Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen Paavo Arhinmäki pitää tärkeänä, että ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todetaan nyt ensimmäistä kertaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan olevan ihmisoikeusperustaista.
Arhinmäki piti tänään vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäpuheen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon palautekeskustelussa.
Hänen mukaansa ihmisoikeusperustaisuuden pitää kuulua myös Suomen kansainvälisissä puheenvuoroissa.
– Suomen täytyy pitää esillä uiguurien sortotoimet Kiinassa ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä Venäjällä. Emme saa unohtaa Marokon miehitystä Länsi-Saharassa emmekä sotilasjuntan julmuuksia Myanmarissa. Suomen on toimittava palestiinalaisten ihmisoikeuksien polkemisen lopettamiseksi ja tuomittava Turkin ja Iranin kurdien sorto, sanoi Arhinmäki.
Arhinmäki pitää hyvänä linjaa, jonka mukaan Suomi tulee arvioimaan kaikessa kansainvälisessä toiminnassaan ihmisoikeuksien toteutumista. Ihmisoikeuksien tulee olla kaiken kansainvälisen toiminnan läpileikkaava lähtökohta.
– Tämä on oikea linja, koska ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys, vaan osa jokaisen ihmisarvoa kaikkialla.
Sotaharjoituksia arvioitava tarkemmin
Arhinmäki vahvisti vasemmistoliiton kannan, jonka mukaan Suomen paikka on sotilasliittojen ulkopuolella.
– Sotilaallinen liittoutumattomuus on Suomelle vakautta edistävä ratkaisu.
Hänen mukaansa kansainvälisten sotaharjoitusten luonnetta on arvioitava entistä tarkemmin. Suomen ei pidä olla mukana sellaisessa toiminnassa, joka lisää jännitteitä lähialueillamme.
Yhteistyötä Ruotsin kanssa Arhinmäki piti Suomelle monesta syystä luontevana ja sen edistämistään kannatettavaa.
– Olemme sotilaallisesti liittoutumattomia maita, ja teemme jo käytännön yhteistyötä monilla tasoilla. Toimintaamme ohjaavat myös samankaltaiset arvot. Itsenäisinä toimijoina molemmat valtiot tekevät silti omat päätöksensä, yhteistyö ei tarkoita sotilaallista liittoutumista.
Todellisina turvallisuusuhkina vasemmistoliitto pitää ilmastonmuutosta, luotokatoa, pandemioita, eriarvoisuuden kasvua, ja talouskriisejä.
– Kaikki nämä aiheuttavat pakolaisuutta. Niihinkään emme voi vastata aseellisin keinoin. Rajalliset resurssimme on osattava käyttää sellaisiin uhkiin varautumiseen, joita arvioimme tulevaisuudessa kohtaavamme.