Chilessä väitellään maan energiaratkaisuista. Valtiolla on vihreän vedyn kansallinen strategia, mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita strategian järkevyydestä.
– Päätavoitteemme on tulla vuoteen 2030 mennessä yhdeksi kolmesta suurimmasta vihreän vedyn viejämaasta maailmassa. Silloin tuottaisimme arviolta 2,5 miljardin dollarin (2,1 miljardia euroa) arvosta vetyä maailman alhaisimmalla tuottajahinnalla, Chilen energia- ja kaivosministeri Juan Carlos Jobet sanoo.
Vetyä maailmassa riittää, se on maailmankaikkeuden runsain alkuaine. Chilessä sitä käytetään jo öljyn, metanolin ja teräksen jalostukseen, mutta se vety tehdään fossiilisista lähteistä. Vihreää tai uusiutuvaa vetyä sen sijaan saadaan veden elektrolyysillä eli erottamalla toisistaan veden vety ja happi aurinko- tai tuulivoiman tuottaman puhtaan sähkön avulla.
– Meitä on siunattu maailman parhaimpiin lukeutuvilla aurinko- ja tuuliresursseilla, Jobet sanoo ja viittaa maan pohjoisosan Atacaman autiomaan paahtavaan aurinkoon ja etelän Patagonian voimakkaisiin tuuliin.
Niiden avustuksella Chile aikoo vuoteen 2030 mennessä tuottaa 40 prosenttia energiasta puhtaasti sekä kehittyä merkittäväksi vihreän vedyn tuottajaksi. Yksi askel kohti päämäärää oli Latinalaisen Amerikan suurimman aurinkovoimalaitoksen (Cerro Dominador Complex) käyttöönotto kesäkuun alkupuolella.
Hinnanlaskua odotellaan
Toistaiseksi vihreä vety ei vielä ole hinnaltaan kilpailukykyistä, mutta hankkeen vetäjät suhtautuvat hinnan alenemiseen toiveikkaasti. Parissa vuosikymmenessä aurinkoenergiankin hinta on laskenut 90 prosenttia.
Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan kilo vihreää vetyä maksaa nykyään 3,50-5,00 euroa, eli 100-150 euroa megawattituntia kohden. Kilpailukykyinen hinta olisi pari euroa kilolta eli 60 euroa megawattitunnilta.
Jobetin mukaan vuoteen 2030 mennessä Chile tuottaa vetyä 1,25 eurolla kiloa kohden. Ministeri ennustaa, että samana vuonna maailmanlaajuisen vetymarkkinan koko voi olla 21 miljardia euroa.
Teollisuuspolitiikan on muututtava
Vedyn tuotantokustannuksista 70 prosenttia hupenee energiaan, joten valtion kannattaa tukea uusiutuvan energian hinnan jatkuvaa laskua.
Ministeri Jobetin mukaan Chilellä olisi kapasiteettia tuottaa uusiutuvaa energiaa 70 kertaa enemmän kuin se tällä hetkellä tekee.
– Valtion energiastrategiaan kuuluu rakentaa yli 300 gigawattia aurinkovoimaa eli 40 aurinkopaneelia jokaista chileläistä kohti, professori, entinen ympäristöministeri ja vihreän vedyn neuvoa-antavan komitean jäsen Marcelo Mena havainnollistaa.
– Valtion vetystrategia voi onnistua, mutta se edellyttää chileläisen teollisuuspolitiikan muutosta, Mena sanoo.
– Aiemmin ideologiat ovat johdattaneet hallitukset julistamaan, että markkinoiden täytyy valita voittajat eikä valtion tule sekaantua asiaan. Uskon, että nyt valtion täytyy valita ja asettaa panokset. Muutos vaatii korkean tason rahoitusta. Esimerkiksi Saksassa valtion tukiaiset alalle ovat noin 700 miljoonaa dollaria (586 miljoonaa euroa) vuodessa, kun Chilessä on tähän mennessä annettu 50 miljoonaa (42 miljoonaa euroa), Mena toteaa.
