Vähäpäästöiset julkiset palvelut, vähävaraisten kuntalaisten tukeminen ja joukkoliikenne ovat olleet pitkään prioriteettilistan häntäpäässä. Ne on nähty kuluerinä, kun tuottavana pidettyä toimintaa on priorisoitu tuottamattomina nähtyjen peruspalveluiden kustannuksella. Näin olemme tilanteessa, jossa esimerkiksi tuhansien kaupunkilaisten elämään vaikuttavat peruskoulut tai vanhainkodit joutuvat toimimaan jatkuvassa niukkuudessa. Samalla nämä palvelut tukevat ja tuottavat hyvin vähäpäästöistä ja kauaskantoista hyödykettä: kasvatusta ja terveyttä.

Tuottavan toiminnan uudelleenmäärittely on lähivuosien välttämätön harjoitus koko yhteiskunnalle. On selvää, että sellaiset julkisesti tuotetut yhteishyvät kuten kasvatus ja terveys ovat tuottavaa toimintaa. Osaavaa työvoimaa saati riittävästi pätäkkää omaavia kuluttajia ei ole eikä tule ilman, että jatkuvasti hoivaamme, kasvatamme ja koulutamme jokaista ikäluokkaa. Matalapalkkaisten hoiva- ja kasvatusalojen työntekijät tukevat meidän kaikkien hyvinvointia neuvolasta hoivakotiin mahdollistaen myös osallisuutemme yhteiskuntaan niin kaupunkilaisina kuin taloudellisina toimijoina.

Onkin korkea aika arvottaa perinteiset palvelu- ja hoiva-alan työt paljon nykyistä korkeammalle. Seuraavat vuosikymmenet tulevat joka tapauksessa olemaan huomattavien ponnistusten aikaa, kun edessä on yhteiskunnan uudelleenrakentaminen ympäristön kantokyvyn puitteisiin. Tämä on hyvä hetki tarkastella, mikä aiemmin tuottavaksi mieltämämme työ onkin jotain aivan muuta. On aloja, jotka suoraan pahentavat ympäristökriisiä. Tämä tosiasia on sanottava ääneen. On toisia aloja, joilla on tapahduttava suuria muutoksia, jotta toiminta saadaan ympäristöraamien sisälle. Tässä on meille kaikille oppimisen paikka, kun ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Hoiva- ja kasvatusalan palkat ylös ja lihateollisuus alas!

Helsingin tulee ottaa käyttöön uudenlainen juustohöylä: siinä missä viime vuosikymmenet on leikattu vähän kaikkialta, tulisi kaupungin nyt huomioida ilmastokriisi kaikissa toiminnoissa. Samalla tulisi arvioida uudestaan, mikä tuottaa hyvinvointia ja mihin tarvitaan resursseja. Prioriteettien tulee olla palveluissa ja kaupunkilaisten oman toimeliaisuuden rohkaisemisessa, sillä lähes aina esimerkiksi julkisten tilojen käyttö tapahtumiin ja kohtaamisiin on päästöiltään minimaalista. Samalla rohkaistaan kulttuuriin, jossa kuluttaminen ja ympäristöä tuhoava toiminta ei ole keskiössä.

Laura Kolehmainen
Antti Jauhiainen
Helsinki