Opetusministerin työhuoneessa istuu tyytyväinen ihminen. Jussi Saramon puolen vuoden pätkä opetusministerinä päättyi virallisesti kesäkuun lopussa, kun Li Andersson palasi ennalta sovitun mukaisesti opetusministeriksi.
Ministeriajan kovimmasta paikasta on melkein turha kysyä. Puoliväliriihi Säätytalolla muuttui huhtikuussa hallituskriisiksi, kun keskusta ajoi neuvottelut kriisiin.
– Silloin kun minut tähän valittiin, taisin sanoa kaikissa haastatteluissa, että odotan, että kehysriihestä tulee vaikea. Kieltämättä siitä tuli, mutta en ehkä odottanut ihan näin vaikeaa. Säätytalolla yksi puolue päätti vetää liinat kiinni, ja siitä tuli millainen tuli, Saramo sanoo.
”Joko voi yhdistää kuntia tai kouluja.”
Säätytalon tapahtumia on turha sen enempää kerrata, koska ne on kerrottu monta kertaa aiemmin. Annetaan Saramon kuitenkin vielä linjata, että puoliväliriihen lopputulokseen voi lopulta olla tyytyväinen – yhdellä poikkeuksella ja varauksella.
– Meidän kannaltamme lopputulos on tosi hyvä lukuun ottamatta 370 miljoonan leikkausta vuodelle 2023, emme halunneet leikata lainkaan. Myös päätettyjen lisätyöllisyystoimien kanssa on oltava tarkkana. Meille työllistäminen tarkoittaa ensisijaisesti työssäkäynnin mahdollistamista ja oikeistopuolueille työttömyydestä rankaisemista, jota me emme hyväksy.
Tärkein uudistus etenee
Nykyisen hallituksen yksi päätavoitteista hyväksyttiin juuri ennen kuin Saramo aloitti opetusministerinä. Eduskunta äänesti oppivelvollisuuden laajentamisen puolesta joulukuun puolivälissä. Sen myötä toinen aste muuttui kokonaan maksuttomaksi ja oppivelvollisuus nousi 18 ikävuoteen.
– Oppivelvollisuuden toimeenpano näyttää etenevän hyvin myös niissä kunnissa, joissa oltiin enemmän jarrupuolella jossain vaiheessa. Niistä on tullut palautetta, että valmistelut etenevät hyvin. Koronan jälkeisessä ajassa on todella tärkeää, että jokaisesta nuoresta pidetään kiinni.
Jarrupuoli ei ole täysin vieläkään hiljentynyt. Useammasta suunnasta kuului viestiä, että oppivelvollisuuden laajentamista olisi pitänyt vähintään lykätä koronakriisin vuoksi. Hallitus piti kuitenkin kiinni, että uudistus toteutetaan ajallaan.
– Kuntien kanta on ihmisten kantoja. Meillä on oikeistolaisia kuntapoliitikkoja ja kaupunginjohtajia ja on vasemmistolaisia. On vieläkin tahoja, jotka pitävät sitä huonona. Uskon, että kymmenen vuoden päästä kukaan ei enää vastusta.
– Sille käy vähän kuin peruskoululle. Kymmenen vuoden päästä ajatellaan, että onpas omituista, että alaikäiset ovat joskus joutuneet maksamaan opiskelustaan, Saramo sanoo.
Yhteiskunnallisia uudistuksia vastustavia konservatiiveja löytyy Saramon mukaan aina. Hän huomauttaa, että uudistus voi itse asiassa auttaa kouluja parantaa oppimateriaaleja. Saramo mainitsee tästä esimerkkinä yhden käymänsä keskustelun.
– Nyt kun kunta tekee keskitetysti ostot, se maksaa jopa puolet vähemmän kuin mitä materiaalit maksoivat, kun ne ostettiin itse. Tässähän häviäjänä ovat vain kustantajat.
Saramo pitää ylimitoitettuna myös huolta, joka on liitetty pienempien paikkakuntien lukioihin. Niillä on ennen uudistusta ollut kilpailuvalttina muun muassa se, että jotkut ovat tarjonneet oppilaille ilmaiset opiskeluvälineet kuten tietokoneet.
– Nyt heille jää raha ylimääräisenä. He voivat käyttää sen muilla tavoin parantamaan opetuksen laatua ja houkuttavuutta.