Menan mukaan uudet teknologiat vaativat sijoittajien riskin pienentämistä eli entistä suurempia valtion tukia. Yhden tai kahden gigawatin vihreän vedyn projekti tarvitsee lähes miljardin euron sijoituksen. Tukirahoja voitaisiin kerätä vihreillä veroilla.
Epäilyksiä
Energiayritys Energétican johtaja, konsultti Maria Isabel González epäilee, ettei Chilen kuitenkaan kannattaisi asettaa panoksiaan ”niin sanottuun tulevaisuuden energiaan”.
- Vihreän vedyn tuottaminen Chilessä on ylikunnianhimoinen tavoite, joka ei istu täkäläisiin olosuhteisiin. Ajatellaan vaikka Australian tekemiä investointeja – sen projektien yhteiskoko on yli 27 gigawattia ja investoinnit 36 miljardia dollaria (30 miljardia euroa), González huomauttaa.
– Chilen kaltaisen kehittyvän maan tulisi ensin huolehtia väestönsä perustarpeista, González sanoo. Puolet Chilen väestöstä kärsii energiaköyhyydestä, heillä ei ole kuumaa vettä ja tuhannet perheet käyttävät polttopuuta lämmittämiseen. Gonzálezin mielestä Chilen pitäisi lykätä vetysuunnitelmiensa toteuttamista.
Mena myöntää, että energiaköyhyys on ongelma. Hän kuitenkin uskoo, että se voidaan ratkaista samalla kun tuotetaan vetyä.
– Voimme luoda teollisuuden, joka tuottaa 20-30 miljardia dollaria (17-25 miljardia euroa) vuodessa. Tuotoilla voimme lisätä sähköistystä ja korvata polttopuuta, joka on kallista ja aiheuttaa metsäkatoa, Mena vakuuttaa.
Vettä on vähän ja markkinat kaukana
Vihreän vedyn tuottaminen vaatii paljon vettä, Gonzálezin mukaan yhdeksän tonnia yhtä vetytonnia kohden. Tämä on ongelma, sillä Chile on jo yli vuosikymmenen kärsinyt veden vähyydestä.
Menan mielestä vettä tarvitaan paljon vähemmän. Vettä voidaan myös ikään kuin tehdä lisää: poistetaan merivedestä suola tai hyödynnetään jätevesiä, jotka Pohjois-Chilen kaupungeissa tällä hetkellä lasketaan käsittelemättöminä mereen.
Toinen merkittävä ongelma on Chilen etäisyys tärkeimmistä markkinoista. Niille päästäkseen tavaran on matkattava Atlantille joko Tyynenmeren satamien ja Panaman kanavan kautta tai mantereen halki, läpi useiden valtioiden.
Pandemia sai ymmärtämään keskinäisen riippuvuuden
Hallitus on nimennyt 20 ihmistä vihreän vedyn lähettiläiksi. Eduardo Bitran on yksi heistä.
– Kaivosteollisuus vetää kotimarkkinoita. Lähtökohtana on siirtyminen kohti vihreää kaivostoimintaa, Bitran toteaa.
– Koronapandemia on saanut meidät ymmärtämään, missä määrin olemme globaalisti riippuvaisia toisistamme. Ilmastonmuutos on suurin pandemianjälkeinen uhka. Tämä on viimeinen vuosikymmen, jolloin vielä voimme pysäyttää planeetan lämmön nousun kahteen celsiusasteeseen, Bitran sanoo.
Yksi keino muutoksen hidastamiseen olisi vihreä vety. Siksi vedyn tuottajat Australia, Chile, Britannia ja EU sopivat virtuaalitapaamisessa kesäkuun alussa, että ne ponnistelevat tehdäkseen vihreästä vedystä edullista ja kilpailukykyistä.