Malleshwar Rao, 27, vietti varhaisvuotensa lapsityöläisenä eteläisen Intian Hyderabadin kaupungissa. Hän kävi koulua paikallisessa ashramissa, jossa köyhien vanhempien ja seksityöläisten lapset sekä orvot opiskelivat. Yhdeksänvuotiaasta lähtien hän kiirehti koulun jälkeen iltapäivällä läheiselle rakennustyömaalle työskentelemään rinnan vanhempiensa kanssa. Pojan tuomat lisäansiot auttoivat vanhempia ruokkimaan perheen.
– Ne olivat todella kovia aikoja. Kotona ei koskaan ollut tarpeeksi ruokaa. Joka päivä opiskelin aamuisin, sitten tein töitä rakennuksella päivän ja sen jälkeen menin kotiin illalla tekemään kotitehtävät. Elin kuin sumussa, ei ollut aikaa edes leikkiä, Rao muistelee.
Rakennustyön lisäksi Rao teki sekalaisia töitä paikallisissa ravintoloissa alle 10 sentin kertakorvausta vastaan. Kolmesta neljään tuntiin hän esimerkiksi pesi astioita.
– Lisähoukuttimena oli ravintoloiden omistajien ystävällisesti minulle antama ylijäämäruoka. Söin siitä osan ja vein lopun perheelleni.
Kohtalotovereitaan onnekkaampi
Raon tarina on kuin lapsityön tarina pienoiskoossa. Rao on kuitenkin monia kohtalotovereitaan onnekkaampi, sillä hän sai käydä koulunsa loppuun. Kaikista lapsityöläisistä kolmannes ei pääse kouluun ollenkaan.
Koulumaksut kuitanneiden hyväntekijöiden ansiosta Rao pystyi kääntämään elämänsä suunnan ja valmistui paikallisesta oppilaitoksesta sähköinsinööriksi. Valmistumisen jälkeen hän sai työpaikan sosiaalisen median yhtiön sisältökuraattorina ja palkkaa noin 400 euroa kuussa.
– Vanhempani olivat innoissaan, että olin perheen ensimmäinen koulutusta saanut henkilö ja että sen lisäksi olin onnistunut saamaan kunniallisen, hyväpalkkaisen työn. Äitini itki ilosta päiväkausia, Rao kertoo.
– Koska nälän voittaminen on aina ollut tärkeää minulle, töitä saatuani lanseerasin oman kansalaisjärjestöni, joka kerää ylijäämäruokaa ravintoloista ja antaa sen köyhille. Hankkeeni on vähentänyt ravintoloiden, hotellien ja sosiaalisten tapahtumien ruokahävikkiä. Lisäksi se on taannut, että tuhannet muuten nälkäiset kaupunkilaiset ovat voineet mennä nukkumaan kylläisinä, Rao selittää.
Järjestö saa varansa sosiaalisen median kautta, joukkorahoituksella ja yksityisiltä lahjoittajilta.
Happisäiliöitä ja polttohautauksia
Sittemmin Rao jätti hyvän työpaikkansa ja perusti matkailualan startupin. Kansalaistoimintaa hän ei kuitenkaan ole hylännyt. Pandemian aikana hän on muun muassa toimittanut happisäiliöitä tarvitseville ja valmisaterioita karanteeniin joutuneille.
– Meillä on paikallisesta yhteisöstä 30 vapaaehtoista, jotka jakelevat ruokaa ja auttavat ihmisiä saamaan yhteyden sairaaloihin. Verkostomme kautta olemme voineet toimittaa ruokatarvikkeita noin 70 000 perheelle koronasulun aikana, Rao kertoo.
Raon kansalaisjärjestön aktiivit ovat myös auttaneet polttohautaamaan 180 koronaan kuollutta, joiden omaiset ovat pelänneet saavansa vainajasta tartunnan. Järjestö on lisäksi alkanut toimittaa maskeja rakennustyöläisille.
Raon tarina osoittaa, että koulutuksen kautta entiset lapsityöläiset voivat päästä kiinni hyvään elämään. Unicefin ja Kansainvälisen työjärjestö ILOn tuore raportti lapsityöstä kertoo, että neljän viime vuoden aikana lapsityöläisten lukumäärä on kasvanut 8,4 miljoonalla. Kehitys on kääntynyt taantumiseksi, ja vuoden 2022 loppuun mennessä arvioidaan vielä 8,9 miljoonan uuden lapsen joutuneen lapsityön verkkoon pandemian vuoksi.