyaikaistamaan vesi-infrastruktuuria.

Vettä siirretään yli kymmenessä järjestelmässä, joiden suunnittelussa on tavoitteena kontrolloida mahdollisia tulvia ja ohjata vettä syrjäseuduille maataloustuotannon tarpeisiin ja turistikohteisiin.

Vedestä 42 prosenttia menee silti edelleen hukkaan, koska vanhenevat putket vuotavat, osoittavat viralliset tilastot.

– Maatalouspolitiikka, joka stimuloisi ja tukisi maanviljelijöiden vesikylvöä voisi olla eduksi koko maalle ja syrjäseutujen perheille, José Antonio Casimiro sanoo.

Hän painottaa, että viljelijät ovat kyllä perillä ilmastokriisistä, mutta siihen varautumisen kustannukset menevät usein yli heidän maksukykynsä.

Strategia, jossa panostetaan ja rohkaistaan sadeveden keräilyyn ja veden järkevään käyttöön voi helpottaa veden saatavuutta alueilla, joilla sen puute voi olla totta jo lähitulevaisuudessa.

Englanninkielinen versio