Lehtikuva/Vesa Moilanen

Eduskunnan puhemaratonia katsellessa ei voi lakata ihmettelemästä eduskunnan surkeaa työkulttuuria. Ei millään työpaikalla tai edes missään taukotilassa sallittaisi tämänkaltaista tehottomuutta. Yleensä kaikkialla sovitaan osallistumisen säännöistä, joihin kuuluu tilanteesta riippuen myös puhumisen rajoittaminen. Se voi olla 10 tai 20 minuuttia tai enemmänkin.

Mutta tuskin missään muualla kuin eduskunnassa saa puhua, kunnes kurkku korisee ja on sen takia lopetettava. Mitä oleellista ja uutta voi kahdeksan tunnin puheenvuoro tuoda? Miten sadut ja kaatuneiden luettelot lisäävät informaatiota EU:n elvytyspaketista? Uudella informaatiollahan perussuomalaiset perustelevat puhemaratoniaan. Kannattaisi opetella tiivistämään sanottavansa. Kannattaisi mennä esiintymiskurssille.

Mistä eduskuntaan on mahtanut kehittyä naiivi käsitys herrasmiessopimuksista ja herrasmieskäytöksestä, mistä ajatus eduskunnan arvokkuudesta? Riittää, jos eduskunta toimisi edes kuin normaali työpaikka. Eduskunnan tulisi uskaltaa laatia tarkemmat säännöt toiminnalleen eikä luottaa kansanedustajien hyväntahtoisuuteen. Kyse ei ole demokratian vähentämisestä, jos kansanedustajilta vaaditaan esimerkiksi lyhyempiä puheenvuoroja ja jos yhden ja saman kansanedustajan puheenvuorojen pitämistä rajoitetaan.

Näyttää siltä, että ainakin perussuomalaisilla on halua käyttää mahdollisia toimintasääntöjen porsaanreikiä eduskunnan toiminnan lamauttamiseen. Tämänkertainen näytelmä ei tuottanut tulosta, ellei mahdollista menestymistä kuntavaaleissa pidetä tuloksena. Seuraavalla kerralla voi löytyä jokin muu kikka, jota eduskunnassa ei ole huomattu.

Ymmärrän kyllä, ettei perussuomalaisten puhemaratonissa oikeasti ollut kysymys elvytyspakettiin liittyvästä informaatiosta, sillä puolueiden näkemykset olivat tulleet esille jo moneen kertaan.

Kaija Heikkinen
Hanko