Samalla Saramo lähettää terveisiä uusille kuntapäättäjille, jotka pian aloittavat valtuustotyönsä.
– Aiemmin kun opiskelija on pudonnut pois koulusta, heidät on syrjäytetty sillä. Nyt kunnan pitää osoittaa jokaiselle nuorelle paikka.
– Tämä on sellainen paikka, johon sijoittaminen kannattaa, vaikka siihen voisi laittaa todella paljon rahaa. Miten meillä on ollut varaa jättää näitä nuoria heitteille, Saramo kysyy.
Kouluverkosto paineessa
Tulevat kuntapäättäjät pääsevät tai joutuvat painimaan myös toisen opetukseen liittyvän asian kanssa. Se liittyy Suomea ravistelevaan muutokseen, jossa väestö pakkautuu muutamille seuduille. Joissakin paikoissa nuorten määrä on vähentynyt lyhyessä ajassa erittäin paljon.
Li Andersson käynnisti hallituksen alkutaipaleella koulutuspoliittisen selonteon valmistelun. Saramo esitteli sen eduskunnalle. Hän naurahtaakin, että kaksi kertaa on ammuttu viestintuoja.
Ensin Andersson sai Saramon mukaan paljon kritiikkiä osakseen, koska Andersson puhui koulujen sulkemisesta lasten määrän vähentyessä.
– Kun tämä selonteko tuli, huomasin että sosiaalisessa mediassa kysyttiin, miksi halutaan sulkea kouluja. Nimenomaan ei haluta sulkea, mutta jos ei ole lapsia, on ihan sama, kuinka paljon rahaa kouluun suunnataan.
– Olemme halunneet Lin kanssa soittaa hälytyskelloja, että tähän pitäisi herätä. Kaikki näkevät tämän tilastoista. Aina voi puhua, että pitäisi syntyä enemmän lapsia. Väestöpolitiikkaa voi tehdä, mutta se on aika hidasta.
Jos mitään ei tehdä, kohta Suomesta suljetaan todella paljon pieniä kouluja, kuuluu viesti. Saramo peräänkuuluttaa kuntapäättäjiltä yhteistyötä. Eikä hän peräänkuuluta sitä ensimmäisen kerran, samasta aiheesta hän on puhunut monta kertaa aiemminkin.
Sen sijaan, että kaikki kunnat pyrkivät pitämään omasta koulustaan kiinni, pitäisi kuntien pohtia yhteisiä kouluja.
– Asian voi hoitaa monella tavalla. Joko voi yhdistää kuntia tai kouluja. Olennaista on se, että joka puolella maata on riittävästi kouluja, jotta kenelläkään ei ole liian pitkä koulumatka. Se edellyttää kuntien yhteistyötä.
Puolueen soturi
Tällaista muisteluhaastattelua on Saramon kanssa jännä tehdä. Hän ei ole sinänsä vetäytymässä mistään. Vaalikautta on vielä jäljellä, ja alusta asti oli selvää, että Saramo on ministerinä reilun puolen vuoden ajan.
– Kun lähtee poliittiseen toimintaan, joskus puhutaan vallanhimosta kuin se olisi negatiivinen asia. Poliitikko, joka ei halua käyttää valtaa, on väärässä hommassa, kuuluu vastaus kysymykseen, jääkö hän kaipaamaan jotain.
– Olen aina kokenut itseni puolueen soturiksi, joka menee sinne, missä on tarvetta omalle osaamiselle, Saramo lisää.
Jatko selviää eduskunnan kesätauon jälkeen, jolloin eduskuntaryhmä päättää valiokuntapaikoista. Mutta kun hallitus kokoontuu syyskuun alussa vääntämään ensi vuoden budjetista, on Saramo siinäkin mukana. Tällä kertaa tosin taustalla. Puolueen varapuheenjohtaja kun on osa ministeriryhmää.
Silloin rooli on kuitenkin hyvin erilainen. Puolen vuoden ajan Saramo on ollut osa valtion ylintä johtoa. Se myös kuuluu pohdinnassa jatkosta.
– Tässä hommassa on sekä siunaus että kirous, että pitää olla kaiken päällä. Oletan, että tulee sellainen tyhjyys, että vähempiin asioihin voi vaikuttaa kuin nyt.
– En voi kieltää sitä, että henkilökohtaisella tasolla on myös helpotus, ettei tarvitse olla koko aikaa töissä. Varmasti helpotus myös kotona.