Hävityn sodan jälkeen, 40-luvun puolivälin vuosina Suomessa toteutettiin armeijan johdon määräyksestä asekätkentäoperaatio. Rintamakäytöstä luovutettavia aseita vietiin varikoiden sijasta kätköihin eri puolilla maata. Uuden vallan vastustajat halusivat aseiden hajasijoituksella turvata mahdollisuudet sissisodankäyntiin, jos Neuvostoliitto miehittäisi maan.

Joonas Konstigin vakoilutrilleri Viimeinen kaatunut kertoo siitä mitä operaation paljastuminen sai aikaan.

Viimeinen kaatunut jatkaa Konstigin Vaaran vuodet -trillerissä aloittamaa tarinaa Suomen kohtalon vuosista. Molemmissa teoksissa kuvataan maan vainoharhaista ja salaliittoteorioiden täyttämää ilmapiiriä, ja kirjoittajan mukaan ne pohjautuvat tositapahtumiin.

Maan poliittisen tilanteen muutos pakotti entistä valtaa kannattaneita avainhenkilöitä (mm. armeijan tiedustelutehtävissä toimineita) hakeutumaan maanpakoon Ruotsiin. Yli 700 ihmisen tiedetään evakuoituneen sinne Neuvostoliiton miehitysvallan alla. Kotimaahan jääminen olisi merkinnyt joutumista syytteenalaiseksi ja vankilatuomioita. Tässä on sitä tosiasiapohjaa.

Vaaran vuodet -teoksessa etsivänä entisen vallan joukoissa toiminut Aarne Salo joutui liittymään englantilaisen vaimonsa kanssa Tukholmaan maanpakoon paenneiden ”stellisteiksi” kutsuttujen joukkoon. ”Stellistit”-nimitys tulee operaatio Stella Polariksesta. Se oli puolestaan operaatio, jolla pyrittiin turvaamaan Suomen armeijan tiedustelutoiminta jos Neuvostoliitto miehittää Suomen.

ILMOITUS

Tukholmaankin paenneille kiirii tieto heidän aseveljiensä, kätkentään syylliseksi epäiltyjen pidätyksistä ja operaatiota uhkaavasta ”tietovuodosta”. Armeijan päämajasta on anastettu ”lakanaksi” kutsuttu pöytäkirja, josta löytyy tiedot hajasijoitusoperaatiosta, kaikista sissisodankäyntiä varten varastoiduista asekätköistä. ”Lakanan” paljastuminen merkitsisi operaation purkautumista ja tuhansien pidätysten aaltoa. ”Lakanan” anastaja, erotettu majuri, uhkaa kavaltaa sen, ellei saa miljoonan markan ”löytöpalkkiota”.

Entisenä kaukopartiomiehenä ja aatteen miehenä Salon osalle lankesi kunniatehtävä; lähtö pelastamaan mitä pelastettavissa oli. Se merkitsi vaiherikasta matkaa kohteena Ilomantsin rajan läheiset takamaat, jossa petturin ja ”lakanan” oli saatu tietää olevan löydettävissä. Se, että Salo joutuu ottamaan mukaansa raskaana oleva, Tukholmaan jäämään kieltäytyvä vaimonsa tuo matkaan ison joukon extradramatiikkaa.

Suomi on valvontakomission komennossa, mutta siitä ei ole estämään entisen vallan koneistoa turvaamasta pariskunnan pääsyä perille, romaanin varsinaiselle tapahtumapaikalle. Saatuaan vakoojapariskunnan perille jättää kirjoittaja romaania varten lukemansa tausta-aineiston (yllättävän pitkälle jatkuneen) seuraamisen. Hän antaa kerronnassa luovuudelleen luvan kukkia eli kirjassa saa vallan tosi toiminta, fiktiosellainen. ”Lakanan” sijainti alkaa selvitä melko vaivattomasti, kiitos tienoilta löytyvien samanmielisten. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Salo pääsisi noin vain siihen käsiksi. ”Lakanan” anastaja on tosissaan, eikä ole helppo vastus.

Ennen kahta vakoiluromaaniaan nykyajasta useita teoksia kirjoittanut Joonas Konstig onnistuu vaihdoksessaan historian saralle kohtalaisesti. Kiitosta saa pyrkimys tarkkaan ajankuvaukseen, henkilöhahmoja myöten. Tapahtuneiden ja todeksi tiedettävien käänteiden käyttö historiakirjojen juonissa kertoo, että Konstig hallitsee aihealueensa taustatiedot. Tuossa tarkkuudessa on kuitenkin toinenkin puoli. Noin tunnollinen tukeutuminen asekätkentäjutusta julkaistuihin tietokirjoihin vähän häiritsee.

Kovasti kiinnostaisi myös tietää, onko romaanihahmojen joukossa todellisia, oikeasti eläneitä esikuvia. Onko esimerkiksi päähenkilö Aarne Salolla esikuva?

Joonas Konstig: Viimeinen kaatunut. 272 s. WSOY