Lehtikuva/Vesa Moilanen

Nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat olleet julkisessa keskustelussa pinnalla. Nuorisopsykiatrian ja erikoissairaanhoidon jonot ovat mittavat, ja usein kuulee tarinoita siitä, että nuorta ja perhettä pompotellaan arvioinnin ja kielteisten hoitopäätösten välillä.

Nuoret odottavat kuulluksi tulemista, mutta liian usein nuoret jäävät eri sektorien väliin, kun heitä ohjataan eteenpäin. Viimeisimmän Nuorisobarometrin vastauksista voimme lukea myös nuorten tyytymättömyyden etenkin terveyspalveluiden saantiin.

Erityisen huolissaan pitää olla nuorten päihdehoidon tilanteesta. Yhä nuoremmat ajautuvat käyttämään laittomia päihteitä, ja vakavia riippuvuuksia pääsee syntymään. Nuorten päihteistä johtuvat psykiatriset ongelmat sekä huumausainekuolemat ovat myös yleistyneet. On usein vaikea hahmottaa, kumpi on ensin. Mielenterveysongelmat, joita nuori itse lääkitsee päihteillä, vai päihdeongelma, joka johtaa mielenterveyden problematiikkaan. Se ei saa olla este hoidolle, vaan nuorta on hoidettava yksilölliset tarpeet huomioiden kokonaisvaltaisesti.

Nuorille erityisesti räätälöityä päihdehoitoa on maassamme vähän ja sen saatavuus on heikkoa. Siksi perustason varhainen puuttuminen ja hoito on tärkeää. Panostukset ennaltaehkäisyyn ja nopeaan perustason hoitoon tulevat kunnalle halvemmaksi kuin raskaiden, korjaavien erityispalveluiden käyttö. Nuorten kanssa kohtaamisessa myös koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osaamista voitaisiin ottaa käyttöön nykyistä enemmän työparina muiden ammattilaisten kanssa. Tämä lisää kohtaamisen tasavertaisuutta ja nuoren kokemusmaailman aitoa ymmärrystä, mikä voi edistää hoitotoimien vaikuttavuutta.

Eri puolilla Suomea on tehty kokeiluja, joissa koulun henkilökuntaa ja oppilashuoltoa on koulutettu lyhytterapiamenetelmiin. Menetelmien lähtökohtana on, että nuori saa heti apua nopeasti omassa tutussa kouluympäristössään. Menetelmistä on saatu erittäin hyviä tuloksia. Resursseja tuleekin kohdentaa tällaisten työmenetelmien käyttöön etenkin silloin, kun arkinen kohtaaminen ei riitä mutta solmut saattavat aueta, kun aikuisella on aikaa kuunnella.

Nuorten ja perheiden jatkuva ohjaaminen luukulta toiselle on lopetettava, ja nuorten tulee saada tukea heille luonnollisista ympäristöistä. Näin ehkäistään ongelmien kärjistymistä, tuetaan nuoruutta ja vähennetään erikoispalveluihin kohdistuvaa painetta.

Juha Hiltunen
projektityöntekijä, Rikosseuraamuslaitos
Julia Saarholm
tutkimuskoordinaattori ja sovittelija
Aseman Lapset ry