All Over Pres

Kirjat

Käsitys rotupuhtaudesta on näennäistieteellinen ja epähistoriallinen. Mikään kansa ei säily pitkään muuttumattomana eikä mikään valtakunta, kulttuuri tai kansakunta ole ollut läheskään pysyvä.

Rotu on olemassa, sanoo brittiläinen geenitutkija Adam Rutherford kirjassaan Vastaväitteitä rasisteille.

Rotu on olemassa siinä mielessä, että se on sosiaalinen rakennelma. Sille on jopa biologista perustaa: ihmiset voi jaotella karkeasti fyysisten ominaisuuksien – kuten ihonvärin tai ulkomuodon – mukaan, ja ne riippuvat suurelta osin geeneistä. Ryhmään kuuluvat muistuttavat geneettisesti enemmän toisiaan kuin ryhmän ulkopuolisia.

Jo lähes 50 vuotta on kuitenkin tiedetty, että suurin osa geneettisistä eroista on perinteisesti ymmärrettyjen rotujen sisällä eikä niiden välillä, toteaa Rutherford. Hän käyttää Richard Dawkinsin käsitettä ”epäjatkuvan mielen tyrannia”: koska meillä on taipumus luokitella asioita, emme huomaa jatkuvuutta. Klassisesti rotuja erottavana ominaisuutena pidetty ihonväri ei ole lokeroitavissa, vaan se on jatkumo.

Siniset silmät ja punapäisyys

Monet meistä muistavat koulussa opetetun, että sinisiä ja ruskeita silmiä koodaa saman geenin eri versio. Lapsen olisi perittävä siniset silmät tuottava versio molemmilta vanhemmiltaan, muuten hän saa ruskeat silmät.

Nyttemmin kuitenkin tiedetään, että ainakin kymmenen geeniä vaikuttaa silmien väriin. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella voi olla minkä väriset silmät tahansa riippumatta vanhempien silmien väristä.

ILMOITUS

Vielä joulukuuhun 2018 saakka luultiin, että myös punapäisyys on väistyvä ominaisuus, johon tarvitaan sama geeniversio molemmilta vanhemmilta. Nyt tiedetään, että hiusten väriin vaikuttaa lähes 200 geeniä.

Rutherfordin kirja pohjautuu tuoreisiin tietoihin viime vuosikymmeninä nopein harppauksin edistyneestä geenitutkimuksesta.

Silmien väri ja punapäisyys ovat esimerkkejä siitä, miten aiemmin ajateltiin yhden geenin määräävän yhtä ominaisuutta. Nyt tiedetään, että geenillä on monta tehtävää sen mukaan, missä ja milloin sitä tarvitaan. Yleensä useat geenit vaikuttavat tiettyyn ominaisuuteen, ja geenien vaikutus riippuu toisista geeneistä.

Olennaista rasismin kannalta on se, että edellä sanottu pätee myös ihon pigmentointiin eli ihonväriin.

Rotujen erot pinnallisia

Ihmisten ominaisuuksien vaihtelu on todellista. Evoluutiosta johtuvat paikalliset sopeumat selittävät monia nykyisissä populaatioissa nähtäviä fyysisiä eroja, mutta eivät kaikkia.

Ihmisistä ja populaatioista voidaan muodostaa väljiä maantieteellisiä ryhmiä geneettisten tunnusmerkkien perusteella, mutta rajat ovat Rutherfordin mukaan epämääräisiä ja limittäisiä.

Luonnonvalinta vaikuttaa ihonväriin eri leveysasteilla, mutta ei määrää samalla leveysasteella näkyviä eroja: iho ei ole yhtä tumma jokaisella päiväntasaajan lähellä elävällä.

Vaikka ihonväri on näkyvin ihmisten välinen ero, se vastaa erittäin huonosti ihmisten ja populaatioiden yhtäläisyyksien ja erojen kokonaismäärää. Rotujen erot ovat pinnallisia.

Afrikassa on enemmän geneettistä monimuotoisuutta kuin muualla maailmassa. Afrikkalaisten välillä on paljon enemmän geneettisiä eroja kuin afrikkalaisten ja maailman muiden ihmisten välillä. Kaksi eri heimoihin kuuluvaa Etelä-Afrikan san-kansan jäsentä poikkeaa geeneiltään enemmän toisistaan kuin britit, srilankalaiset tai maorit toisistaan, toteaa Rutherford.

Yksi kiintoisa esimerkki on sirppisoluanemia, jota pidetään usein mustille ominaisena ja siten todisteena rodun perustumisesta biologiaan. Näin ei kuitenkaan ole.

Sirppisoluanemian kantajuus nimittäin suojaa malariatartunnalta. Sirppisoluanemian levinneisyys ei vastaa etnisyyttä vaan malarian maantieteellistä jakautumaa, koska ne ovat kehittyneet rinnakkain. Sirppisoluanemiaa on paljon niillä, joiden sukujuuret ovat Afrikan keskiosissa, mutta myös muilla maailman malaria-alueilla kuten Kreikassa, Turkissa, Lähi-idässä ja Intiassa.

Rotupuhtauden myytti

Viime aikoina rasismi on ollut näkyvämpää kuin aikoihin. Enemmän tai vähemmän peitellysti puhutaan jälleen myös rotupuhtaudesta. Tähän liittyy kiistely siitä, kenellä on oikeus asua milläkin maantieteellisellä alueella.

Rutherfordin mukaan käsitys rotupuhtaudesta on näennäistieteellinen ja epähistoriallinen. Mikään kansa ei säily pitkään muuttumattomana eikä mikään valtakunta, kulttuuri tai kansakunta ole ollut läheskään pysyvä.

Historia on ollut geneettisen aineksen taukoamatonta vaihtumista.

Ihmisten muuttoliike ei ole vain nykyajan ilmiö, eivätkä ihmisyhteisöt ennenkään olleet eristyksissä. Historia on ollut ihmisten muuttoa pitkien matkojen taakse ja geneettisen aineksen taukoamatonta vaihtumista. Nykyinen väestörakenne ei välttämättä kuvasta esivanhempien populaatioiden tarkkaa sijaintia.

Rutherford käsittelee kirjassaan myös kysymyksiä urheilumenestykseen sekä älykkyyteen liitetyistä rotukäsityksistä. Hän perustelee, miksi populaatioiden väliset akateemisten, älyllisten, musiikillisten tai urheilusaavutusten erot eivät johdu geeneistä, vaan ensisijaisesti kulttuurisesta taustasta.

Ja sekin on tutkittu, ettei peniksen pituus tai ympärysmitta korreloi minkään populaation, rotuluokan tai etnisyyden kanssa.

Adam Rutherford: Vastaväitteitä rasisteille – Ihmisrotujen historia, tiede ja todellisuus. Suom. Veli-Pekka Ketola. Bazar 2021. 206 sivua.