Israelin oloissa ainutlaatuinen, poliittisesti vasemmistosta aina nationalistiseen oikeistoon ja konservatiiviseen arabipuolueeseen ulottuva liittouma pääsi tavoitteeseensa saada Benjamin Netanjahu syrjään maan johdosta. Knessetin äänestys oli täpärä. Luottamus hallitukselle tuli numeroin 60–59.
Röyhkeänä poliittisena pelurina tunnettu Netanjahu on toiminut pääministerinä vuosina 1996–1999 sekä yhtäjaksoisesti vuodesta 2009 eli pitempään kuin kukaan toinen. Hän on syytteessä korruptiosta ja virka-aseman väärinkäytöstä. Vankilaa voi tulla jopa kymmenen vuotta.
Arabipuolue ensi kertaa hallitusliittoumassa
Hallitussopimuksen on allekirjoittanut kahdeksan puoluetta, Yair Lapidin johtama Yesh Atid, Naftali Bennettin Yamina, Avigdor Liebermanin Yisrael Beiteinu, Benny Gantzin Kahal Lavan, Gideon Sa’arin Uusi toivo, Merav Michaelin työväenpuolue (Avoda) ja Nitzan Horovitzin johtama Meretz sekä Mansour Abbasin Ra’am. Islamistinen Ra’am sai knessetiin neljä edustajaa, vaikka se ensin näytti putoavan parlamentista.
Muut arabipuolueet – kuusi edustajaa – äänestivät yhdessä Netanjahun leirin kanssa hallitusta vastaan.
Pääministerin ja ulkoministerin tehtävät jaetaan Bennettin ja Lapidin kesken niin, että Bennett on kaksi vuotta pääministerinä ja Lapid ulkoministerinä, ja sitten osat vaihtuvat.
Hallitus keskittyy maan talouden kuntoon saattamiseen ja koronapandemian aiheuttamien tuhojen korjaamiseen. Edessä on myös oikeistohallituksen rapauttaman sosiaaliturvan kohentaminen. Välittömänä tehtävänä on laatia budjetti, sillä maa on nyt kolmatta vuotta ilman knessetin hyväksymää talousarviota. Hallitus joutuu vielä sopimaan monista ohjelman yksityiskohdista, joihin sisältyy paljon räjähdysherkkää.
Jakolinjat yltävät myös hallituksen sisälle
Israelin yhteiskunta on hyvin jakautunut, ja jakolinjat yltävät myös hallituksen sisälle. Yksi on Israelin miehityksen jatkuminen palestiinalaisalueilla. Naftali Bennett ja Gideon Sa’ar vastustavat kahden valtion mallia ja ovat valmiita siirtokuntien laajentamiseen Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Tiukkoja kahden valtion kannattajia ja siirtokuntien rakentamisen vastustajia ovat Avoda ja Meretz sekä Ra’am.
Myös valtion ja uskonnon suhde sekä suhtautuminen oikeusvaltioon jakavat yhteiskuntaa, jonka ilmapiiri on tulehtunut. Väkivallan uhka on lisääntynyt, ja se kohdistuu eritoten hallitukseen osallistuvien oikeistopuolueiden kansanedustajiin. Yhä useampi heistä on saanut henkivartijan.
Knessetin sunnuntainen istunto kuvaa osaltaan maan jyrkkää jakaantumista. Netanjahua kannattavat kansanedustajat häiritsivät aggressiivisilla välihuudoillaan uuden pääministerin Naftali Bennettin puhetta.